kunto/merisairaudenoireitatoimistossa.txt
2005-08-03
Merisairauden oireita toimistossa
Olen elänyt jonkin aikaa kahdella tavalla täysillä. Työssä on kulunut ajan lisäksi myös energiaa, enkä ole jaksanut vapaa-aikana muuta kuin nauttia kesästä täysillä omaan tapaani. Nyt tuntuu, että keskittyminen on kannattanut. Tuntuu siltä, että olen saanut erilaiset työtehtäväni otteeseeni ja kesäinen vapaa-aika on virkistänyt minut mainioon työkuntoon ilman lomaakin.
Eilen tunsin kuitenkin töissä pahoinvointia, joka lisääntyi päivän mittaan. Olin yhdistyksen toimistolla päivystämässä, kuten pestini tiistaipäiviin kuuluu. Päivystys eroaa muista työpäivistä siinä, että väki tietää voivansa tavoittaa minut toimiston puhelinnumerosta ja työpöydän äärestä päivystämästä. Muutenhan voin olla asioita hoitamassa muualla.
Hoidan myös lankapuhelimitse työpuheluja päivystysaikaan. Vastaanotettuja ja itse soitettuja puheluita saattaa osua neljään päivystystuntiin aika monta. Eilen niin oli. Olin paljon puhelimen luurituntumassa puhumassa ja kuuntelemassa.
Puhelujen välillä ihmettelin kummallista luuripahoinvointiani. En keksinyt siihen aluksi mitään syytä. En ollut syönyt sopimattomia, enkä ollut nälkäinenkään. Happea riitti, sillä huoneilma oli sadepäiväisen tuuletuksen vuoksi raikasta. En oikein uskonut sairastuneenikaan, mutta jotain oli vialla. Mitkään mieleeni juolahtaneet pahoinvoinnin syyt eivät täsmänneet tilanteeseen.
Päivän viimeisen puhelun aikana huomasin, mistä oli kyse. Olen totutellut nousemaan jalkeille työpöydän ja tietokoneen äärestä aina, kun se on mahdollista. En tahdo jäykistyä istuvaan asentoon. Sateiden ja pilvisyyden vuoksi en eilen joutunut suojautumaan verhoilla ikkunasta paahtavaa aurinkoa vastaan, joten ulkopuolinen maisema oli siis katsottavissa.
Seisoin eilen puhelujen aikana ikkunan ääressä ja katselin ulos. Itse asiassa katselin puheluun keskittyneenä suoraan vahvasti virtaavaan Tammerkosken veteen. Olin kuin laivassa ja olin tavallaan tulossa merisairaaksi tai potemassa vesimatkapahointia.
Toimiston ikkunan ulkopuolella on vain metrinen käyttämätön terassi kaiteineen, mutta toimisto itse seisoskelee virrassa. Siis talo, jossa toimisto on, näyttää ulkoa katsottuna nousevan suoraan virrasta ja terassi on talon kyljessä noin metrin korkeudella veden pinnasta törröttävä uloke.
Talo ei tietenkään keinu niin kuin laiva. Vahvasti kieppuileva ja virtaava vesi, johon katsoin eilisten puhelujen aikana, sai kroppani kuitenkin luulemaan minun olevan liikkuvassa laivassa.
Minun pitää muistaa vastaisuudessa olla tarkempi sen suhteen, mihin jätän silmäni suuntautumaan, kun seisoskelen puheluiden aikana ja kohdistan huomioni keskusteltaviin asioihin
-- mmmt
07:32 - /kunto
