maailma
2005-06-16
Kun katson ikkunan suuntaan tai veteen
Kun katson kotona ikkunan suuntaan, näen sälekaihtimet, joita ei ennen ikkunaremottia ollut. Kun nostan kaihtimet ylös, näen yhä vain vaalean kuultavaa läikikästä pintaa uudenuutukaisten ikkunalasien takana. Tiedän, että vaalea, mutta läpinäkymätön este maiseman tiellä on suojamuovia. Tiedän, että läikät ovat rapatessa syntyneitten roiskeitten muotoja. Suunnitellun aikataulun mukaan tätä julkisivuremontin vuoksi yli kaksi kuukautta sitten alkanutta umpiossa elämistä kestää vielä yli viikon ainakin.
Kun katson työpaikallani työpöydän äärestä ikkunan suuntaan, näen paljon taivasta, ihmisiä kulkemassa kosken viertä sekä Koskikeskuksen sellaisena kuin se näkyy koskelle päin. Maan tasalla ja myös ehkä kolmannessa kerroksessa on ravintolaterasseilla ihmisiä. Kun vähän kurkotan, mutta en silti nouse työn äärestä, näen veden virtaavan oikealle. Aina, kun kävelen ovelta työpöytäni ääreen, näen Tammerkosken ja tiedän, että siinä virtaa vettä Näsijärvestä Pyhäjärveen. Veden vauhti on voimakasta.
Yhtenä päivänä koski kuohui vaahtopäinä jonkin aikaa, mutta kun myöhemmin samana päivänä kuljin kotiin kosken yli, ei veden virtaus näkynyt juuri lainkaan pinnan muodoissa. Jossain vaiheessa äskettäin kävin - niin kuin usein muulloinkin - asioilla Keskustorin tienoilla. Kun sillä kertaa kuljin patsaitten vartioimaa Tammerkosken siltaa pitkin kotiinpäin, huomasin, että koskessa ei ollut vettä. Laskin pohjamudista näkyvät polkupyörät - 14 - ja yhtä sun toista muuta roinaa. En käynyt katsomassa, mitä aarteita ja väänteitä sillan toisella puolella oli kosken pohjasta paljastunut.
Tänään - niin kuin silloin tällöin muulloinkin - kävin päiväkahvilla Laukontorilla. Istuin kupposeni ääressä ja katselin vettä, joka oli jo päässyt Tammerkosken ohi suvantoisemmalle alueelle, mutta oli yhä vielä matkalla Pyhäjärven isojen vesien yhteyteen. Katselin veteen itsekseni. Varpunen lehahti siihen kärkkymään välipalaa, mutta ei sitä kahvi kiinnostanut. Onneksi, sillä en minä aikonut jakaa kahvitilkkaani lintusen kanssa. Minä katselin veteen ja ajattelin.
16:15 - /maailma
2005-05-28
Maailmani laajentuu myös linkkien kautta
Amazonin hakua: Google.fi on ihan näppärä reitti mitä erilaisimpien asioiden internetistä etsimiseen. Kysyin siltä tänään Amazonia. Mielesässäni kajasteli saksalainen Amazon-verkkokauppa, mutta tutustuin mielelläni myös eteläamerikkalaisen Amazonin suojeluun.
Amazoniin taas: Lueskelin sähköisen Hesarin maksuttomia sivuja. Hesarin uutisen mukaan Helsingissä vilisee, sillä Maailma kylässä -festivaali vetää väkeä. Maailma kylässä tiedottaa Amazonin suojelusta omalla sivullaan otsikolla Amazonia saapuu Suomeen ja päättää tiedotteensa lauseeseen "Muistutamme myös henkisen ympäristön, suvaitsevaisuuden, merkityksestä."
Tuulenpuuskat: Jatkoin Hesarin selailua. Täällä Pirkanmaalla on Hesarin mukaan ollut eilisiltana tuulesta johtuneita sähkökatkoja. On täällä Tampereellakin siis voinut tuulla niin paljon, että eilen Aloitusmaisemassa raportoimani (pressujen tuulenpuuskissa paukkumista koskenut) päättely voipi olla yhtä toden kanssa.
Vimma: Netissä surfailuni johti ihan Vimmaan. En minä vimmastunut, vaan löysin turkulaisten yrittäjänaisten Vimman Yle.fi:n sivulta.
Tampere: Olen niin kotiutunut Tampereelle, että Helsingin ja Turun mainitsemisen jälkeen on aina heti sanottava varmuuden vuoksi jotain Tampereesta. Aamulehti on täkäläinen paikallislehti, mikä täten tiedoksi ulkopaikkakuntalaisille mainittakoon. Tamperelaisuus on monille lukijoille olennaisempaa kuin Aamulehden jotkut muut määritteet. Siksi minäkin rohkenen etsiä sen maksuttomilta sivuilta työpaikkailmoitukset ja kaikki pikauutiset, joissa on 7 vissiin meilläpäin tärkeintä kategoriaa: kotimaa, Tampere, ulkomaat, urheilu, talous, viihde ja lotto.
Työttömien ura: Aamulehden "Kotimaasta" löytyi vielä lauantai-iltapäivällä niin tärkeä perjantainen uutinen, että lainaan sen tähän: OECD rajoittaisi kotihoidon tukea Suomessa. (27.05.2005 13:35) Teollisuusmaiden järjestö OECD suosittelee Suomelle kotihoidon tuen tason tai keston rajoittamista, jotta ikäluokkien pienentyessä työelämään saataisiin lisää naistyövoimaa. Jos äidit ovat liian kaun poissa työelämästä, heidän uramahdollisuutensa heikentyvät pysyvästi, järjestö perustelee arviossaan Suomen perhepolitiikasta. Järjestö suosittelee myös, että pienten lasten vanhempien mahdollisuuksia osa-aikatyöhön lisätään. Lisäksi esitetään koululaisten iltapäivähoidon laajentamista. Tottahan se on, että äitien (tai ylipäätään naisten tai kenen tahansa) pitkä poissaolo työmarkkinoilta heikentää uramahdollisuutta. Tätä pitää miettiä toiste lisää.
