kunto/nokantukkoisuudestaalennusspeltinkauttahyppivaannakymaan.txt
2005-06-20
Nokan tukkoisuudesta alennusspeltin kautta hyppivään näkymään
Torstai-iltana olin varma siitä, että olin hankkinut jotenkin itselleni kesäflunssan. Olo oli iltaa pitkin tukkoinen ja hengittäminen oli työlästä. Sain kuitenkin illalla unen päästä kiinni ja heräsin perjantaiaamuna flunssanmakuiseen reippauteen.
Perjantaina töihin mennessäni törmäsin saman talon muiden toimistojen väkeen, jota liikkui käytävällä kahteen suuntaan: kiireiset tulivat vastaan ja vouhkasivat ilmaisista paidoista ja toimistoon suuntaajilla edelläkulkijoillani oli tervehtimään kääntyessään leveä hymy ja kantamuksena valkoinen T-paita taiteltuna muovipussissa. Joku valaisi tietämättömyyttäni: "Kulman takana on paitakaupan avajaiset." Minäkin käväisin kulman takana, join kupposen kahvia ja nautin hyvän pikkupullan ennen kuin kävin vastaanottamassa lahjapaidan ja toivottamassa menestystä.
Tästä piristyneenä tein reippaan työpäivän aivastellen ja suun kautta hengitellen. Opettelin muun muassa kotisivujen päivitykseen liittyviä niksejä yhdessä työnantajan edustajien kanssa. Käyttäydyin toki seurassa korrektisti ja pidin isoa nenäliinaa flunssani edessä, kun muita oli paikalla. Flunssan tuntu paheni iltaa kohti, joten nukuin pitkän yön.
Lauantaina naamaonteloiden tukkoisuus oli todella tukalaa. En jaksanut kokeilla poikani kehitysversiota tekstinkäsittelyohjelmasta, joten soitin siitä hänelle. Puhelun vinkki oli allergialääkkeen hankkiminen. Yhtä edullista ja tehoisaa lääkettä hän suosittelikin.
Kävin apteekissa ja nappasin allergialääkepillerin. Olin ostanut halvimman satsin, minkä löysin. Pakkauksen hinta oli silti lähes kaksinkertainen siihen verrattuna, mitä poikani oli suositellut. Tästä apteekista tuo tosi edullinen tuote oli loppunut, eikä se enää ollut tilattavissakaan. Arvelivat konkurssin käyneen pikkuisen lääkefirman kohtaloksi.
Keskustorilla oli sateen jäljiltä muoveihin suojattuja pirkanmaalaiskuntien ja -yrittäjien kojuja. Muoveja availtiin vähitellen. Kävin etsimässä talkkunajauhoja ja löysinkin mieleiseni pienen erän, joka oli kolikkokukkaroni kokoinen tai oikeastaan noukkaisi sieltä vain yhden ison kolikon. Tein myös varsinaisen heräteostoksen, sillä joku kauppias kaupitteli parin vesipisaraosuman saanutta speltpussukkaa huomattavan pienellä kolikkomäärällä. Ostin sen ja vaihdoin kotona jauhot toiseen pakkaukseen. En ole ennen käyttänyt alkuvehnää, mutta enköhän jotain keksi.
En tehnyt sunnuntaina mitään erityisesti mainittavaa. Ajattelin kylläkin jonkin verran ja luin. Sitä paitsi muistelin, että juuri tälläisten flunssantuntuisten allergiajaksojen vuoksi olin aikanaan luopunut vierailuista kissa- ja koiraihmisten kodeissa. Yritän taas löytää jonkinlaisen tasapainon sosiaalisuuden ja allergisuuden välille. Joillakin uusistakin tuttavistani on nimittäin kissoja ja koiria.
Olen tänä aamuna ilokseni valmis maanantaihin, työviikkoon ja aherrukseen. Tukkoisuutta on, mutta vain siedettävissä rajoissa.
Sen sijaan en ole varma, voiko kotinäyttöni hyvin. Kun avasin tänään kotitietokoneeni parin päivän käyttötauon jälkeen, ovat ruudun käyttöikkuna ja sillä olevat tiedostot, internetsivut ja tämä tekstikin näyttäneet välillä hyppelehtivän. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana menettänyt kotinäyttöjä aika pian juuri tuollaisten hyppelehtimisten jälkeen. Toivottavasti tämä kuva-alan epävakaisuus ei tällä kertaa johda näytön tuhoon.
08:47 - /kunto
