mina/aamuinenminakartta.txt
2005-01-21
Aamuinen minäkartta
Heräsin jo ennen viittä pirteänä aamuun, mutta ehkä minut taas puolen päivän jälkeen yllättää ohimenevästi uninenkin olo. Eilen ainakin tapahtui niin, joten pidän mielessäni tämän mahdollisuuden tämän päivän tekemisiä suunnitellessani. Jatkan nyt todellisuussuhteeni kartoitusta niin, että käyn kaikissa yhdeksässä kartoitusruudussa ja kokeilen, mitä kussakin ruudussa nousee minän kannalta - tai ainakin minun kannaltani - mieleeni. Yritän siis tarkastella historiaa, tunteita, ideoita, arvoja, tulossa olevaa, ihmisiä, maailmaa, kuntoa ja minää niin, että pidän mielessäni minän joka vaiheessa. Kirjoitan jokaiseen kohtaan jotain juuri nyt minulle osuvaa, enkä siis mitään lopullisia vastauksia. Kaikkia blogini ääreen osuvia lukijoita ei tietenkään kiinnosta, miten tämä henkilökohtainen harjoitukseni sujuu, joten laitan kartoituksen vain liitteeksi.
Historia: Muistan, miten aikanaan kyselin lukiokavereiltani siitä, mikä saa heidät niin varmoina puhumaan minänä. Käytinhän minäkin minä-sanaa, mutta ikään kuin anteeksi pyydellen sitä, että olen olemassa ja väittämässä jotain olevani. Kaverini sanoivatkin huomanneensa, että epäröin seisoa omien mielipiteideni takana. Heitä kuulemma potutti se, miten sanon ihan järkevien juttujen lopuksi, että siltä minusta ainakin nyt näyttää. Minä olin huomannut itsessäni tuon itseni epäilemisen, mutta niinpä se huomattiin myös ammatinvalinnanohjauksen koko päivän kestäneessä testissä tuolloin lukioaikaan. Siitä lähtien henkilöhistoriassani on ollut minuuden vahvistamispyrkimystä.
Tunteet: Minä tunnen juuri nyt viime vuosien hienoimman löytöni eli mielihyvän sävyisen kehräävän aamuolon, johon herääminen on yksinäisten aamujeni iloinen yllätys. En siis tiedä, miksi minulla joinain aamuina on näin hykerryttävän miellyttävä olo, mutta kauniilta tämä tuntuu.
Ideat: Minähän voisin vahvistaa päättäväisyyttäni laatimalla itselleni vähän tiukemman aikataulun. Silloin vuorokausiini mahtuu jokapäiväisten perustoimien lisäksi vähän enemmän harkinnan varaista toimintaa ja itseni toteuttamista, mutta en silti joudu liian koville.
Arvot: Olen miettinyt omaa ihmisarvoani ja sitä, miten olen kokenut itsekunnioitukseni aina vain vaikeammin ylläpidettäväksi, mitä pitemmälle työni rahoittamattomuus jatkuu. Päättelen tästä, että olen rakentanut oman arvokkuuteni pätkätöitteni varaan, enkä siis pelkän ihmisarvoni. Työlliset ihmiset puhuvat siitä, sietääkö yhteiskunta kuinkakin monta vapaamatkustajaa kerrallaan, vai eikö yhtään. Monet työttömät löytäisivät kyllä työtä itselleen, mutta kyse onkin siitä, onko juuri sille työlle - tai työn aikaiselle elämälle - sellaista rahoitusta, jota paremman aseman yhteiskunnan organisaatioissa saavuttaneet ihmiset suuremmin kadehtimatta suovat. Ei kansalaispalkka johtaisi vapaamatkustukseen, vaan takaisi hyvinvointiyhteiskunnan meillekin, joiden työn arvoa sovinnaisempaa tai kysytympää työtä tekevät eivät suoralta kädeltä kykene hyväksymään. Arvostaisin sitä, että minua ja työtäni arvostettaisiin.