Blogit blogeista: Dilloni on tänään reipas, enkä haikaile Firefoxiani juuri nyt mihinkään, paitsi ehkä toisten blogien kommentointiin. Monet blogit eivät avaa kommenttitoimintojaan Dillolleni, ikävä kyllä. Näin käy, jos kommentointi vaatii tunnusta ja salasanaa. Monet blogit viittaavat Antti-Juhanin tavoin Suomi-matkablogiin. Pinseri kertoo, että kyse on Matkalla Suomessa olevista Washington Postin toimittajista.
Koulukeskustelu: Englanniksihan tuo blogi tietenkin on Finland diary. Englanninkielisten linkkien takaa löytyy englanniksi juttu parin suositun jyväskyläläisen koulun - Voionmaan koulun ja Cygneuksen koulun - lakkauttamisesta otsikolla Closing a popular school. Linkin takaa löytyy myös poikani yhtenä keskustelijana. Parista pojalleni osoitetusta steinerkouluja koskevasta kommentista saa myös pienellä päättelyllä vinkin siitä, mikä saattaisi olla yksi syy epäonneeni akateemisilla pestimarkkinoilla. Tarkoitan nuivaa suhtautumista poikani isän ja minun aikanaan tekemään kouluvalintaan, mistä olen kyllä ihan riittämiin saanut "terveisiä" joiltakin tutkijakolleegoiltani vuosikymmenien mittaan. Voi kyllä olla, että pottuilu on ollut hyväntahtoisempaa kuin miltä se on tuntunut.
Kuuluisia suomalaisia: Suomi-matkablogin linkki Famous finns esittelee laajan kokoelman kuuluisia suomalaisia sekä linkin kansallisbiografian englanninkieliseen versioon National Biographie of Finland. Minä laitan tähän myös suomenkielisen reitin Kansallisgallerian 100 vapaasti luettavaan elämäkertaan. Yksi sadasta esittelystä on Mikko Salmelan laatima esittely kuuluisasta suomalaisesta nimeltä Georg Henrik von Wright. G.H. von Wrightin intentionaalinen teonkäsite ja siihen liittyvät ongelmat kiinnostavat minua nykyisin.
18:09 - /maailma
2005-05-27
Suppea öinen ja aamuinen maailmani
Perehdyin eilen kotikerrostaloni ilmoitustaululla olevaan julkisivuremontin projektiaikatauluun. Sen mukaan kadunpuoleiset telineet puretaan 26.6., mutta vissiin työt ovat hiukan tuosta aikataulusta jäljessä. Ainakin ikkunoiden vaihtoon meni suunniteltua enemmän aikaa. Ikkunamaiseman ja kaupunki-ilman arvo nousee mielessäni viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta aina vain enemmän, sillä en voi tuulettaa ikkunoista saati että näkisin niistä ulos.
Säiden arvailu siis jatkuu. En nimittäin viitsi ihan jokaista ulosmenoani varten kilauttaa kavereille. Soittaisinko ja kysyisin, jotta tietävätkö he ketään sellaista, joka olisi juuri sillä hetkellä Tampereen keskustassa kännykkä avoinna mukanaan. Jos tietävät, antavatko numeron, jotta voin soittaa ja kysyä vaikutelmaa vallitsevasta säästä. Minulle ei tule päivittäislehteä, eikä se sitä paitsi pärjää ikkunamaisemalle, kun hetkellisen paikallissään tarkistamisesta on kyse. En millään viitsisi etsiä joka lähtöön myöskään median sääraportteja niin kuin teen pitempään reissuun lähtiessäni.
Sisäsää täällä ainakin on tunkkainen. Taloa ei nyt tuuleteta koneellisesti, eikä ikkunoista niihin kiinnitettyjen suojamuovien vuoksi voi tuulettaa. Toki tuohon ikkunan pintaa lähellä olevaan muoviin saisi tehdä viillon, mutta miksi? Rappausroiskeet peittävät muovin ulkopinnan aika tasaisesti, joten varmaan maaliakin roiskuu aika lailla. En tiedä, enkä viitsi kokeilla, pysyisikö maali viillonkin kohdalla muovin tuolla puolen. Eikä telinetilan pressunalainen ilma sitä paitsi tunnu houkuttelevalta muutenkaan, joten miksi riskeeraisin viiltämällä hyvin suojaavaan muoviin riskireiät.
Jo ennen ikkunamuovien laittamista estivät pressut maiseman ja minun välisen suhteen jatkumisen ennallaan. Pressut nimittäin peittävät ulommaisena kerroksena kadunpuoleisen seinän ihan talon kulmaan asti, mutta niitä ei ole tässä kotini puoleissessa päädyssä. Minä asun ylimmässä kerroksessa kadun puolella ihan kulmassa. Kadun puolella asuntoni yläpuolella on ensin leveä terassi ja sitten vasta ullakko. Kotini ulkokärki näyttää siis ulkoapäin kuution yhdeltä ylänurkalta. Tuo nurkka on kerroksen verran korkeammalla kuin ihan tässä talossa kiinni oleva viereinen talo. - Tämän kotini ulkoisen yläkulman kuvaus on olennaista pressujen hulppean hulmahtelun kannalta, sillä pressutus ei ole ihan aukoton.
Pressut tosiaan hulmahtelivat hulppeasti viime yönä, mutta vain ajoittain. Hulmahtelu oli äänekästä ja jopa paukahtelevaa. Juuri kun olin nukahtamaisillani, tuuli otti kiinni pressuihin ja kuului jotenssakin "hulps hullpppsss hulpppss hulps huuuulps", eikä sitten taas mitään. Nukahdin vasta sitten, kun keksin itselleni kelpaavan selityksen oudoille äänille. Ensin en käsittänyt lainkaan, mistä tuollainen ääni voisi tulla. Ihan varma olin siitä, että en sitä uneksi. Päättelinkin lopulta reippaasti, että tuulessa hulmuavista pressuista varmaankin saa tuulenpuuskien voimalla tuollaisen äänen aikaan.
On se mahdollista näissä olosuhteissa, sillä kuten olen monta kertaa kertonut, tätä taloa ympäröiviä telineitä verhoaa melkein valkoinen muovinen tai muovitettu pressu. Se oli vähän revennyt tuosta talon yläkulman vierestä jo silloin, kun vielä näin ikkunastani telineille.
