keinot/toiveistatavoitteisiinmuttaharkiten.txt
2005-01-31
Toiveista tavoitteisiin, mutta harkiten
Kirjoitin jossain vaiheessa käsikirjoituksen kirjasta, jonka nimi olisi ollut Toiveista tekoihin. Miten ohjaan omaa toimintaani?. Tein kuitenkin kustantajan mielestä kovin arjelle etäistä tekstiä, vaikka olisi pitänyt synnyttää käytännöllinen opaskirja. Olenkin sitten jättänyt käsikirjoituksen muhimaan omiin mehuihinsa ja koettanut etsiä käytännöllisempää otetta asiaan tämän Aloitusmaisemankin poluilla. Näkökulmani on kuitenkin niin vahvasti käsitteellisellä alueella, että kyse ei voi olla matkasta toiveista tekoihin, vaan siitä, miten toiveista löydetään toteuttamisen arvoiset ja miten niistä päästään toteuttamiskelpoisiin tavoitteisiin. Jatkan ideani kehittelyä samalla kun yritän parantaa omaa elämäntilannettani. Liitteenä on yksi matkan vaihe toiveista tavoitteisiin minun kannaltani ja siinä määrin kuin tahdon sen julkisesti näyttää.
Toiveet: Toiveeni tuntuvat olevan aika lailla varauksellisia ja ehdollisia. En keksi oikeastaan mitään, mitä toivoisin itsestään selvästi missä olosuhteissa tai elämänvaiheessa tahansa. Toiveen täyttyminen aiheuttaa olettamieni muutosten lisäksi muutoksia myös sellaisten seikkojen suhteen, joiden en haluaisi muuttuvan. Otan riskin ja toivon onnea, rauhaa, rakkautta ja rahaa, mutta jos saan pyytää, niin vahingoittamatta muita tai minuakaan, kiitos. Toivon joskus saavani valmiiksi alussa mainitsemani kirjan, mutta vielä enemmän toivon sitä, että saan rahoituksen, jolla voin tehdä valmiiksi meneillään olevan teonfilosofisen tutkimukseni.
Ihmeet: Aloin lapsena pelätä niitä ihmeitä, joista pyhäkoulun opettaja puhui. Olen siksi opetellut puhumaan omalta kannaltani turvallisemmalta tuntuvista sattumista ja onnenpotkuista ihmeinä. Tässä merkityksessä voisin saada rahani voittona arvonnasta. Yhtä lailla minusta tuntuisi ihmeeltä, jos saisin vaivattomasti mieluisan ja hyvin palkatun työpaikan tai monta apurahaa päällekäin ja peräkkäin. Rakastuminen tuntuu aina ihmeeltä ja vielä ihmeellisempää on, jos saan vastarakkautta niin, että meille muodostuu hyvä ja turvallinen ihmissuhde.
Eloa: Jokapäivinen elämä sujuu omaa latuaan silloinkin, kun siinä ei tunnu olevan mitään erityistä rytmiä tai sisältöä. Jos elämässä on jokin toistuva vuorokausi-, viikko- ja vuodenaikarytmi, ei kaikkia ratkaisuja tarvitse tehdä käymällä alusta loppuun joka kerta läpi kaikkia mahdollisuuksia. Jos esimerkiksi olen ostanut itselleni vain kaurahiutaleita, teen aamuisin kaurapuuroa, mutta jos minulla on monenlaisia aamupalatarvikkeita, mietin aamupalavalintani joka aamu niistä kaikista tai sitten jonkin listaukseni mukaan. Jos olen syrjässä isojen organisaatioiden toimintorytmeistä, joudun sellaiseen tahtiin omista oloistani työllistyessäni opettelemaan paljon uusia asioita, ennen kuin olen systeemin vauhdissa mukana. Vapaan tutkijan elämä ei kuitenkaan eroa kovin paljon rahoitetun tutkijan elämänrytmeistä, mutta palkatun tutkijan kohdalla ero on jo suurempi. Palkkaaja antaa tehtävän, kun taas rahoitus annetaan minun suunnittelemaani tehtävään. Rahoituksen tai palkan tuomat käyttövarat tosin mahdollistavat paljon sellaista elämänsälää, jota ilman pestitön oppii pakon edestä elämään. Rahan käytön työtön joutuu opettelemaan uudelleen työllistyessään, ettei vahingossa käyttä samoja rahoja moneen kertaan. Moneen kertaan käytettäminen on sitä, että vuokra- tai ruokaraha onkin jo käytetty sellaisenaan impulssiostoksiin ja ehkä toiseen kertaan luottokortilla matkustamiseen ja kolmanteen kertaan jonain osamaksuna kodin hankintoihin sekä ehkä vielä neljänteen kertaan vastaamalla kaveriporukalle kaljanostovuorolla, että minä maksan sitten ekasta palkastani kaikille kierroksen. Tämä rahaan liittyvä riski on minun on otettava, huppista sentään, kunhan vain rahoitus tutkimukselle järjestyy.
