tilanne/vanhanmuutosvaiheentiedostustakirjaninnoittamana.txt
2005-01-26
Vanhan muutosvaiheen tiedostusta kirjan innoittamana
Olen lueskellut pieninä jaksoina Antti-Juhanilta joululahjaksi saamaani kirjaa, jonka on kirjoittanut Stand by me -elokuvassa menestynyt ja Star Trek TNG tuotannossa teini-idoliksikin aikanaan noussut Wil Wheaton. Olin jo aikaisemmin saanut pojaltani Wil Wheatonin kirjan Dancing Barefoot, joten sen luettuani osasin odottaa kiinnostavaa tekstiä nytkin. Yllätyksekseni tuon jonkun verran yli kolmekymppisen amerikkalaismiehen kirja Just a Geek puhuttelee minua melkein liiankin osuvasti. Hän nimittäin kertoo elämästään ja siitä, mitä hänelle tapahtuu ja miltä hänestä tuntuu pätkätöissä. Hän kehittää kirjan mittaan näyttelemisestä, blogin pitämisestä ja kirjoittamisesta ammattia itselleen ja hankkii samalla omaa osuuttaan perheen elättämiseen tarvittavasta rahoituksesta.
En kerro tuosta kirjasta enempää. Olen kuitenkin äskettäin itseäni ja omaa tilannettani tiedostaessani löytänyt elämästäni kaksi noin vuoden mittaista jaksoa, joilla on väliä noin 20 vuotta. Huomasin, miten vuoden aikana (yli kymmenen vuotta sitten) elämästäni katkesivat hyvin monet niistä säikeistä, joiden alkuvaiheita (lähes kolmekymmentä vuotta sitten) olen kuvannut edellisessä tekstissäni Muistelen ihastusta, mielenterveystyötä ja teatteriharrastusta. Jyväskylän vaiheen päättymisestä on nyt kulunut reippaasti yli kymmenen vuotta, mutta juuri tuota vaihetta - suunnilleen vuotta Jyväskylästä Tampereelle muuttamisen tienoilla - kartoitan liitteessä.
Historia: Muuttaessani Tampeereelle avioliiton päätyttyä olin asunut Jyväskylässä parikymmentä vuotta ja viettänyt suurimman osan tuohon jaksoon sisältyvästä opiskelu- ja työajasta Jyväskylän yliopistossa. Työt Koulutuksen tutkimuslaitoksessa jatkuivat vielä pitkään muuton jälkeen, mutta viimeisimmän tutkijan pätkätyöjakson jatkoksi en etsinytkään sitten projektin vielä jatkuessa uutta pestiä enää sieltä. Olin kuitenkin valmistunut Jyväskylässä maisteriksi kahteenkin kertaan, joten arvelin löytäväni Tampereeltakin töitä.
Tunteet: Olin aika pettynyt siitä, että avioliitto päättyi, mutta silti toiveikas tulevaisuuden suhteen. Surin samana vuonna myös joidenkin ammatillisten suunnitelmieni raukeamista ja isäni vanhimman sisaren eli lukioaikaisen kortteeritätini kuolemaa, mutta onneksi äitini oli elossa vielä eikä Jyväskylän pesti päättynyt ihan vielä tuolloin. Uusi tamperelaiskoti ja elämä poikani kanssa täällä hänen lukiopaikkakunnallaan herättivät pikku hiljaa uuden alun toiveikkaita tunteita. Aika pian suhtautumiseni kaatuneisiin ammatillisiin toiveisiini muuttui ja aloin iloita uusista eteeni avautuvista mahdollisuuksista.
Ideat: Paikkakunnan vaihdos herätti tuona yhdeksänkymmentäluvun puolella olleena muutosten vuotena idean, että siirryn Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen (erityis)kasvatusfilosofisesti painottuneesta tutkijan pätkätyöstäni ison askeleen filosofian suuntaan. Tämä tarkoitti siirtymistä Tampereen yliopiston Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitokselle filosofian jatko-opiskelijaksi ja tutkimustehtäviin toiminnan- ja tieteenfilosofian pariin.