Päätin yöllä olettaa, että kaduilla tulee - ja myös varmaan seitsemännen kerroksen korkeudella. Päätin myös olettaa, että tuuli on puuskittaista ja liikuttaa satunnaisesti pressujen irtonaisia liepeitä. Päätin olettaa vielä senkin, että tuuli pääsee tuosta telineiden päädystä liikuttelemaan pressuja vähän myös telineiden puolelta. Päätin lisäksi olettaa, että tuosta kaikesta voi seurata epäsäännöllisesti toistuva "hulps hullpppsss hulpppss hulps huuuulps" -pauhu.
Mieleni hyväksyi selityksen ja kehoni rentoutui niin, että äänistä huolimatta nukahdin lopulta. Nukuin nelisen tuntia, kunnes aamuiset hulmahduspamahdukset herättivät minut puoli kuuden tienoilla. Minulla ei ole havaintoja siitä, millainen sää ulkona nyt on. En ole vielä päättänyt, miten tarkistan tällä kertaa ilman vauhdin, lämpötilan ja kosteuden. Ehkä käyn viemässä lajitellut talousjätteeni sisäpihan perälle säiliöihinsä ja koen sään samalla. Tämä idea tuntuu vastenmieliseltä siksi, että telineet, työmaakopit ja edestakaisin töissään vaeltava remonttiväki täyttävät sisäpihan melkein kokonaan.
Ehkä siis lähdenkin ulos ihan umpimähkään ja menen takapihan perälle nyssyköineni vasta illalla remonttitöiden tauottua. Toivon hyvää päivää meille kaikille tasapuolisesti.
07:51 - /maailma
2005-05-18
Meteliä ja miehiä seitsemännen kerroksen ikkunan takana
Aamupäivällä ikkunaani ropisi jotain niin, että kuului melkoinen melu. Samalla kuulin kuitenkin myös miesäänten keskustelua ja toistensa komentelua. Kun äänet vaikenivat, kurkistin ikkunoiden vaihdon myötä kotiini pesineiden sälekaihdinten lomitse, näkyykö sumeassa suojamuovissa mitään jälkiä. Toki näkyy. Rapatessa on tosiaan roiskunut.
Suunnilleen puolet ikkunaa suojaamaan kiinnitetystä sameanvalkeasta muovista on aivan rappaukselta näyttävän töhkän peitossa. Maalaus taitaa olla seuraava vaihe. Olisikohan sitten jo vuorossa ikkunamuovien poisto ja jälkien siivous? Miltähän tuntuu taloa hunnuttavien pressujen riisuminen ja telineiden purku? Tuleekohan suojaton olo? Huomaan aikanaan, mitä tapahtuu.
14:45 - /maailma
2005-04-10
Ihmisiä telineillä - ja ajatus vaeltaa oman onnensa seppään Kalle Päätaloon
Toissapäivänä ikkunani takana hyöri miehiä, vaikka asun seitsemännessä kerroksessa. He rakensivat julkisivuremontin vuoksi tarpeelliset telineet kotikerrostaloni kadunpuoleiselle seinustalle. Siispä sisäpihan puoleisen remonttiriesan lisäksi alkaa tuota pikaa myös tuohon kotiseinääni kohdistuva remontti. Sekin tuottaa tärinää ja pärinää kärsivällisyyttäni koettelemaan.
Olen tietysti tyhjentänyt ikkunalaudat. Olen vaihtanut ikkunoihin sellaiset verhot, jotka hyvän peittävyyden lisäksi päästävät päivänkajastusta lävitseen. Telineisiin ei ole vielä kiinnitetty sumeita muoveja, mutta kyllä niin käy, sillä sisäpihan puolellakin on telineiden ulkoseinämänä likaisen vaaleaa muovia. Remontti on ollut meluisasti käynnissä viime viikonlopusta alkaen, mutta onneksi tänä viikonloppuna on jokin tauko. Eilen en huomannut telineillä liikettä ollenkaan. Tänä aamuna sain katsella kolmea varista. Nyt voisi taannoinen valtava kaupunkilintujen parvikin levähtää helposti noilla telineillä, niin näkisin, mistä linnuista on kyse.
Mieshavainnot asuntoni tienoilla eli tuolla ikkunani takana lisääntynevät, sillä remonttiporukka näyttää olevan miesvaltainen. Entinen metsätyömies ja sittemmin Tampereen varakkaimpiin henkilöihin kuulunut edesmennyt kirjailija Kalle Päätalo oli aikanaan tämän kotikerrostaloni rakennustyömaalla rakennusmestarina. Talo valmistui vuonna 1956 ja rakennusporukasta kertova kirja Ihmisiä telineillä vuonna 1958. Sitä ennen Kalle Päätalo oli vuodesta 1951 alkaen Tampereen kunnanrakennusmestari ja kyllä hän teki kirjoittamisen ohella sivutöinään rakennusmestarin hommia vielä vuonna 1963. Tuolla alhaalla B-rapun ovisyvennyksen vieressä on seinässä laatta, josta voi käydä tarkistamassa tämän talon ja Kalle Päätalon välisen suhteen luonteen. Ehkä kuitenkin kannattaa odottaa joitain viikkoja, ettei joudu remonttimiesten haitaksi tuolla telineitten juurella.
Minä tietysti ramppaan laattaa tuijottelemassa solkenaan, sillä asun täällä päätalolaisittais-tamperelaisittain Rakennusmestareiden taloksi kutsutussa kerrostalossa. Poikani mielestä Kalle Päätalon kirja Ihmisiä telineillä on lukemisen arvoinen sellaisellekin, joka on joskus asunut tässä kirjan tapahtumien mittaan rakennetussa talossa, kuten hän lukioaikanaan. Nyt kirjan lukeminen voisi olla minulle ja muille kotikerrostaloni asukkaille kiinnostava kokemus. Eläytymistä tehostaisi se, että talon ympärillä on taas ihmisiä telineillä, jotka ulottuvat seitsemänteen kerrokseen asti elikkä ihan ikkunani taa. Ehkä teen elämysmatkan kirjan sivuille.