Tilanne: Tilanteeni kartoitusta varten olen käynyt silloin tällöin eri näkökulmista ja vaihtelevassa määrin läpi sitä, mitä todellisuussuhteeseen kuuluu. Siinä on tukenani ollut kartoitusruudukkoni yksittäisin ruuduin tai kolmen ruudun suorina riveinä. Yksittäiset otsikot ovat historia (työn kannalta esim. koulutus, taidot, työkokemus), tunteet (työn kannalta esim. työssä tai ammatissa viihtyminen, työyhteisön ihmissuhteet ym.), ideat (minulla vaikkapa väitöskirjaan liittyvät, kirjan kirjoittaminen tai ammattitaidolle sopivan muun työn keksiminen), arvot (esim. mitä asioita tahdon työlläni edistää ja mitä en), tulossa (esimerkiksi avoimia sijaisuuksia, haettavia apurahoja, lottoarvontoja, esitelmätilaisuuksia ym), ihmiset (esim. keiden kanssa voisin tehdä yhteistyötä, keiltä saada lausuntoja hakuihin ym.), maailma (esim. missäpäin pestejä on saatavilla, missä on tutkimusaineistoa ja minkä kuusen juurella asunto sananlaskua lainatakseni on ym.), kunto (esim. nivel- ja nikamavaivani sulkevat pois monet tehtävät, allergisuus on otettava huomioon ym.) ja minä (eli se, että rahoitus tai pesti tarkoittavat myös juuri minulle tulevaa vastuuta tehtävän suorittamisesta).
Keinot: En voi laskea toiveideni toteuttamista ihmeiden varaan, vaikka tietenkin otan onnelliset sattumat mielelläni vastaan, jos niin käy. Minulla on nyt vireillä kaksi apurahahakemusta, varalla pakosta yksi opiskelupaikanhaku, hätäapuna yhteiskunnan tarjoamat tuet ja viime turvana toimeentulotuki. Juuri nyt katsastan taas uusia työpaikkailmoituksia, sillä on minun koko ajan kehitettävä erilaisia toimeentulon hankkimisen keinoja, jotka ovat minulle mahdollisia. Ihmissuhteiden suhteen minulla ei ole keinoja eikä päämäärää, vaan pelkkiä haaveita vain. Tietenkin pidän yllä olemassaolevia ihmissuhteitani. Politiikkaan osallistuminen on keino, jolla toteutan yhteiskunnallisia arvojani. Toimeentulon suhteen yritän tavoitteistaa toiveitani, niin että minulla on tilanteestani lähtien mahdollista löytää keinot, joilla voin saavuttaa tavoitteeni.
Tavoite: Toimeentulo mieluiten itse valitsemaani aihetta tutkien eli apurahatutkijana on paras ja järkevin vaihtoehto juuri nyt. Toiseksi paras ja ihan kelvollinen vaihtoehto olisi työllistyminen johonkin tehtävään, johon minulla jo on ammattitaito ja työkokemus. Kolmanneksi paras vaihtoehto on täydennyskoulutus oman ammatin "päälle", mutta silloin pitäisi kyllä olla tiedossa pesti, jota varten sen teen. Neljänneksi paras eli jo aika ikävä vaihtoehto on osittainen uudelleen kouluttautuminen, mutta sekin vain, jos pesti on tiedossa varmasti. Huonoin vaihtoehto on tämä nykyinen tilanne, jossa olen taloudellisesti riippuvainen yhteiskunnan ensisijaisesta ja viimesijaisestakin tuesta. Kaikkein tärkein tavoite onkin pääsy työmarkkinoille, mutta mielestäni siihen paras keino on tällä hetkellä apurahan saaminen itse valitsemaani tutkimusaiheeseen. Ensisijaiset tavoitteeni sekä sisällön että rahoituksen suhteen ovat siis sama asia eri kannoilta katsottuna. Tavoittelen myös onnea itsenäisenä ihmisenä ja ihmissuhteissani. Poliittisen aktiivisuuteni tavoite on kantaa oma vastuuni kotiseudun ja kotipallon hyvinvoinnista nyt ja tulevaisuudessa. Toimeentulo-ongelmani kiinnittävät huomioni yhteiskuntamme vähäosaisiin, joille soisin kansalaispalkan. Ottaisin sen toki itsekin.
Seuraavaksi: No niin, iso osa tavoitteista on sellaisia, että minun on otettava ne mukaan seuraavalle matkalleni toiveista tavoitteisiin Toistaiseksi teen tavoitteiden toteuttamiselle tilaa elämässäni. Se käy niin, että osallistun kohtuudella politiikkaan, etsin työtä ja toimeentuloa kokopäiväisesti ja työstän väitöskirjaa niin, että sen teko on vireillä sen saadessa rahoituksen. Kirjaa hion mielessäni ja ihmissuhteita vaalinn sydämessäni. Haaveet pitävät nyt huolen itsestään.
00:04 - /keinot
