maailma/sanky.txt
2004-07-27
Sänky
Hieman yli yksitoista vuotta sitten ostin huonekalukirppikseltä itselleni sängyn. Se oli halpa ja mahtui kuljetettaessa pieneen tilaan, puoleen alkuperäisestä. Kun sitten kotona ryhdyin venyttämään sänkyä oikeaan mittaansa, huomasin, että osat voi vetää kokonaan irti toisistaan. Voisin yöllä potkia vahingossa sänkyni ristiselän kohdalta kahtia. Vaan mitä tuosta: kehitin naulojen ja narun avulla puuttuvalle poikittaislistalle korvikkeen.
Sänkyni tuntuu päädyllisen, pituussuuntaan vedettävän mallinsa vuoksi jollain tapaa syliltä. Sylin tuntua lisää myös se, että minulla on varapatja seinää vasten sängyn takana, tavallaan siihen varastoituna. Kun peitän varapatjan ja vuoteeni valtavalla, kudotuista tilkuista virkaten kootulla kirjavalla peitolla, muodostavat selkänojapatja ja vuode yhdessä turvallisen ja lämpöisen näköisen kokonaisuuden. Tilkkupeitto lämmittää mieltänikin, sillä olen sen itse tehnyt.
Ehkä aikuistumisessani on vielä hiukan toivomisen varaa. Päästävedettävä sänkyni on nimittäin lasten sänky. Varmaan joku on kasvanut siitä ulos ja vienyt rämän sitten kirppikselle. Sieltä minä sen ostin ja korjasin itselleni. Jos yhdentoista vuoden nukkuma-ajat lasketaan yhteen täysiksi vuorokausiksi, olen viettänyt tuossa sängyssä melkein neljä vuotta. Koko sen ajan olen katsellut unia tai uinunut unitta. Saa nähdä, hankinko minä vielä joskus aikuisten sängyn.
- maura
17:55 - /maailma