Minulla on Kalle Päätaloon kaksi pientä kytkentää. Ensiksikin, kuten jo kerroin, hänen valtavan tuotantonsa ensimmäinen kirja kuvaa tamperelaista rakennustyömaata eli tämän kotikerrostaloni rakentamista. Toinen melkein olematon, mutta minulle tärkeä kytkentä liittyy siihen, että olen tällä toimikuntakaudella Tampereen Kadunnimitoimikunnan jäsen. Tosin Tampereella ei ole Kalle Päätalon katua hänen omasta toivomuksestaan, kuten muun muassa Intter Netin leetoin portaalikin on nettipäiväkirjassaan uutisoinut, mutta luovan ja kekseliään Kadunnimitoimikunnan esittämänä muistonimenä Tampereella onkin vuodesta 2002 alkaen Kalle Päätalon puisto. Puisto on muodostettu lähelle hänen viimeistä kotiaan.
Täällä meillä Tampereella Kalle Päätalo tunnetaan arvostettuna ja menestyneenä tamperelaisena kirjailijana, jona hän itsekin itseään piti: "Pirkanmaa, ja ennen muuta Tampere, ovat minulle olleet jo kauan suorastaan kaikki kaikessa. Olen sopeutunut tänne henkisesti ja Tampereella ja Tampereen ympäristössä olen tehnyt näkyvimmän osuuden elämässäni käytännön työssä (rakentajana). Ja koko kirjallisen tuotantoni olen kirjoittanut Tampereella..."
Kalle Päätalosta ja hänen tuotannostaan kiinnostuneiden kannattaa tutustua myös hänen synnyinseudullaan Taivalkoskella sijaitsevaan Päätalo-instituuttiin. Sen nettisivuilta löytyvät muun muassa professori Panu Rajalan esitelmä Kalle Päätalon suuri rakennelma ja Vesa Karosen muistokirjoitus Selkosten paras pöllintekijä on poissa. Kirjojen ystäville mieluinen ja ilmainen palvelusivusto Kirjasto.fi tarjoaa englanniksi henkilökuvan otsikolla Kalle Päätalo (1919-2000). Tuon sivin kaupallisesta linkistä Amazon.com voi poiketa verkkokauppaan, josta löytyy loppuunmyytyjen 23:n suomenkielisen Päätalon teoksen joukosta jokunen käytetty kirja, joka on saatavilla 19,99 dollarilla ainakin Yhdysvalloissa.
13:25 - /maailma
2005-04-03
Suloinen kevätsää ja ilmaston muutos
Aurinko on valaissut sunnuntaista tamperelaista maisemaani oikein kauniisti. Tokihan auringonvalo osuu aina yhtä ihmistä isommalle maan päivän alueelle kerrallaan. Maa on tietenkin kotoinen Maapallomme. Se näyttää killuvan tyhjän päällä, mutta ei yksin. Maapallo kuuluu ihmisineen kaikkineen aurinkokuntaan, joka muodostuu ihan kaikesta siitä, mitä auringon ympärillä on.
Keväinen säiden lämpenemisen odotus tuntuu miellyttävältä. Myös ajatus koko maapallon ilmaston lämpenemisestä voi tuntua mukavalta, jos mielessä siintävät vain talvea seuraavat keväisen lämpimät päivät ja kesä. Maapallon säiden suloinen lämpö on kuitenkin hyvin pieni osa siitä, mitä kasvihuoneilmiö tuo tullessaan. Ilmaston lämpeneminen muuttaa maapallon olosuhteita monella tavalla. Uhkakuvitelmista ei ole kyse, vaan meneillään on todistettavasti maapallon elämän olemassaoloa uhkaava ilmaston muutos.
Ikirouta sulaa on otsikkona Yliopistolehden 3/2005 artikkelissa: Esimerkiksi Siperian ikiroudan sulamisen seuraukset olisivat huimat, Figaren tutkijat sanovat. Maaperässä käynnistyisi prosesseja, joiden tuloksena ilmakehään kulkeutuisi vaikeasti arvioitava määrä metaania, tehokasta kasvihuonekaasua.
Luonnon tuhoutuminen kiihtyy yhä, uutisoi YLE 30.3.05 YK:n aloitteesta tehtyä tutkimusta: Raportin mukaan ihmisen toiminta on vaurioittanut maapallon ekosysteemeitä jo niin, ettei niiden kykyä ylläpitää elämää enää voida pitää itsestäänselvyytenä.
13:34 - /maailma
2005-03-28
Toipilaan spostiloorassa lukijapostia
Kuumeissani en ole jaksanut katsella tietokoneen näyttöä pitkäperjantain päivityksen jälkeen ennen kuin pääsiäissunnuntaina illalla Aloitusmaisemaa päivittäessäni. Siksi en ole huomannut sitäkään, että sähköpostilaatikossani on odotellut lukijapostia Ranskasta, joskin saman oman suomalaisen akateemisen opinahjoni kasvatilta.
02:17 - /maailma
2005-03-27
Etsin tietoa - ja löysin Mansikan sekä lipsahduksen
ERIKOISLUKUSALISSA: Olen joskus syventynyt erilliskirjasto Bibliotheca Wrightianan arvokkaimman aineiston syövereihin erikoislukusalin pöydän ääressä - mutta sattuneesta syystä vain joskus. Joskus ei mielestäni ole sama asia kuin tarpeeksi usein.
NIMIHAUSSA: Äskettäin etsin taas Googlen avulla internetistä teon käsitettä ja filosofiaa koskevia linkkejä. Käytin silloin myös hakusanaa Georg Henrik von Wright.
MANSIKKAN SIVUILLA: Tavoittelemieni sivustojen lisäksi päädyin tuulahdukseen Italian suomalaisten kuulumisia - yhdistystoimintaa, uutisia ynnä muuta. Heidän lehtensä Mansikka on julkaissut viime marraskuussa von Wrightistä ja muutamasta muusta muistokirjoituksen, mutta von Wrightin kuolema on siinä ajoitettu väärin. Oikea ajoitus löytyy vaikkapa Helsingin yliopiston sivulta Georg Henrik von Wright , jossa hänen elämänsä mitaksi ilmoitetaan 14.6.1916-16.6.2003.
SÄHKÖPOSTISSA: Lähetin ajoitusvirheestä sähköpostitse huomautuksen lehden toimitukseen. Päätöimittaja lupasi vastauksessaan, että virhe korjataan varmasti tuonnempana. Kiitos!
