maailma/tamperetalojapuisto.txt
2004-09-10
Tampere-talo ja puisto
Olin päiväkävelyllä Tampere-talon ympäristössä. Tampere-talo on tullut minulle vuosien varrelle monella tavalla tutuksi. Mielessäni kuljeskelin kuitenkin erilaisissa tilaisuuksissa ja tehtävissä Tampere-talon sisäpuolella.
Tällä kertaa tyydyin kiertelemään puistossa. Olen nimittänyt puistoa Sorsapuistoksi ja lampea Sorsalammeksi, mutta ehkä minun olisi hyvä tarkistaa jostain nuo nimet. Tai olkoon. Oli siellä sorsia yhtä lailla puistossa kuin lammessakin.
Päivästä luvattiin lämpimämpää, vaikkakin jonkin verran vaihtelevassa säässä. Varmaan kuulin tämän ohimennen aamupuuhieni keskellä, koskapa mieleeni juolahti lähteä käyskentelemään kotikaupungin kaduille ja puistoihin. Valinnanvaraa täällä riittää. Ajatuksissani kuljeskeltuani heräsin todellisuuteen ja totesin tulleeni yliopiston nurkille. Kyllähän Päätalon ja Pinnin liepeilläkin on ruohoa, suuria lehtipuita, mielenkiintoisia arkkitehtoorisia ratkaisuja ja mahdollisuus törmätä tuttuihin. Niinpä. :)
Yliopiston päärakennuksen vieressä, mutta kadun toisella puolella on Tampere-talo, iso sinivalkoinen rakennus, jonka muistan joskus sinisen valon ympäröimänäkin nähneeni. Nyt talo oli hiljaa, eikä edes ovien yläpuolella olevassa tiedotuskentässä liikkunut tapahtumien nimiä. Niinpä en ensin kiinnittänyt taloon suurempaa huomiota, vaan suunnistin puistoon.
Puistossa on polkuja paljon, mutta mikään niistä ei loppujen lopuksi vetänyt minua kovin pitkälle. Yhdellä käytävällä oli iso huoltotraktori lavoineen sekä työväkeä töissä. Toisella käytävällä näin pian edessäni kaksi lähes kokomustaa nuorta varista, joista toinen käyttäytyi hyökkäävästi minun suuntaani. Kokeilin kolmatta polkua, mutta siellä aivan polun varressa seisoi mies puskaan päin muuten, mutta kasvot minuun päin. Itse olisin valinnut pusikon keskellä olevan suojaisen alueen, ajattelin. Sitten mieleeni juolahti, että minä taisin olla olennainen osa sitä maisemaa, jota hän katseli. Poistuin kuvasta.
Puistossa on lammen rannalla lintutalo. Se tuntuu todella kotoisalta. Oppikouluaikojeni koulukaupungissakin on lammen rannalla lintutalo, joka on tullut vuosikymmenien varrella tutuksi myös laajennusosiensa osalta. Tämä täkäläinen lintutalo ei tunnu yhtä kiehtovalta, mutta kelpaa kyllä. Joskus olen osunut kohdalle, kun riikinkukot ovat pöyhistelleet kaikessa komeudessaan. Tänään niin ei käynyt. Irrallisen riikinkukonsulan olisin halunnut ottaa itselleni, mutta se lojui niin kaukana verkkoseinästä, että ei ollut toivoakaan ulottua siihen. Monenlaisia kauniita, värikkäitä isoja lintuja kuljeskeli metalliverkkoseinäisissä huoneissaan suhteellisen sovussa. Toisissa huoneissa värit ovat kuin mustavalkotelevisiossa. Siellä oli vauhdissa joitain mustavalkoisia lintuja, jotka nimitaulun mukaan saattavat olla pikkukanadanhanhia. Lammen rannalla ja lähikäytävillä käyskenteli tosi paljon puluja ja jonkin verran jotain lokkilintuja.
Puistossa lammen ja Yliopistonkadun välialueella on taideteoksia. Kolme niistä on sijoittelemalla taiteeksi muutettua pelto- ja metsätuotetta sellaisenaan. En huomannut teosten nimikilpiä tai tekijätietoja, joten ne jäävät nyt arvoituksiksi. Ensimmäinen teos on maantasalle levitetyn pahnakasan näköinen, kauniin kullankeltainen alue nurmikon keskellä. Toisen teoksen keskellä on ilmeisesti juurakkoisista tervaskannoista koottu korkea keko tai oikeastaan pieni torni, jota hieman etäämmällä ympäröivat tummat kuutiot saattavat olla turvepaaleja. Kolmas teos on metsäimitaatio: valkoiseksi maalattuja ohuita runkoja, joiden yläpäässä on punainen sidosalue vahaa tai mitä lie, mutta sidoksen yläpuolelle nousee aina kimppu tummia tukevahkoja keppejä. Olen käynyt aikaisemminkin näitä teoksia katsomassa, mutta kiinnostivat ne nytkin. Ovatkohan nämä yhdenkesäntaidetta?
