politiikka/kaapelitaloaanikirjejavaalikoppi.txt
2004-10-15
Kaapelitalo, äänikirje ja vaalikoppi
Kaapelitalo suo laajakaistan: Tamperelainen -lehden vuoksi en ole kieltänyt postiluukkumainontaa ja viime keskiviikon Tamperelaisessa olikin minun (puoliksi oma) vaalimainokseni, mikä täten tuli tarkistettua. Tänään postiluukustani kolahti tavallisen postin joukossa Elisan mainos. Elisa ilmoitti siitä, että minulla oikeastaan on jo kaapelimodeemi, sillä kotikerrostalomme on kaapeloitu. Minulle luvattiin, että nopeasti toimien saan ilmaiseksi kaapelimodeemin ja laajakaistan avauksen, mutta verkkokortti minulla pitää olla ja onkin (kiitos, Antti-Juhani). Homma on silti nyt vielä hiukan vaiheessa, sillä kaapelimodeemit olivat kaupasta tilapäisesti loppuneet (tilattiin, ilmaisetu säilyi), sopimus on tehty, minulle soitetaan ilmaisen kaapelimodeemini saapumisesta tämän kuun aikana, laajakaistani avataan (juhlallisesti tietysti) ja sitten surfailen ihan vähän nopeammin, mutta huomattavasti halvemmalla kotikoneelta maailman nettisivustoille. Voi tätä riemun määrää, kun ensin nielin tiedon odottelusta. Vaalikirjoitteluuni ja -surfailuuni laajakaista ei ehdi, joten tämä nettipäiväkirja on kallis harrastus.
Yhden aikuisen äiti äänikirjereissulla: Laajakaistakaupasta kävelin tekemään äänikirjeen eli äänestin ennakolta Tampereen kaupungin virastotalolla. Tiedon ennakkoäänestyspaikasta kysyin Antti-Juhanilta. Häneen viitaten annoin Tampereen Vihreiden vaalitauluun määrityksen yhden aikuisen äiti. Sittemmin olen huomannut, että muut vanhemmat ovat siellä lasten äitejä ja isiä, lasten iästä riippumatta. Tiesin ennastaan Tampereen virastotalon sijainnin. Virastotalon ulkonurkalta seurasin ikkunoiden ulkopuolelle kiinnitettyjä ja sanalla ennakkoäänestys otsikoituja nuolia ovelle, aulaan, toimitsijan luo. Häneltä sain tyhjän, keskeltä taitetun äänestyslipukkeen, joka kädessäni menin koppiin. Seinällä olivat kaikkien ehdokkaiden nimet ja numerot listoittain ja kirjoitustasolla oli kynä. Ajattelin ensin ja kirjoitin sitten valitsemani numeron lipukkeeseen selvällä käsialalla. Taitoin lipukkeen ja lähdin vaalitoimitsijoiden pöytä- ja tietokoneriviä kohti. Heti ensimmäisen tietokoneen takana oli vapaana hymyilevä vaalitoimitsija, joka painoi leiman äänestyslippuni ulkokanteen. Suljin äänestyslipukkeeni toimitsijan ojentamaan kirjekuoreen, jonka sulkulipan liimapinnan kastelin jännällä kasteluttimella tai kostuttimella, joka oli kuin mustetäytekynä, mutta paksumpi ja musteen sijasta sisällä oli vettä ja terän tilalla sieni. Todistin henkilöllisyyteni (pakollista!) ja annoin virkailijalle etukäteen saamani äänioikeuslipukkeen, koska se oli mukanani (mutta ilmankin olisin pärjännyt). Allekirjoitimme asiakirjan äänestämisestäni. Laitoimme sen ja sulkemani äänikirjeen (eli ääneni sisältävän suljetun kirjeen) isompaan kuoreen, jonka liimasimme kostuttimen avulla kiinni. Hyvän viikonlopun toivotukset kruunasivat tärkeän hetken.
Filosofi vaalikopilla: Saavuin tyytyväisenä (laajakaista tulossa ja ääni annettuna) vaalikopille joskus puoli kahden jälkeen. Muitakin ehdokkaita ja heidän tukiryhmänsä jäseniä oli paikalla keskustelemassa kaupunkilaisten ja muun kansan kanssa. Kahvi, tee, pullat ja keksit maistuivat. Minä tapasin pääasiassa ystävällisiä ihmisiä. Sain kokea monta kiinnostavaa keskustelua sekä toisten ehdokkaiden että äänestämistään pohtivien muiden kaupunkilaisten ja joidenkin toispaikkakuntalaistenkin kanssa. Jotkut kävijöistä kertoivat vihreistä arvoistaan. Toiset kertoivat arvojensa mukaisen ehdokkaan etsimisestä joko pelkästään vihreiden joukosta tai sitten kaikkien listojen ehdokkaiden joukosta. Jotkut tyytyivät vihreään vaalimateriaaliin, toiset taas kiersivät kaikillakin vaalikopeilla keräämässä eri ehdokasryhmien materiaalit mukaansa. Kaiken kaikkiaan olin päivystämässä viileän raikkaassa syyssäässä lähes neljä tuntia ja nautin joka hetkestä.
21:00 - /politiikka