20:26 - /maailma
2005-01-20
Öinen Suomi-kuva
Nukuttaa. Kurkistan siis yöhön. Öinen Suomi-kuva Nasalla, Kymppikerholla ja Conanilla on moninainen. Nasa on kuvannut pimeän yön valoja maailmassa, mutta kun maailma tarkoittaa maapalloa, löytyy oma kuvansa myös Euroopasta. Suomi näkyy näissä satelliittikuvissa pimeän yön valoissaan. Englantilainen Kymppikerho on eräässä jaksossaan viettänyt valoisen yöttömän yön Suomessa juhannuksena. Amerikkalainen öinen Conan on ottanut Suomen vakavan kulttuurikansan puheeksi silloin tällöin ja odottaa nytkin kai meiltä kortteja yhden mollauksensa vuoksi.
13:23 - /maailma
2005-01-14
Matkoilla oman työpöydän ääressä
Tein aamutuimaan näköalojani laajentaakseni internetkurkistuksen Niagaran putouksiin. Linkki vie aina Sheraton Fallsview -nimisen hotelli ja kongressikeskuksen tarjoamaan tuoreeseen kuvasarjaan. Tähän saakka pääsen Dillollani.
Tiedän aikaisemmasta kokemuksesta, että tarjolla on useammankin kameran kautta live-näköaloja Niagaran putousmaisemista. Laitan linkit tähän, jotta löydän ne vähän helpommin, kun seuraavan kerran pääsen isompimuististen koneiden mammuttiselainten ääreen maisemakierrokselleni. Samat linkit löytyvät kyllä tuon edellä olevan linkin tarjoaman sivun palkista.
Hotellin eka kamera näyttää elävää laajaa maisemakuvaa Niagaralta. Panoraamakuvaa livenä on tarjolla tokan kameran kautta. Oikein lähelle näköalapaikan katselijan tunnelmaa pääsee zoomaavan kolmannen kameran kautta.
08:18 - /maailma
2005-01-03
Vierailtuna prosentti valtakunnista
Tamperelaisessa on juttuja, joiden mukaan lomamatkoja ei ole peruttu Aasian katastrofin jälkeen. Lomakohteita on valittu tuhoalueiden ulkopuolelta, mutta myös niiden lähistöltä. Jotenkin minua on aina, kuten nytkin, ihmetyttänyt paljon matkustavien ihmisten rohkeus. Minä olen itse nimittäin ollut matkustamisen suhteen aina melkoinen arkajalka ja kaiken lisäksi vielä liian köyhäkin suurimman osan aikaa. Lapsuudenkodistani en matkustanut ollenkaan ja aikuisenakin olen matkustanut todella niukasti. Niinpä poikanikaan ei ole saanut muuta kuin kotimaan ja Ruotsin matkoja vanhempien keralla, mutta hän ehtii vielä.
Äskettäin Antti-Juhani näytti oman matkaillun maailmansa kartan. Seurasin hänen jalanjälkiään kartoituslinkkiä pitkin ja tein oman kartan. Alue on iso, mutta maita on vain neljä: Suomi (pitkin ja poikin), Ruotsi (linjalla Eskilstuna-Tukholma avioliiton aikaan), Venäjä (oikeastaan vain neuvostoliittolainen Leningrad joskus opiskelijatyttönä) ja Saksa (avioeron vuonna). Mielessäni olen toki matkustanut lukemieni kirjojen, kuunneltujen kuunnelmien ja katsottujen elokuvien tai näytelmien maisemiin huomattavasti rohkeammin, monipuolisemmin ja kauemmas. Saatanpa minä joskus vielä repäistä ja mennä viidenteen ja useampaankin maahan!
create your own visited countries map
16:25 - /maailma
2004-12-28
Maanjäristyksen uhreista tietoa ruuhkan ohi
Oletko huolissasi maanjäristyksen uhreista, etkä pääse virallisille internetsivuille ruuhkan vuoksi? Katso, millaisia reittejä Pinseri on löytänyt ja neuvoo käyttämään. Oman kokemukseni pohjalta voin sanoa, että Pinserissä tarjotaan luotettavaa tietoa ja olen vakuuttunut, että reitit ovat asiallisia.
Toivon hyvää.
09:33 - /maailma
2004-12-09
Rahatonna eTietoyhteiskunnan reunalla
Olen tänä syksynä kokenut monella tavalla sen, miten vaikeaa köyhän on olla aktiivinen eTietoyhteiskunnan jäsen. Kirjoitan tuon pällistelemäni yhteiskunnan nimityksen isolla teellä, sillä joltain mahtavalta ja vaikeasti lähestyttävältä möykyltä se täältä kotipesästä katsottuna tuntuu. Kuinkahan isolta ja hankalasti lähestyttävältä eTietoyhteiskunta tuntuukaan niistä ihmisistä, jotka eivät omista rahaa, tietokoneita ja tietokoneen käyttötaitoja, mutta asioida pitäisi yhä useampaan suuntaan internetin välityksellä? Entä, jos ei heidän lähipiirissään ole yhteiskunnan ilmaislaitteistoja, eikä ketään, kehen turvautuisi, kun hyvät neuvot ja apu ovat tarpeen?
Minun tilanteeni on siinä mielessä ollut kuitenkin suhteellisen turvattu, että irrottauduin ison organisaation työpisteestä, koneista ja ohjelmistoista, mutta saan silti käyttää niitä ns. mikroluokissa eräänlaisen siirtymävaiheen ajan. Lisäksi minulla on parinkymmenen vuoden työkokemus tietokoneen naputtelusta erilaisilla ohjelmilla ajan tarpeiden ja tarjonnan mukaisesti. Sekin etu minulla on ollut kotikoneen ohjelmistojen hajoamisen sävyttämässä syksyssäni, että poikani Antti-Juhani on kärsivällinen, ystävällinen ja avulias ohjelmistotekniikan assistentti. Kun vanhat ohjelmistoni hajosivatkin tuusan nuusaksi ja koneeni on käynyt uusille ohjelmille ahtaaksi rahattomassa elämänvaiheessa, hän täytti Tampereella sijaitsevan koneeni Jyväskylästä käsin niin, että kirjoitan tätä juttua kotikoneeni ääressä.
