kunto/kavelynjalkikivutelivahasenvoivoivalitusta.txt
2005-06-02
Kävelyn jälkikivut eli vähäsen (voi voi) valitusta
En ollut valmistautunut eilisen lähiökävelyn pitkittyneeseen matkaan, eikä eilinen nopeutenikaan ollut kokoukseen ehtimistoiveen vuoksi riittävän hidas. Nivelet eivät tosin nuljahdelleet, mutta epäilin jo illalla saavani rasituskipua ja jalkakramppeja. Niitä olen saanut yllättävistä, minulle nopeista ja pitkistä kävelyistä pitkin ikääni niin alipainoisena ja normaalipainoisena kuin nykyisin superpainoisenakin eli iät ajat ainakin laihoista nuoruusvuosistani asti.
Heräsinkin viime yönä useampaan kertaa vihlovaan jalkasärkyyn. Tämä on juuri sellaisen elämänmittainen vakiovaiva, johon en ota kipulääkettä, vaan annan vaivan parantua. Yöllä liikuskelin hiljalleen lattialla ja tunnustelin kipua. Vaivaan liittyi tosiaan nytkin kramppeja, joiden syistä ja hoitamisesta minulle on kerrottu ristiriitaisesti. Siihen olen uskonut, että ns. kramppilääkkeet eivät tähän välttämättä auta, enkä yritä niitä. Olen kehittänyt melko usein toistuviin jalkakramppeihini ja hyvin harvinaisiin käsikramppeihini jonkinlaisen hoidon. Se liittyy oletuksiin, että jalat ovat jäähtyneet tai rasittuneet tai minulla on nesteen tai suolan tai sokerin vajaus. Koska en ole diabeetikko, rohkenen tankata kaikkea: villasukkiin pukeutumisen ja kevyen jalkahieronnan lisäksi juon runsaasti vettä, naukkaan pari sokeripalaa ja hyppysellisen suolaa. Ainakin hoidon yrittäminen rauhoitti mieltäni niin, että nukuin kipukohtauksien välilläkin.
Nyt jalkoja vain aristaa ja kolottaa, mutta sekin on varmaan ohimenevää.
11:48 - /kunto
