keinot/mitajosnousisintaasjaloilleni.txt
2005-01-06
Mitä, jos nousisin taas jo aloilleni?
Ihmisten sanotaan seisovan omilla jaloillaan, kun he menestyvät elämässään tai ainakin tienaavat itse leipänsä. Toisaalta omilla aloillaan olevat ihmiset ovat tyytyväisiä ja pärjäävät elämässä, ovatpa he sitten missä asennossa tahansa. Siksi minä olen miettinyt viime aikoina omia alojani - onhan minulla kaksikin maisterin tutkintoa. Mitä, jos nousisin taas jo aloilleni ja koettaisin tunkeutua omalle paikalleni leipäänsä tienaavien ihmisten joukkoon? Miltähän todellisuussuhteeni näyttää tältä kannalta katsottuna? Mikä siellä oikein upottaa? Tarvitsenko pitkospuut, sillan tai taluttajan, vai riittääkö se, että jatkan sinnikkäästi niiden keinojen kartoittamista, joilla maa vetää minua puoleensa ja niidenkin, joilla saisin siipeni kannattamaan minua noususuuntaan.
Historia: Kortteeritätini lukioajoilta piti tapanaan sanoa, että hän ei hemmottele minua, koska maailmakaan ei kääri minua pumpuliin. Hänelle ei juolahtanut mieleen, että olin siinä vaiheessa jo sisäisesti vereslihalla, vaikka juuri siksi minä olin hänen luokseen muuttanut.
Tunteet: Nykyisinkin tuntuu siltä, että aina, kun pääsen vähän nousuun alallani, matto liukuu jonnekin aikeitteni alta ja kupsahdan ketoon pyrkimyksineni. Onneksi katumistekniikkani on parantunut, enkä enää juutu ihan entisiin mittoihin itsesyytöksissäni. Myös huumorintajuni on tallessa, eivätkä muut ihmiset ole lakanneet kannustamasta.
Ideat: Mitäpä, jos koettaisin taas nousta ja aloitella hommia.
Arvot: Arvostan ihmisessä sitä, että jokaisen epäonnistumisen jälkeen arvioidaan tilanne niin, että selviää, minkä jutun aloitusmaisemasta sillä kertaa on kyse. Ehkäpä minun on parasta toimia itsekin tämän periaatteen mukaan.
Tulossa: Sain juuri sen verran työttömyysturvaa tililleni, että Turun reissu Elämä-kollokviota kohti on yhä mahdollinen, jos lykkään vielä laskujen maksamista.
Ihmiset: Poikani soitti ja muistutti MTV3-kanavan konsertista. Hyvä olikin, sillä minä katselin juuri silloin digi-TV:n kanavaa the Voice, joka suoltaa musiikkivideoita yhden toisensa perään: Usher, Rammstein, Linkin Park, The Rasmus, Suomen Idols, Suomen Pop Starsista Gimmel, Apollo, Fintelligens, Indica, Nightwish ym. Enhän minä tällaista musiikkimakua kehtaa kellekään tunnustaa, hyvät ihmiset sentään, mutta näin asia on!
Maailma: Olen jatkanut Aasian katastrofia koskevien ohjelmien seuraamista. Eilisen illan löytöjä olivat jonkun ohjelman etsimät ja esittämät puheenvuorot järkevän surun puolesta. Useita omaisiaan Aasiassa menettänyt, mutta itse Suomessa ollut isoisä ymmärsi katastrofin hallitsemattoman luonnon tapahtumana ja omaisten menettämisen elämään kuuluvana tosiasiana. Estoniassa perheensä lapsena menettänyt virolainen nuori nainen kertoi omasta kokemuksestaan, jossa järkevää surua ei pidetty oikeana, vaan edellytettiin pikemminkin jotain epätoivoista ja näyttävää suremista. Osanoton ilmaiseminen yksinkertaisin sanoin ja avun tarjoaminen, jos sitä tarvitaan, samoin läsnä oleminen ja samalla rauhaan jättäminen tuntuvat kohtuullisilta vaatimuksilta.
Kunto: Voin ihan hyvin. Minä jatkan yhä toipumista lapsuudestani ja nuoruudestani sekä siitä sun tästä muustakin.
Minä: Ajattelen mutkikkaasti, mutta yritän nousta syövereistäni jo aloilleni ahkeroimaan. Yritän parhaani mukaan löytää elonlinjani parhaitten juttujen jatkumoa menneestä tulevaan ja samalla koetan tunnistaa kantavia tunteitani ihmisiä kohtaan, mutta punnitsen myös arvojeni vaatimuksia suhteessa kuntoni tarjoamiin resursseihin, jotta löytäisin ne ideani, joita juuri minä itse tästä ja nyt pystyn konkretisoimaan ja vähitellen toteuttamaan ympäröivässä maailmassa.
15:36 - /keinot