Tapausselostus roikkumisesta rahatonna eTietoyhteiskunnan reunalla on liitteenä.
Toivon hyvää.
16:27 - /maailma
2004-11-02
Kaupunkikävelyä Tampereella - osa 2
Kirjoja kirjastoon: Aloitusmaisemaan laitoin viime viestissäni lauantaina tiedoksi, että Linux-CD toimi ainakin tuohon viestiin riittävästi CD-asemasta käytettynä. Katsoin lauantaipäivän scifiä eli piirretyn ja päällepuhutun Tintin kuuseikkailun ekan osan. Nautin. Pakkasin kassiin filosofian kirjoja, sillä Metso (ei kun Tampereen kirjasto) ei suostu viidennen uusinnan jälkeen lainaamaan kuudetta kertaa, ellei kirjoija käydä siellä näyttämässä. Kävelin siis Hämeenkadun päästä päähän ja takaisin. Menomatkalla keskityin kirjojen kantamiseen. Palautin osan, osan lainasin uudelleen ja lisäksi sorruin seikkailevan lukemishimoni viettelyksiin. Taakan kanssa tuo kävelymatka oli aika pitkä kumpaankin suuntaan, mutta mitäpä minä en tekisi filosofian vuoksi. Kannan kirjoittain filosofiaa kotiin tutkimustarkoituksiini.
Kirjoja kotiin: Paluumatkalla katselin maisemia. Kävelykadut, Tammerkoski siltoineen sekä keskustoria ympäröivät talot jaksavat innostaa katsettani. Raatihuone on kaunistunut. Jostain syystä huomasin ensimmäistä kertaa Palanderin talon nimen, joka on selvästi oven yläpuolella. Jalankulkijoita, pyöräilijöitä, yksityisautoja ja busseja oli lauantaiseen tapaan paljon liikkeellä. Yhtään pikaratikkaa ei vielä näkynyt siellä, mutta visiossani kylläkin. Yritin hahmottaa mielessäni maisemaa, jossa ei olisi ollut yksityisautoja, vaan jossain siinä torin lähellä pikaratikan pysäkin tienoilla vielä vilkkaampaa jalankulkua. Mietin sitäkin, miten paljon pyörätuolit ja rollaattorit mahtavat täristä ja juuttuakin, jos vaikka toripäivinä on edettävä mukulakivetystä pitkin kojuilla asioidessa.
Kirjoja ja bittiliikennettä: Kotona Linuxini suppeat ohjelmat takkuilivat koneeni vaatimattomasta muistitilasta ja niukasta linux-osaamisestani johtuen tosi paljon. Ryhdyin kylmiltään kokeilemaan milloin mitäkin ohjelmaa ja mokailin. Lopulta päädyin asentamaan Linux-pläjäystä koneelleni. Säntäilin näissä kaikissa vaiheissa koneelle ja muihin koti- ja lukuhommiin kolmisen päivää. Olisipa minulla ollut tuohon ravaamiseen sopiva matkamittari, niin siinä olisi pienessä tilassa dokumentoitu kilometreittäin vaellusta. Kävelin nimittäin rauhattomana ympäri kotia, kun jouduin odottelemaan, etenevätkö ohjelmat vai eivät, valmistuuko asennus vai ei. Luin kävellessäni lauantain, sunnuntain ja maanatain kuluessa filosofian lisäksi molemmat lainaamani Ken Folletin kirjat. Niistä tuli tälleen matkalukemista. Mies Pietarista ajoittuu ensimmäistä maailmansotaa edeltäviin kuukausiin, jolloin Englanti etsi keinoja liittoutua Venäjän kanssa. Naakat ajoittuu toisen maailmansodan loppuvaiheille ja kertoo maihinnousua edeltävästä vakoilu- ym. toiminnasta Ranskassa. Maailmanpoliittinen jännitys oli nivottu kuvitteellisiin, mutta mahdollisiin ihmiskohtaloihin kummassakin kirjassa. Siinäpä mallia minullekin, jos tosiaan kirjoitan muutakin kuin väitöskirjan!
Tietoa Ateenasta ja Attilassa käynti: Jyväskylä on Suomen Ateena. Siellä asuu tämän päivän syntymäpäiväsankari Antti-Juhani (Oikein Paljon Onnea!). Puhelimitse sain häneltä neuvoja, joiden turvin avasin hänelle yhteyden koneelleni. Niin hän ryhtyi korjaamaan Jyväskylästä käsin asennusvirheitäni, täydentämään asennuksen kuntoon ja tekemään minulle virtuaalitilaa linux-ohjelmien käytettävyyden parantamiseksi. Koska Suomen Ateenasta asti huolehditaan Tampereella Tuomiokirkonkadun varrella taloavan tietokoneeni ohjelmisto kuntoon ja jopa sitten sammutetaan kone, niin minä lähdin Attilaan Itsenäisyydenkadun varrelle. Kävelin mukavassa syksyisessä säässä muiden kulkijoiden ruuhkaisessa virrassa hetken. Liikenteen melu ja näkyvyys on ruuhka-aikaan melkoista. Kävelyni kuitenkin täytti tarkoituksensa ja löysin taas Attilasta reitin Aloitusmaisemaan. Attila on talo, jossa lukee ulkoseinässä ylhäällä Osakeyhtiö Attila ja jossa pesii kirjasto ynnä muuta, esimerkiksi kirjoitusvälineitä kirjoillaoleville. Antti-Juhanikin jo soitti ilmoittaen, että voisin kokeilla kovalevylle asennettua ja tehostettua Linuxiani, kun kotiudun. Siis vielä vähän kävelyä Aloitusmaiseman poluilta Tampereen keskustan katuja kotiin. Illat pimenevät jo melko nopeasti.
Toivon hyvää.
17:58 - /maailma
2004-10-02
Mistä löytyvät nettisivut?
Jäätikköjen sulaminen: Yritin tällä hidastakin hitaammalla kotikoneellani päästä Nasan sivuille katsomaan parin viime vuoden ajalta satelliittikuvia napajäätiköstä. Niistä kuvista, joita Satu Hassi näytti eilen, näkyy selvästi jäätikön vuosittaisen sulimman alueen voimakas suureneminen. Kuvat löytyvät Nasan sivuilta, mutta tällä koneella etsiminen kestää ikuisuuden. Miltähän sivuilta kahden viimeisimmän vuoden sulimman vuodenajan kuvat löytyvät?
