tilanne/torstaiontaastoivoataynna.txt
2005-02-17
Torstai on taas toivoa täynnä
Heräsin paljon ennen kuutta tänään ja aamutoimien lisäksi olen jo siivonnutkin. En ole siivousintoilija, pikemminkin ihan muuta. Minun piti vain tehdä reittiä kirja- ja mappikasojen lomitse niin, että vieraammatkin ihmiset rohkenevat liikkua ympäriinsä kodissani.
Miksikö? No siksi, että kaikissa täällä kotikerrostalossani olevissa asunnoissa kiertävät huonelämpötilan mittaajat tästä päivästä alkaen siihen asti, kunnes mittauksen tulokset täyttävät normin. Minulla on villapaita päällä ja mittarini näyttää nyt niukasti lukua 20, sentään plussan puolella.
Joku koira ulvoo alemmissa kerroksissa nyt niin kuin silloin tällöin muulloinkin tämmöisinä päivinä, joina vieras väki ramppaa talossa. Muuten tämä on nykyisin hyvinkin hiljainen ja rauhallinen talo. Rauhallinen on mielenikin ja hiljainen kotini, sillä en useinkaan hanki kotiini ääniä näin aamuisin. Toivon sillä tavoin saavani paremmin kiinni päivän vaatimuksista ja mahdollisuuksista.
(Liitteenä on pikakartoitus siitä, miltä minusta tällä hetkellä tuntuu.)
Tunteet: Vietän itsekseni rauhallista ja miellyttävää koti-aamua. Nautin siitä, että taas on edessä kokonainen päivä, jona voi tapahtua käänne parempaan. Torstai on toivoa täynnä.
Historia: Elämäni aikaisemmista vuosista ei juuri nyt ole mitään erityistä sanottavaa. Juuri nyt muistot pysyvät hiljaa mielen perukoilla. Minä pidän tälläisestä unohtamisesta.
Kunto: Hitauden ja rauhallisuuden ylläpitäminen kaikissa liikkeissäni ja liikkumisessani on tuottanut miellyttävää tulosta: säryt pysyvät poissa ja liikkuminen on mahdollista joka päivä. Voin hyvin melkein koko ajan.
Maailma: Kävin maanantaina hyvän porukan mukana bussitse jossain Tampereen ulkopuolella syömässä ja pitämässä hauskaa keskustellen. Paikka oli jossain Oriveden suunnalla, suunnilleen. Muuten olen liikkunut vain Tampereella asiointien merkeissä, mutta kyllä tässä kaupungissa hitaastikin kävellen riittää etäisyyttä suuntaan jos toiseenkin.
Ihmiset: Moni ystävä ja sukulainen on viime päivien aikana ilmoittanut, että ei enää lue tätä Aloitusmaisemaa. Koska muusta ei ole ollut puhetta, oletan, että se mitä kirjoitan, ei kiinnosta heitä, mutta ei vaivaakaan. Yksi ystävä, jonka tapasin hänen syntymäpäivänsä merkeissä äskettäin, sanoi tulevansa aina kutsusta kuppilaan kahville, jos minusta milloin tuntuu siltä, että maailmassa ei ole ihmisiä. Poikani etähuoltaa tämän tietsikkani ohjelmistopuolta, joten konevanhukseni pärjää kirjoituskoneena ja luukkuna maailmalle olosuhteisiin katsoen hyvin.
Tulossa: Palavereja on sekä vihreyden että filosofian tiimoilta. Asiointikäyntejäkin on sovittuna jonnekin tuleviin päiviin. Teksti muhii ja sikäli kun minä ja tietokoneeni olemme riittävän usein yhtä aikaa kirjoituskunnossa, syntyy näkyvää jälkeä.
Arvot: Nivelieni ja nikamieni toimintakyky on joteensakin olennainen osa työkuntoani, joten arvostan juuri nyt tätä kivuttomuutta ja liikkuvuutta.
Ideat: Käänsin kevyemmän työpöytäni tämän tietsikkapöydän takaseinäksi ja tein näin tilaa lämpöpatterin ilmaajille. Idea toimii hyvin käytännössäkin, mutta tuo näytön vieressä tököttävä pöydänjalka on vähän outo.
Minä: Toivotan hyvää päivää kaikille tasapuolisesti.
09:07 - /tilanne