Valkoisista rungoista huomioni kiinnittyi Tampere-talon valkoisien seinien sokkeloisiin muotoihin, joissa on lasia ja sinistä siellä täällä. Tampere-talon pääovelle ja siitä sisään koko aulan mitalla kulkee Elämänviiva (enkä taaskaan muista taiteilijaa enkä ole varma edes teoksen nimestä). Kerran aikaisemmin kesällä, kun E-serkkuni oli käymässä ohikulkumatkallaan, meinasin näyttää hänelle tuon teoksen siniviivan. Kun menimme ovista sisäpuolelle, tuli kaksi tuhtia turvamiestä eteemme ja pysäytti meidät: pääsy kielletty torstaihin asti. Saimme siitä kurkistella viivaa, näimme paljon väkeä aulassa ja toinen turvamiehistä haki helsinkiläisserkulleni Tampere-talon esitteitä. Poistuimme vähin äänin uhkaamasta kansainvälisiä myrkkytutkijoita.
Siinä, missä tuo viivateos alkaa Tampere-talon ulkopuolella, on yläpuolella siiveke, jossa olen käynyt. Joskus vuosia sitten olin jostain syystä parin muun kanssa haastattelemassa Tampere-talon silloista johtajaa Kaarina Suoniota. Vietimme pitkän ja antoisan keskustelurupeaman, jota muu henkilökunta ei olisi sallinut ja jonka se ainakin olisi tahtonut keskeyttää lyhyeen. Johtaja Suonio ilmoitti tylysti keskeytystä yrittäville, että hän voi itsekin päättää vieraistaan. Hän taisi käyttää yliopistotuntemustamme apunaan, sillä noihin aikoihin hän konkretisoi Suurta Filosofiatapahtumaa ideasta todelliseksi. Johtajan huoneessa on jännittävä tunnelma, sillä ikkunapintaa on paljon ja olo on kuin matalalla lentävässä talossa, jos sellainen olisi. Mitähän uusi johtaja Kalervo Kummola aikoo Suuren Filosofiatapahtuman suhteen?
Aika moneen Suureen Filosofiatapahtumaan olen osallistunut kutsuvieraana, sillä projektini pyörivät useita vuosia Tampereen yliopiston filosofiassa Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitoksella. Filosofian professori LH jakoi kutsuvieraslippuja kiinnostuneille niin kauan kuin niitä kulloinkin riitti. Käytin liput kiitollisena ja hyvin. Kuuntelin koko ohjelmistollisen filosofiaa, mutta tietysti vain yhdessä salissa kerrallaan.
Konserteissa olen käynyt Tampere-talossa vuosien mittaan silloin tällöin, kun on ollut kiinnostuksen lisäksi käytössä aikaa ja rahaa. Silloin olen varannut käyttörahaa myös talon tarjoilusta nauttimiseen. Tosin Tampere-talon parasta kahvia olen saanut henkilökunnan ravintolan puolella, kun olen ollut joidenkin tilaisuuksien järjestäjäjoukoissa mukana.
Esimerkiksi kerran, kun poikani vielä kävi steinerkoulua Tampereella, osallistuin koulun vanhempainyhdistyksen mukana steinerkoulujen valtakunnallisten synttäreiden järjestämiseen. Jotain sen tyyppisiä käytännön järjestelyjä olin tekemässä, että jouduin kulkemaan henkilökunnalle ja esiintyjille varatuissa sisäpiiritiloissa, myös henkilökunnan kuppilassa. Se oli sokkeloista, jännittävää ja maailmankuvaa avartavaa huoltoa ja opastusta kansainvälisen kongressikeskuksen uumenissa. Taisin toimia myös joidenkin tilaisuuksien ovihenkilönä tarkistamassa pääsylippuja ja opastamassa ihmisiä myös yleisölle avoimissa tiloissa. Itse juhlaan en juurikaan ehtinyt mukaan.
Olen käynyt Tampere-talossa myös ostosmatkoilla ainakin joulujen alla useampana vuotena. Silloin josjonkinlaiset poppoot saavat tilaisuuden myydä omaksi hyväkseen tuotteitaan Tampere-talon myyjäisissä. Sikäli kun minun maustani on kyse, olen löytänyt paljon ja monenlaista hyvää noista myyjäisistä. Eiköhän niin käy tänäkin vuonna.
- maura
14:08 - /maailma