Arvot: Osallistuin aktiivisesti poikani koulun vanhempaintoimintaan ja muuhun sitä lähellä olevaan toimintaan hänen lukiovuosiensa ajan. Työtehtävien ja jatko-opintojen sujumiseen verrattuna tuo vanhempaintoiminta ja keskustelut poikani kanssa tuntuivat olevan paljon arvokkaampia asioita, sillä poikani oli noina vuosina elämäni tärkein ihminen.
Tulossa: Tuolloin Tampereelle muuttaessani näin tulevaisuudenkin pääasiassa äitinä olemisen näkökulmasta eli kolmessa jaksossa etenevien poikani opiskelusuunnitelmien - ylioppilas, maisteri, tohtori - tukemisena. Aika pian tietysti huomasin, että hän on itsenäinen ja aktiivinen nuori mies, joten itsehän hän elämäänsä ohjaa. Jossain vaiheessa onneksi jo pian Tampereelle asetuttuamme tajusinkin, että omat pätkätöiden tekemisen ja hakemisen lomassa suorittamani jatko-opinnot johtavat myös ennen pitkää tohtorin tutkintoon, jos itse huolehdin tämän elämäni linjan jatkumisesta. Hitaasti hyvä tulee, joten tämä oma linjani luo päämäärän yhä tulevaisuuteeni.
Ihmiset: Muuttaessani Tampereelle jätin ison ihmissuhteiden verkoston taakseni, mutta olihan poikani sentään täällä myös. Sukuni oli jo Jyväskylään muuttaessani asunut kaukana meistä, mutta ei minulla kuitenkaan täälläkään sukua vastassa ollut. Opiskelu- ja työaikainen ystävä- ja tuttavapiirini jäi tietenkin jatkamaan eloaan Jyväskylään, samoin avioliiton aikaiset perhetuttumme. Tutustuin toki vähitellen täälläkin eri yhteyksissä moniin mukaviin ihmisiin, onneksi, sillä ihmissuhteilla oli tuossa vaiheessa valtava merkitys elämässäni.
Maailma: Olin ennen avioliiton päättymistä neuvotellut ulkomaille muuttamisesta, mutta muu perhe ei oikeastaan kannattanut tätä vaihtoehtoa. Avioero muutti elämäntilannettani sitten niin, että ulkomaille muuttamiselle ei enää tuossa vaiheessa ollut minkäänlaisia edellytyksiä. Niinpä maailmani keskus vain siirtyi Jyväskylästä Tampereelle, kun muutin tänne.
Kunto: Jollain lailla tunne-elämäni voimistui ja höltyi parisuhteen päättymisen myötä niin, että voin jonkin aikaa aika huonosti tunnemyrskyjeni keskellä. Olin jotenkin ankkuroinut tunteeni parisuhteeseen. Eron myötä tuossa siteessä olleet tunnesäikeet paukahtelivat poikki kuin viulun kielet ja mätkivät minua ja vähän muitakin ennen kuin vähitellen asettuivat aloilleen. Ehkä rasitin kroppaanikin liikaa kanniskelemalla muuton yhteydessä milloin mitäkin painavaa. Ainakin minulla oli tuon vuoden aikana paljon nivelkipuja. Työkuntoni riitti kuitenkin tuona muutosvuonna siihen, että hoidin projektin loppuun. Kävin siis siinä vaiheessa Tampereelta töissä Jyväskylässä.
Minä: Tuona (avioliiton päättymisen tienoille ajoittuvan) muutoksen vuonna minä jouduin jälleen kerran rakentamaan myös identiteettiäni uudelleen. Avioero ja siihen liittyvä elämänmuutos osoittivat minulle, että monet siihen mennessä kehittämäni ja omaksumani käsitykset itsestäni, muista ihmisistä ja muusta maailmasta olivat jostain syystä ja jossain mielessä kestämättömiä. Minä aloin silloin tavallaan restauroida itseäni niin kuin rapistumaan päässyttä arvokasta taloa. Työ on ollut hidasta, kuten arvata sopii. Ulkoisesti olen monessa mielessä vieläkin vähän restauroinnin tarpeessa :)
18:20 - /tilanne