Adoptio: Adoptioon liittyen meiltä ehdokkailta kysyttiin oman kunnan eli tässä tapauksessa Tampereen kaupungin tärkeintä (adoptio)lapsiperheiden asemaa koskevaa hanketta. Onko jotain suoraan tähän aiheeseen liittyvää meneillään?
Lastensuojelu: Lapsiin liittyen muistin ja tarkistinkin, että kaltoin kohdeltujen lasten auttamiseen liittyvä hanke on ollut ainakin vireillä. En löytänyt aiheesta nettisivuja. Kaupungin sivuilta löysin tiedon, että 14.1.2004 Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta päätti hakea valtionavustusta vuosille 2004-2005 sellaiselle 3-osaiselle hankkeelle, joka auttaisi kaltoin kohdeltuja lapsia: Hankkeen tarkoituksena on puuttua laaja-alaisesti lasten kaltoinkohtelu-ilmiöön luomalla varhaisen puuttumisen malleja lasten ja perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi. Hankkeen nimellä Turvallisen elämän eväät lapsille en löytänyt enempää tuon päätöksen lisäksi. Onkohan hanke käynnissä? Jos on, niin onko sillä kotisivu?
17:39 - /maailma
2004-09-15
Kaupunkikävelyä Tampereella - osa 1
Saattaisin harrastaa enemmänkin luonnossa kävelemistä tai reippaampaa liikkumista, mutta en terveydellisistä syistä yleensä tohdi. Ajoittain riskeeraan ronskisti ja menen metsiin ja tuntureiden rinteille jopa yksikseni kuljeskelemaan. Toistaiseksi olen selviytynyt niiltäkin reissuilta ensin majapaikkaani ja sitten lopulta kotiin asti. Pienellä levolla nivelet rauhoittuvat.
Tavallisesti kuitenkin kävelen varmuuden vuoksi turvallisesti Tampereella. Kaupunkikävelyn voi tehdä hyötyliikuntana, jos siihen voi yhdistää asioitten hoitamista. Tai toisinpäin: asioitten hoitamiseen voi yhdistää nautiskelevaa kaupunkikävelyä.
Minä ainakin etsin kauniita reittejä, mielenkiintoisia rakennuksia ja erilaisten säiden tai vuorokauden ja vuodenaikojen tarjoamia muunnelmia samoista tutuista reiteistä ja taloista. Toki minulla on sellainen etu, että lähden kotoa kävelylle muistomerkistä: Kirjailija Kalle Päätalon rakennusmestarivaiheen esikoisteoksesta. Talon kyljessä on siitä oikein kyltti.
18:20 - /maailma
2004-09-12
Äkäslompolo Kolarissa
Olen muutamana syksynä viettänyt loskaviikon Äkäslompolossa, joka on kaunis kylä Kolarissa kävelymatkan päässä Yllästä. Tänä syksynä joudun ehkä jättämään reissun väliin, sillä tiukallakaan kädellä en ole pystynyt vuodessa saamaan mitään säästöön. Toisaalta saattaa käydä niinkin, että en edes ehtisi lomailla.
Äkäslompolon viikkoni on viime syksyistä lukuunottamatta ollut kokonaan yksinäiselle luonnossa rauhoittumiselle varattua aikaa. Viime vuonna tein pari kävelyretkeä seurassa uuden lumen jo tultua: kävelin Äkäslompoloon vuosia sitten asettuneen S-serkkuni kanssa. Usein hän on etelässä lomailemassa minun Lapin lomani aikaan. S-serkkuni soitti tänään euron puhelun Äkäslompolosta sateen keskeltä. Sain välillisesti kävellä parisen kilometria hänen kanssaan tuttujen maisemien keskellä. Hän soitti kysyäkseen, tulenko tänä vuonna ja että hän toki joka tapauksessa on tällä erää kotonaan siellä.
Ennen tuota viime syksyistä serkun tapaamista tein itsekseni useina päivinä kävelyretkiä Luontokeskus Kellokkaaseen ja sieltä eri päivinä eri suuntiin Ylläksen rinteille. Poroja näin ja kuukkeleita sekä joitain harvoja loskamatkaajia. Kävelin viimeisenä kokopäivänä myös ensimmäistä kertaa Kesänkijärvelle. Retken päätepisteessä minua odotti (niin kuin tiesinkin toki) suljettu kuppila, hyvä puusee, palava tuli makkaranpaistopaikalla ja yllätyksekseni kyltti Pirunkololle. Mitenkähän en sitä osannut odottaa? Olin jo kävelyistä aika väsynyt, lunta oli alkanut sataa ja päivä pimentyä, joten en jatkanut eteenpäin. Ihan tarpeeksi raskasta oli tarpoa uudessa lumessa takaisin toivoen, että vahva uskoni reittimerkintöihin on perusteltu. Tottakai oli ja on. Kylässä tapasin serkun, jonka kanssa istuttiin iltaa, muisteltiin lapsuuden leikkejä ja maalaistalon töitä heidän tilallaan. Ja sitten käveltiin vielä lähtöpäivänäni kerran Äkäslompolon ympäri rantareittejä pitkin.
Äkäslompolossa on loskaviikon kävelijälle muitakin hyviä reittejä. Itse Äkäslompolon voi kiertää ympäri montakin kertaa eri säissä ja valaistuksissa tai sitten voi poiketa lompolon rannalta erilaisille muille kävelyreiteille. Männikköisellä rannalla vilisee joissain kohti reippaita oravia. Tuntureita saa katsella kyllikseen vaikka kylän raitilla kävelisi. Suurin osa turisteille suunnatuista palveluista viettää lepoaikaa.Hiljaisenakin aikana on kuitenkin avoinna pari mukavaa ravintolaa, joista kahdessa olen käynyt vuosien varrella kerran: hyviä ovat. Päivänsydännä on kylässä loskaviikon arkina avoinna marketti ja pari lahjatavarakauppaa, kahvila sekä kauempana Ylläksen rinteellä luontokeskus kahviloineen, museoineen, näyttelyineen, videonäytöksineen ja erilaisine reitteineen kilometrien päähän. Alue on iso ja turisteja harvassa.
