keinot/tyomarkkinoillepliis.txt
2004-07-30
Työmarkkinoille, pliis, valmiina ollaan!
Rutiinit ja joustot on osattava tässä elämäntilanteessa sovittaa kohalleen. Filosofinkin päivä alkaa raskaasti, jos joka aamu pitää erikseen päättää, missä järjestyksessä tekee aamutoimet, mitä ottaa aamupalaksi, mitä päivän aikana tekee ja milloin käy nukkumaan, jos lainkaan. Jos minulla ei olisi kunnollista päiväruhtiinia, olisin vain tönkkönä ja kierrättäisin mielessäni kaikkia niitä asioita, joita pitäisi hoitaa. Ihmettelemisen ja kyseenalaistamisen taitoni kuluisivat hukkaan yksien ja samojen arkisten asioiden uudelleen ja uudelleen pähkäilyssä. Se olisi ikävää, sillä tyhjäkäynti kuluttaa polttoainetta ja tuottaa ikäviä päästöjä niin ajoneuvojen kuin ihmistenkin ollessa kysymyksessä. (Viisas huomio, eikö vain!) Lopulta auton akku tyhjenisi ja minua (ihmistä!) väsyttäisi, kyllästyttäisi, ärsyttäisi ja ahistaisi ihan niin kuin hankalina työpäivinä.
Välinpitämättömäksi heittäytyminen auttaa vain näennäisesti. Siksi olen kehittänyt lopultakin itselleni rutiineita, joista sitten voin tarvittaessa vaivatta lähteä työelämään, mutta myös joustaa ja pitää rokulia. Työpaikkailmoitusten selaaminen lehdistä ja internetin monista eri työnvälityssivustoista antaa mukavasti puuhaa varsinaisen työnhaun ja elämänlaatua ylläpitävän päivärytmin lomassa. Rutiinin ja siitä joustamisen tasapainottaminen vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäaikaista harjoitusta, jos ulkoista aikatauluttajaa (pesti, puoliso, lapset tms.) ei ole käytettävissä. Minä kuitenkin ohjaan omaa toimintaani pienissäkin ympyröissä vankalla ammattitaidolla.
Systeemi on se, että herään joskus aamuviiden ja kymmenen välillä, mietin sängyssä hetken tai tunnin verran, ennen kuin kiirehdin wessaan. Tilanteen vaatimusten mukaan käyn suihkussa tai jätän käymättä. Jos olen varannut voileipävärkkejä, syön voileipää aamukahvin kanssa, muuten kauraa mikron tai lieden kautta puuroksi käsiteltynä. Jos katson aamuohjelmia televisiosta, en mieti, mutta muussa tapauksessa mietin hetken, (tunnin tai niillä main) syntyjä syviä. Ajan varaaminen miettimistä varten on ammattitaidon ylläpidon kannalta tärkeää meille filosofeille myös työttömänä aikana. Näin toimien olisin periaatteessa valmis lähtemään vaikka heti aamusta seitsemältä töihin, mutta pystyn myös kuluttamaan päivän tarvittaessa lähes iltapäiväkahveihin asti ihan sujuvasti. Haen tietysti päivittäin kaikkia avoimena olevia filosofipestejä, kuten ammattitaitoaan arvostavan kunnon kansalaisen kuuluukin.
Jos lopuksi päiväksi ei olisi minkäänlaisia rutiineja, saattaisi käydä niin, ettei luova joutilaisuuteni pääsisi toteutumaan. Minulla ei kuitenkaan nykyisin ole sitä ongelmaa, sillä rutiinin ja jouston hallintani on vahva. Iltapäiväkahvin painikkeena syön omenan tai lounaan, teen avoimia hakemuksia mahdollisesti avautuviin filosofin pesteihin, mietin syntyjä syviä tai vaihtoehtoisesti katson Tamperelaisesta, mitä televisiosta olisi tuloillaan. Kesällä tuleekin paljon hyviä, rutiineja ylläpitäviä ja tuttuudellaan turvallisuutta lisääviä televisiosarjoja iltapäivästä myöhäiseen aamuyöhön, jos käytössä on 12 kanavaa niin kuin minulla. Johonkin aikaan illalla otan iltapalan tai syön vankan illallisen siitä riippuen, paljonko minulla on kotona ruokaa ja vaativatko televisio-ohjelmat intensiivistä seuraamista. Jos ohjelma on vaativaa, kuluu energiaa ja siis ruokaakin enemmän.
Sellaisten rutiinien vaaliminen kannattaa, joiden avulla elämässä säilyy hyvä rytmi. Rytmityksen alkuun auttaa, jos on edes jotain säännöllisesti toistuvaa, mihin mielensä ja toiminnallisuutensa voi suunnata. Siksi television ohjelmatarjontaan voi juuttua myös myönteisessä mielessä. Vaihtelua tähän rutiiniin tuovat jaksoina lähetettävät ohjelmat, jotka täyttävät vuorokauden toisensa perään kiihkeällä toiminnalla. Esimerkiksi monipäiväiset tai jopa moniviikkoiset kisalähetykset vaativat asian harrastajilta loma- tai rokulipäiviä, ellei ole onnekseen jo valmiiksi työtön ja television vierellä, kuten minä olen.
Pian alkavien kesäolympialaisten aikaan moni työssäkäyvä urheilun harrastaja voikin tuntea mielessään kateudenpiikin meitä parempiosaisia työttömiä kanssaeläjiään kohtaan. Ei kannata! Minä ainakin lupaan joustaa rutiineistani ja televisionkatselusta, jos kesäolympialaissijainen on jossain filosofin mahtipestissä tarpeen! Johan Big Brotherkin ensi viikonloppuna päättyy Subtv:ssä, eikä minulla nyt juuri ole muutakaan kiireellistä tiedossa.
- maura
12:34 - /keinot
