kunto/juoksutonjuostu.txt
2004-07-27
Juoksut on juostu ja tanssit on tanssittu
Mietin tekojen syitä ja perusteita sulkiessani tänään kotini ulko-ovea. Seuraavaksi huomasin laskeutuvani portaita alaspäin. Kukapa ei laskeutuisi portaita pitkin, niinkö? No, tavallisesti minä kuljen hissillä kadun ja kodin väliset seitsemän kerrosta.
Edessäni on pulma, johon joudun etsimään ratkaisun aina, kun vauhtini kasvaa ja oloni kevenee. Minut on taas yllättänyt kevyt olo. Miten ihmeessä muistan hidastella ja huomaan valita helpoimmat reitit? Aina, kun lihon vähän, kilot jarruttavat, mutta kun totun uuteen painooni (nyt sata ja risat), vauhti ja kevytmielisyys palaavat. Ei tieteenkään kilpaurheilijoiden vauhti tai hulivilien kevytmielisyys, mutta kuitenkin.
Jo laihan lapsuuteni ja nuoruuteni vitsaus olivat nivelsiteeni. Milloin tahansa muutenkin, mutta erityisesti rasituksen jälkeen tai hankalissa olosuhteissa nuljauttelin niveleni kipeiksi. Luuni kolisivat ja niveleni luiskahtelivat. Myös nuorena naisena pidin kuntourheilusta ja vapaa-ajan tanssimisesta, joten nuljahduksia riitti.
Pyrin pari kertaa teatterikorkeakouluunkin kauan sitten. En muista, miten pitkälle pääsin, mutta en ainakaan sisälle asti. Mieltäni vaivasivat muut asiat.
Ensimmäisenä vuonna liikuin jossain teatteritaiteen syvimpiä ulottuvuuksia mittaavan kokeen osiossa niin, että jalkapöydästäni katkesi luu. Päädyin Ympyrätaloon lääkärin paikattavaksi. Sitä ennen olin toki päässyt juttusille monen nykyisinkin julkkiksena heiluvan henkilön kanssa. Minulle myös suositeltiin lohdutusten säestämänä seuraavan vuoden pääsykoetta.
Toisena vuonna minulle tuli teatterikorkeakoulusta puhelu ehkä pari viikkoa ennen pääsykoetta: olenko itse nähnyt lääkärintodistustani? En ollut nähnyt. Tosin lääkäri oli sanonut, että "juoksut on juostu ja tanssit on tanssittu", mutta en kiinnittänyt siihen erityistä huomiota. Kuuluisa näyttelijä puhelinlinjan toisessa päässä sanoi, että lääkäri kieltää minulta näyttelijälinjan hauraan nivelien ja selkärangan rakenteen vuoksi. Heillä teatterikorkeakoulussa oli kuitenkin neuvottelu ja saan pyrkiä muille linjoille, mutta mille aion pyrkiä? En sitten valmistautumattomana päässyt ohjaajalinjallekaan.
Ihan viime aikoihin asti olen tasapainoillut kevyen olon pyrähdysten ja hitaan tasaisella kävelemisen välisessä loukussa. Kun muistan liikkua hitaasti ja jättää taakat muiden kannettavaksi, kivut vähenevät ja voin hyvin. Kun voin hyvin, minulle tulee sisäisesti kevyt olo ja pyrähdän juoksuun tai autan tuttavaa piirongin kantamisessa. Lihominenkaan ei ole auttanut tähän ongelmaan, sillä kevyt oloni voittaa aina.
Koetan muistaa edetä hitaasti ja kieltäytyä kuormista.
- maura
12:25 - /kunto
