politiikka/tuomiokirkonkatujamaapallo.txt
2004-10-04
Tuomiokirkonkatu ja Maapallo
Minä pidän korkeista kerrostaloista sopivissa kohdissa ja varsinkin, jos itse asun ylimmässä kerroksessa kuten nyt ja joskus ennenkin. Yksinäni en rohkenisi maantasalla, saati omakotitalossa asuakaan, sillä minulla on vielä joitain pelkoja jäljellä. Silloin, kun pelkäsin enemmän, pidin omakotitalon elämästä, mutta meitä olikin siellä iso perhe. Lapsuudenaikainen kaltoin kohtelu vaikuttaa siihenkin, miten voin nyt yli viisikymppisenä asumisesta nauttia.
En polta yöllä valoja kotona. Katuvalot, kausivalaistukset, vastapäisen kerrostalon taidevalaistus, mainosvalot, autojen valot ja joskus päivällä myös aurinko ovat kotini valonlähteitä, joita en pysty säätelemään. En siis pidä omia valoja kotona öisin. Ehkä sammuttaisin valoni, vaikka siten tulisi pilkkopimeää, sillä yritän olla kuluttamatta suotta energiaa.
Energiaa säästävää valaistusta en ole vielä saanut aikaiseksi, mutta en oikeastaan pystykään siihen juuri nyt, vaikka tahtoisin. Kanadalaiset, jotka kertovat 0,5 prosentin maapallolaisväestöllään tuottavansa 2 prosenttia maapallon hiilidioksidista, neuvovat ilmaston muutosta tutkivilla sivuillaan parannuskeinoja. Minulle noin kautta rantain muistutetaan, että sammuttaisin valojen lisäksi television ja tietokoneenkin, kun en niitä käytä. Silleen estän omalta osaltani vähän kasvihuoneilmiön etenemistä.
Minä toivon Tuomiokirkonkadun jatkuvan kävelykatuna kotikerrostaloni kortteliin Stockmannin korttelista, jonne se nyt on pysähtynyt. Mihinkähän asioihin tällaisella muutoksella olisi vaikutusta, on nyt kysyttävä. Jospa se lisäsi viihtyvyyden ohella myös hitusen kävelyä ja pyöräilyä Tampereen keskustan alueella. Ehkä myös linja-autojen ja kimppakyytien käyttö juolahtaisi mieleen hiukan useammin. Minä itse kävelen, kun en pysty pyöräilemaan ja ajan linja-autolla tai junalla, koska en omista autoa. Siksi en osaa kokemuksesta arvioida tuon kävelykatuhaaveeni vaikutusta.
Etsin Antti-Juhanin vinkin pohjalta tietoa jäätiköistä, joiden sulamista kasvihuoneilmiö lisäisi lämmön pallollamme noustessa liikaa. Uhka on todellinen ja aika lailla tutkittukin, joten jokapäiväinen hyvä käytös maapallolaisena on tarpeen.
Liuta linkkejä englanninkielisiin jäätikköaiheisiin sivustoihin ja niiden jälkeen kauhukuva ja ponnekas haaste muutoksen puolesta:
Tiedemiehet ovat seuranneet vuodesta 2002 Larsen B jäähyllyn murtumisen jälkeen jäätikkövirtauksia NASA:n, Kanadan ja Euroopan satelliittien välittämien tietojen avulla. The Scambos study examined the period right after the Larsen B ice shelf collapse to try to isolate the immediate effects of ice shelf loss on the glaciers. Rignot's study used RADARSAT to take monthly measurements that are continuing. Clouds do not limit RADARSAT measurements, so it can provide continuous, broad velocity information. Kuvaus perusjäästä löytyy tuonon Larsen B jäähyllyyn (jpg) liittyvänä tietoiskuna ja johdantona jäähän (htm). Etelänavan jäätiköillä Jäävirrat nopeutuvat ja mannerjäätiköiden jäähyllyt hajoavat. Ikiroudan (permafrost) muutokset aiheuttavat myös huolta. Merenpinnan taso on noussut ja siitä on tehty pitkäaikaista seurantaa. Maajäätikön muutoksia seurataan avaruudesta monissa projekteissa. Esimerkiksi Global Land Ice Measurements from Space (GLIMS) on sellainen tutkimusprojekti.
Maapallon olosuhteet ovat muuttumassa. Näiden muutosten vaikutus tulee pahimmillaan tyhjentämään Tuomiokirkonkadun ja kaikki maailman polut elämästä. Tältä kannalta olemme itse uhanalainen laji. Meneekö ikävään muutokseen kymmeniä, satoja vai tuhansia vuosia? Katastrofia ei tapahdu koskaan, jos me valitsemme paremman vaihtoehdon omilla teoillamme. Silloin Tuomiokirkonkadullakin tepastelee ihmisiä vielä tuhannen vuoden kuluttua ja ihmislaji säilyy maapallolla kaiken muun elämän rinnalla.
21:17 - /politiikka
