keinot/sainpaketinjaasensinsenkorvakuulolta.txt
2005-08-08
Sain paketin ja asensin sen korvakuulolta
Katselin lauantai-iltana televisiosta MM-kisojen avajaisia ja yhtä ja toista muutakin, mutta vain syrjäsilmällä. Lauantai-iltani kului nimittäin pääasiassa tietokoneen äärellä. Tein korvakuulolta joitain laiteasennuksiin liittyviä ohjelmistollisia tehtäviä, joita en kovin paljoa ymmärrä, enkä tosiaan osaa muuten kuin mallista tai sanelusta. Olin saanut lauantaina päivällä lähetyskoodin avulla haetuksi pääpostista paketin pojaltani ja illan puuhailin paketista löytämäni tietokoneen ulkoisen lisälaitteen asennuksen ja siihen liittyvien seurannaisilmiöiden kimpussa.
Näin silmänurkastani jonkun partasuuhepun puuhailevan avajaisohjelmaan liittyvien tietokoneiden kanssa ja puuhailin itse oman 32-megaisen muistihirviöni parissa. Kyllä kyse on muistihirviöstä, sillä käyn internetistä laajakaistalla, vaikka koneen kapasiteetin ei pitäisi riittää siihen alkuunkaan. Avajaisten aikaan tein koneestani jonkinlaista tukiasemaa kotonani mahdollisesti vierailevien läppäreiden yhtäaikaista internetissä surfailua varten.
Laiton mötikän pöydänkulmalle ja johdotin sen kotipingviiniin ja työläppariin. Työläppäri löysi heti reitin nettiin, mutta kotikoneeni kanssa piti tehdä aika lailla töitä. Sain ohjeet puhelimitse pojaltani, koska asennuksen ajan hänen it-tukireittinsä koneeni uumeniin oli poikki. Hän ei nähnyt sinne, eikä tiennyt, mitä näytölläni tapahtui. Minä taas en oikeastaan tiennyt, mitä piti tehdä, mutta tottelin ohjeita.
On tosi vaikeaa ohjelmoida (tai mitä sitten olinkaan tekemässä), kun ei osaa sitä ja kun kuulee komentosanojen ja lyhenteiden teknistä englantia vanhan kännykän luurista paljon huonommin kuin arkisuomea suoraan, joka sekään ei minun korviini osuessaan niin hääviä ole. Eikä näkeminen ollut yhtään sen helpompaa. Mustalle pohjalle kirjoittuva pikkuruinen valkoinen teksti ei ole kaikkein helpointa luettavaa, kun silmälasit ovat puolta heikommat kuin ne uudet, jotka ehkä joskus saan.
Luin kännykään rivejä näytöltäni, kirjoitin käskyjä koneelle ja katselin, mitä niistä seurasi. Käynnistin ja suljin konetta kokeilujen vuoksi. Lopulta otin käskystä käyttöön vanhan X:n asennuslevyn ja aloin tehdä ohjeiden mukaan it-tuelle reittiä sitä kautta. Sitten olin vain valppaana napauttamassa nuolinäppäintä (niin kuin olin tehnyt joskus jossain aikaisemmassakin vaiheessa), jotta X:n asennus levyltä pysähtyi Debian-ruutuun. Siitä etenin taas korvakuulolta.
Lopulta nettiyhteys syntyi niin, että it-tukea antava poikani pääsi Jyväskylästä netitse koneeni uumeniin ja minua tarvittiin vain hetkittäin apuun katsomaan, miltä tilanne Tampereella ruudun tällä puolella näytti. Nyt linkkimötikkä nökottää tuossa pöydän kulmalla ollen hyvä ja käytössä. Voin käyttää omiin asioihini 32-megaista kotikonettani, jota näytöllä nököttävän pingviinin vuoksi kutsun kotipingviinikseni. Heti työidean leimahtaessa mielessäni voin siirtyä käyttämään sen taltiointiin ja nettitarkistuksiin työläppäriä niin, että kummallakin koneella on nettiyhteys.
-- mmmt
08:47 - /keinot
