maailma/kaupunkikavelyatampereellaosa1.txt
2004-09-15
Kaupunkikävelyä Tampereella - osa 1
Saattaisin harrastaa enemmänkin luonnossa kävelemistä tai reippaampaa liikkumista, mutta en terveydellisistä syistä yleensä tohdi. Ajoittain riskeeraan ronskisti ja menen metsiin ja tuntureiden rinteille jopa yksikseni kuljeskelemaan. Toistaiseksi olen selviytynyt niiltäkin reissuilta ensin majapaikkaani ja sitten lopulta kotiin asti. Pienellä levolla nivelet rauhoittuvat.
Tavallisesti kuitenkin kävelen varmuuden vuoksi turvallisesti Tampereella. Kaupunkikävelyn voi tehdä hyötyliikuntana, jos siihen voi yhdistää asioitten hoitamista. Tai toisinpäin: asioitten hoitamiseen voi yhdistää nautiskelevaa kaupunkikävelyä.
Minä ainakin etsin kauniita reittejä, mielenkiintoisia rakennuksia ja erilaisten säiden tai vuorokauden ja vuodenaikojen tarjoamia muunnelmia samoista tutuista reiteistä ja taloista. Toki minulla on sellainen etu, että lähden kotoa kävelylle muistomerkistä: Kirjailija Kalle Päätalon rakennusmestarivaiheen esikoisteoksesta. Talon kyljessä on siitä oikein kyltti.
Aloitan kaupunkikävelyni tarkastelemalla ikkunasta katukelin ja taivassään, mutta yritän myös nähdä, sataako, tuuleeko, pakastaako, hehkuttaako ja mitä muuta voisikaan olla meneillään. Pukeudun sään ja kelin mukaisesti ja menen portaikkoon tilaamaan hissiä. Vain todella tervenivelisinä päivinä laskeudun seitsemännestä kerroksesta portaita pitkin ja vielä enemmän varmistelen, ennen kuin joskus nousen portaita ylöspäin. Hissi on hidas ja pieni, mutta toimii nykyisin korjausten jälkeen melko uskollisesti.
Asun ihan Tampereen keskustassa Kyttälän kaupunginosassa. Olen siis heti kaupungilla astuessani kotikerrostalon ulko-ovesta ulos. Harrastan siitä eteenpäin kaupunkikävelyä. Se on aika lailla samanlaista kuin tuntureilla ja luontopoluilla käveleminen, mutta toteutetaan kaupungissa. Ennen ulko-ovea on kuitenkin väliovi ja pari porrasaskelmaa alaspäin.
Kerrostalomme alaovi on aina lukossa. Siitä astutaan pikkiriikkisen ovisyvennyksen kautta suoraan jalkakäytävälle ihmisten joukkoon ja autojen meteliin. Kävelykatuhan tälläkin Tuomiokirkonkadun osalla pitäisi olla, mutta eipä vain ole vielä. Minä pidän kävelykaduista, mutta eipä minulla autoa olekaan, eikä edes polkupyörää. Minulla on kävelijän näkökulma.
Milloinkahan tähän Tuomiokirkonkadun kohtaan tulee kävelykatu? Tuolla viereisessä korttelissa on kävelykatu, mutta Stockmanin tavarataloon ei pääse kävelykadulta ollenkaan, vaikka talon kylki on nykyisen kävelykadun mittainen. Onkohan kyseessä jonkinlainen kannanotto?
Kaupunkikävelyyn riittää pienikin vauhti, sillä ainakaan toistaiseksi ei ole olemassa miniminopeuksia edes ruuhka-aikojen jalankulkuun. Hidas kävely on minulle aika turvallista, kun liikun ihmisten ilmoilla. Kun kohtuullisen matkan päässä on aina ihmisiä, joilta voi tarvittaessa pyytää apua. Liikkumisen vapaus säilyy, kun otan olosuhteet huomioon.
Käännyn vasemmalle nähdäkseni laatan, jossa kerrotaan talon alkuperästä. Kotikerrostaloni on valmistunut vuonna 1956 kirjailija Kalle Päätalon toimiessa ensimmäistä kertaa rakennusmestarina. Laatassa sanotaan myös, että tämän kerrostalon rakennustyömaa on se, mitä Päätalo kuvaa kirjassaan Ihmisiä telineillä. Talo ei ole mitenkään erikoisen näköinen, mutta siinä on silti oma viehätyksensä.
Kun käännyn seuraavasta kadunkulmasta oikealle ja jatkan Tuomiokirkonkadun oikeanpuoleista reunaa tulen pian siihen kohtaan, jossa nykyisin on internetkahvila. Koska nyt alkaa sataa ja kahvihammastani kolottaa, poikkean sisälle kuppilaan, juon kahvia ja kirjoitan jonkin matkaa tekstiä kaupunkikävelystä. Eurolla saan vartin aikaa, kolmella tunnin. Kalliiksi kävisi tämäkin, jos pitäisi kaikki internet-asiat täältä hoitaa. En tahdo viipyä täällä kauan, sillä paikka on täynnä. Ehkä näillä muilla ei ole muuta mahdollisuutta käyttää internettiä. Kuinkahan paljon Tampereella on maksuttomia mahdollisuuksia käydä internetissä?
Jatkan matkaani Koskikeskusta kohti, mutta siitä ehkä toiste.
- maura
18:20 - /maailma