Tulossa: Omalta kannaltani ainoa selkeästi myönteiseltä tuntuva tulossa oleva asia on ELÄMÄ-kollokvion julkaisu, jonka Suomen filosofinen yhdistys tekee ELÄMÄ-kollokvion esitelmistä, kunhan esitelmöinyt väki - siis minä myös - ensin hioo esitelmänsä esseiksi ennen kesää. Yritän järjestää itse itselleni kaikenlaista tekemistä työnhaun ja luukuilla asioinnin lomaan niin, että voin asettaa tavoitteita jonnekin tuleviin päivämääriin, jolloin aikataulun pitäminen tarkoittaisi myös tulossa olevia tuloksia ja saavutuksia. Minä olen vähän viime kuukausia toiveikkaampi tulevaisuuden suhteen nyt jostain syystä. Ehkä siksikin, että kalenterissa on jo valmiina vihreitä kokouspäiviä ja tuo filosfinen ELÄMÄ -dead line. IT-koulutus, jonne hain, koska työvoimatoimisto sitä ehdotti, tiedotti eilisessä kirjeessään noin kolmestasadasta hakijasta, joten ehkä filosofiapainotteinen koulutukseni ei pätevöitä minua kulkemaan sitä tietä tulevaisuuteen ja tuo portti ehkä sulkeutuu. Kulkisinkin mieluummin suurten filosofien jalanjäljissä ainakin vapaudenmiekkaan ja tötsikkähattuun asti ja sitten vaikkapa muiden joukossa eteenpäin.
Ihmiset: Yhdestä herrasmiehestä minä haaveilen ja haaveet maistuvat juuri nyt hyviltä, vaikka olenkin itsekseni niin kuin tavallisesti, enkä tiedä, haaveileeko herrasmies minusta. Äitinä olen tyytyväinen, sillä minun hieno aikuinen poikani on asettunut juurevasti Jyväskylään, jossa hänellä on akateeminen ja vihreä verkostonsa. Isäni kuoli vuosikymmmeniä sitten ja äitinikin kuolemasta on jo vuosia. Muuten lapsuuden perheeni on voimissaan - sisko rannikolla ja neljä veljeä Itä-Hämeen eri puolilla - ja kaikilla sisaruksillani omalaistaan perhettä. Muutakin sukua minulla on. Jopa iäkäs kummitätini on elossa syntymäseudullani. Monet pirkanmaalaiset, jyväskyläläiset ja muut tuttavani ovat jääneet jonnekin omille touhuilleen niin, että emme ole pitkiin aikoihin tavanneet edes sattumalta. Monet entiset työkaverini tuntuvat pitkänkin tauon jälkeen ihan yhtä hyviltä kavereilta kuin ennenkin, vaikka välissä on aikaa, jona emme ole kuulleet toisistamme. Monia viimeisimpiä työkavereita minulla on jopa vähän ikäväkin. Niiden filosofien ja muidenkin seurassa viihdyin hyvin, joita tapasin ELÄMÄ-kollokvion eri vaiheissa, joten hakeudun varmaan tuollaisiin tilaisuuksiin tuonnempana enemmänkin taas. Vihreä sähköpostiliikenne on kiihtynyt tämän vuoden käynnistyttyä kunnolla, joten vihreä verkosto tuntuu olevan kunnossa ja kalenterissa on kokouspäiviä.
Maailma: Asun nyt Tampereella, mutta pidän mieleni avoinna maailman muidenkin paikkakuntien suhteen. Minä en oikeastaan kaipaa mitään maailmankolkkaa, mutta Jyväskylässä voisin käydä poikaani tapaamassa joskus ja voisin minä sisaruksiakin käydä joskus tapaamassa Itä-Hämeessä ja rannikolla. Haaveeni suuntaavat mietteitäni myös omaan suuntaansa. Työpaikka saattaa ilmestyessään nykyisessä tilanteessa tempaista minut melkein minnepäin maailmaa vaan, sillä pian minun on otettava lusikka kauniiseen käteen tämän tamperelaisen työttömyyteni suhteen. Minä olen avoimin mielin maailmassa tänään.
Kunto: Olen nyt istunut tietokoneen ääressä yhteen menoon kolmisen tuntia ja vasta tässä kuntoa miettiessäni huomaan, että niskaani, päätäni ja mahaani aristaa vähän. Eivätköhän aamupala ja aamutoimet paranna nämä vaivat, kohta. Jatkan vielä hetken tätä kartoitusta. Tietokoneella on juuri tällä tavoin kuntoa heikentävä vaikutus, sillä tauot ja säännöllinen ravitsemus- ja uniaikataulu väistyvät helposti keskittyneen tietokoneen äärellä työskentelyn tieltä.
Minä:Juuri nyt minä tunnen olevani voimissani ja hyvän tulevaisuuden edessä, joten tartun heti toimeen.
07:49 - /mina