Loskaviikko on rauhallista aikaa aution tuntuisessa Lapin kylässä seitsemän tunturin keskellä. Menenköhän sinne tänäkin vuonna?
- maura
13:35 - /maailma
2004-09-10
Tampere-talo ja puisto
Olin päiväkävelyllä Tampere-talon ympäristössä. Tampere-talo on tullut minulle vuosien varrelle monella tavalla tutuksi. Mielessäni kuljeskelin kuitenkin erilaisissa tilaisuuksissa ja tehtävissä Tampere-talon sisäpuolella.
Tällä kertaa tyydyin kiertelemään puistossa. Olen nimittänyt puistoa Sorsapuistoksi ja lampea Sorsalammeksi, mutta ehkä minun olisi hyvä tarkistaa jostain nuo nimet. Tai olkoon. Oli siellä sorsia yhtä lailla puistossa kuin lammessakin.
14:08 - /maailma
2004-09-06
Uutistelevision ääressä
Minun yskäni on hyvässä vaiheessa, eikä uutta kuumepiikkiä ole enää tänään tullut. Aikuisen poikani kuumetilanteesta keskustelimme puhelimessa muiden asioiden ohella. Hänellä on homma hanskassa, kuten sanotaan.
Olen katsellut aamupäivän aikana uutisia. BBC World News käsitteli pitkään naapurimaan koulukaappaustragediaa. Toimittajia oli asianmukaisesti tapahtumapaikalla ja uutisointikin oli kohtuullisen asiallista.
Samalla tai toisella kanavalla näytettiin tavalliseen tapaan kommentoimatonta kuvaa, tällä kertaa koulutragediasta nämäkin. Kuvat kertoivat omaa tarinaansa. Itkevät ihmiset viipyivät koulun raunioilla, joille oli tuotu valtavasti myös kukkia ja kynttilöitä. Puisia arkkuja tehtiin toisaalla yksi toisensa jälkeen ja verhoiltiin punaisella sametinnäköisellä kankaalla pikapikaa käsin. Arkkujen päälle naputeltiin sarjatyövauhdilla kauniita ortodoksiristejä. Hautajaisiin oli surupukuisten ihmisten lisäksi saapunut tapahtuman järkyttämää arkipukuista kansaa. Raunioita yhtäällä, lukuisia avattuja hautakuoppia toisaalla.
Usealla ulkomaisella kanavalla näkyi yhtä aikaa luonnonkatastrofien tuhoja eri puolilta maailmaa. Tuhoutuneita alueita paikannettiin kartoille. Rajuilmat ovat uusia, pahempia kuin äskettäin riehuneet. Japanissa tärisivät toimistohuoneet sisäkuvissa. Muualta näytettiin virtaavien ja satavien vesien tulvaa ja eri nimisten tuulten repimiä ihmisasumuksia ja muita rakennuksia.
Ulkomaitten urheilu-uutisissa näytettiin suomalaisia. Toiseksi päätyneen Mika Kallion taistelua piikkiluokan osakilpailuvoitosta näytettiin ratatapaturmien höystämänä joltain eurooppalaisradalta. Neljänneksi mm-rallin osakilpailussa autoillut Marcus Grönholm sai suomenkielisiä ohjeita kartturiltaan Japanissa. Joitain ojaanajoja ja peltien ruttausjuttuja tapahtui, kuten tavallista. Näissä kuvissa Japanin luonto oli ihan rauhallinen ja vehmaat maisemat kapeiden ralliteiden ympärillä kuin suomalaiskoivikoita.
- maura
15:14 - /maailma
2004-08-25
Joitain huonekaluja
Kiitos Hillitty kukko jännittävistä sisustuslinkeistä blogissasi. Ne johdattavat kansainväliseen sisustuksen maailmaan: romanttiseen, värikkääseen, kauniiseen ja tyylikkääseen. Pidin varsinkin joistain peileistä, joita linkkien päästä löysin.
Itse olen ollut kiinnostunut sisustuksesta lapsuudestani asti, mutta vaatimattomissa oloissa totuin pikemminkin kekseliääksi kuin vaateliaaksi. Olen kalustanut nykyisen kotini 11 vuotta sitten jonkinlaisen kierrätysinnon ja tietysti kukkaroni reiän kannustamana huonekalukirppiksiltä hankkimillani tarvekalusteilla. Lisäksi minulla oli vähän Jyväskylästä tuomaani kalustoa. Toin Tampereelle mukanani jyväskyläläiskirppikseltä aikanaan hankkimani sohvakaluston ja kirjoituspöydän. Veljistäni kaksi on jättänyt isohkon kädenjäljen sisustukseeni. Sohvapöydän olen saanut nuorimmalta pikkuveljeltäni. Hän on verhoilijan uravaiheessa päällystänyt uudelleen kaksi nojatuolia ja neljä muuta tuolia, jotka kaikki perin luokioaikaisesta kortteeristani eli H-tätivainaalta. Tavallaan hienoin huonekaluni on vanhimman pikkuveljeni puusepänuransa alkupuolella tekemä suunnilleen viisimetriä leveä ja lähes kattoon asti ulottuva kaunis kirjahylly. Tosin se on vähän kärsinyt kuljetuksissa. Hyllykössä on monenlaisia hienouksia. Tietysti siinä on alakaapit koko matkalla. Parin kaappien yläpuolella olevan hyllytason yläpuolella on sitten lasiovelliset kaapit myös koko hyllystön leveydeltä, paitsi keskellä. Siinä on noin metrin levyinen baarikaappi. Lasikaapit ovat kahden hyllyvälin korkuiset, joten niiden päällekin mahtuu hyllyjä.
Enempää en nykyistä sisustustani kuvaile. Viihdyn onneksi myös nykyisessä kekseliäisyyden riemuvoittoa julistavassa kodissani. Jos kuitenkin voittaisin ainoalla lottorivilläni tosi paljon rahaa, käyttäisin sitä reippaasti ja toivoakseni taidokkaasti sisutamiseenkin.
- maura
20:17 - /maailma
