tilanne/filosofiperuskalliollasosiaalitoimistolumikasantakana.txt
2005-01-05
Filosofi peruskalliolla - sosiaalitoimisto lumikasan takana
Kävin eilen sosiaali- ja työvoimatoimiston yhteisasiakkaana virastossa, jonka löysin pihan perältä lumikasan takaa. (Piilotteleekohan Tampere köyhiään vai tarjoaamaansa apua?) Vein sosiaaliasemalle toimeentulotukihakemuksen. Käyttäydyin juuri niin kuin sosiaalivirkailijat ja työvoimaneuvojat olivat minulle kertoneet yhteisasiakkaiden käyttäytyvän - aggressiivisen itkuisesti ja passiivisen toiveikkaasti kaikkeen apua odottaen. Virkailija sanoi sen johtuvan siitä, että en tiedä, mitä mahdollisuuksia heillä on auttaa minua.
Nyt olen siis siinä tilanteessa, jossa voin ottaa käyttöön viimeisimmässä rahoitetussa hankkeessani kehittämäni filosofisen aktivointimenetelmän. Aloitan itsetiedotuksen ja itsekasvatuksen pohjalta hitaan matkan taloudellisesta suosta hyvän elämän peruskalliolle. Tosin se, että olen suossa, osoittaa joko menetelmässäni olevan puutteita tai sen pelottavuuden. Työtä en saa, eikä tutkimustani rahoiteta. Luotan kuitenkin kokemuksen merkityksen lisäksi myös teoreettisen filosofian merkitykseen elämän peruskalliona. Jatkan intentionaalisen teonkäsitteen tutkimista elämän riepottelun keskellä - näissä oloissahan teot tehdään. (Tarjoan liitteenä matkakertomuksen pihan perälle lumikasan taakse.)
Asiointireissuni oli kaupunkikävelyn ja kunnallispolitiikankin kannalta kiinnostava. Sosiaaliasema, jonne ensikertalaiset ja kauan sitten asioineet yhteiskunnan tuen tarvitsijat ohjataan, on sijoitettu pihan perälle. Mietinkin sitä, piilottaako Tampere apunsa pihan perälle lumikasan taakse vähentääkseen sosiaalimenojaan vai onko kyse kaupunkikuvan kaunistamisesta piilottamalla köyhät. Minä nyt kuitenkin löysin perille, sillä minulle oli lähetetty kartta ja sain puhelimitsekin hyvät neuvot.
Ohitin eilisellä kävelyretkelläni monen muun rakennuksen ohella kaksi Nokian isoa rakennusta. Puhelimitse olin saanut neuvon ohittaa jälkimmäinen rakennus ensin oikealta puolelta ja sitten nurkalla vasemmalle. Pari kertaa jouduin katulampun alla katsomaan postitse saamaani opaskarttaa, ennen kuin päädyin tuon jälkimmäisen Nokian talon viereen. Siellä nurkalla tarkka katseeni löysi alueen opaskartan.
Enpä nyt muista, mitä yrityksiä siinä parkkipaikan ympärillä oli, mutta painoin mieleeni reitin. Se kulkee Nokian ja parkkipaikan välistä ennen kuin lopulta kiertää oikealle kaikkien muiden talojen taakse. Siellä on taas oltava tarkkana, sillä portaikkokirjaimet on järjestetty luovasti. Ensin takaoikealla on C, sitten edessä on A ja vasemmalla puolella kulman takana kaukana B, jota etsin.
Oli hyvä, että olin saanut puhelimitse neuvon etsiä oikeaa ovea pihan perältä nurkasta, jossa sen edessä saattaa yhä olla koko piha-alueen lumista koottu korkea kasa näköesteenä. Lumikasa löytyi ja sen takaa löysin tosiaankin B-rapun. Toisen kerroksen toimistossa tapasin asiallisesti ystävällisen virkailijan. Hän esitteli toimeentulotuen ja tarkisti paperini. Joutunen odottamaan päätöstä viikon verran.
Nämä kuviot ovat minulle tuttuja sekä asiakkaana lapsuusvuosiltani että asiantuntijana viimeisimmässä rahoitetussa hankkeessani yliopistomomaailmassa. Nyt olen sosiaali- ja työvoimatoimiston yhteisasiakas. Pitkä ja rankka opiskelun polku ei ole nostanut sosiaalista asemaani pysyvästi, vaan juuri nyt olen palannut takaisin juurilleni. Arvostan kaikkia elämäni vaiheita, sillä kyse on kuitenkin minun elämästäni koko ajan. Tosin joudun ajoittain kokoamaan itsekunnioitukseni aika pienistä riekaleista, mutta niin joutuvat tekemään monet muutkin ihmiset. Elämäähän tämä on ja maku on vahva.
11:56 - /tilanne
