tilanne/yksinkotona.txt
2004-09-06
Yksin kotona
Yksinäisyydestä kirjoittaminen on viivästynyt asiointi- ja kuumeilukiireiden vuoksi. Joskus viime viikolla aloitin aiheen käsittelyä, kun olin toteuttamassa saamaani häätökäskyä ja pelkäsin, miten kuiviin seuraelämäni riutuu kotikolossani. Toistaiseksi ei ole ollut ongelmia.
Minun yksinäisyyteni on viime vuosina ollut kotona yksin olemista. Pitkällä tähtäimellä, varsinkin elämäni alusta asti katsottuna, olen kuitenkin ollut enemmän seurassa kuin yksin. Kaikkina aikoina muistan tilanteita, joissa yksinäisyys yksin olemisena oli ylellisyyttä ja muiden ihmisten seurassa oleminen vallitseva tilanne. Olen kuitenkin kokenut seurassakin yksinäisyyttä, joka johtuu siitä, ettei ymmärrysyhteyttä ole syntynyt.
Monissa myöhemmissä elämäni vaiheissa olen valinnut yksin olemisen siksi, että en ole saanut sitä seuraa, jota olen halunnut. Olen kuitenkin opintojen, työn, harrastusten ja perhe-elämän vuoksi valinnut itselleni seuraa ja tällaisesta seuraelämästä olen pitänyt. Kaikenlaisia kiemuroita elämääni on kuulunut, mutta puolison ja lapsen halusin elämääni aikanaan. Tunteet tietysti lainehtivat omia aikojaan tilanteesta toiseen, mutta ei kiintymyksen perusta. Lapsen aikuistumiseen kuuluu omaan elämään etsiytyminen, mutta kiintymys säilyy. Aikuisten lapsien itsenäinen elämä maailmalla on juuri sitä, mihin niin vanhemmat kuin lapset itsekin tähtäävät.
Kun kirjoitan tässä jutussa yksin olemisesta, tarkoitan ihmissuhteiden kannalta kumppanin puuttumista ja työelämän suhteen työyhteisön puuttumista.
En halunnut aikanaan avioeroa, mutta juuri kiintymykseni vuoksi hain sitä yhdessä silloisen mieheni kanssa. Eihän ihmissuhteita voi pakottaa jatkumaan. Tähän parittomaan yksinäisyyteen en ole etsinyt muutosta vuosiin. Tosin silloin tällöin matkan varrella jotkut miehet ovat saaneet minut miettimään tunteitani ja tulevaisuuttani. Joskus olen jopa päätynyt puhumaan pehmoisia väärässä paikassa. Varatuista en piittaa, mutta joskus olen luullut varattuja vapaiksi. Vanhoja ongelmia en halua elää uudelleen, joten yritän olla toistamatta omia virheitäni ja olen väistänyt miehiä tälläkin perusteella.
Kuulin joskus kauan sitten naimisissa olevan naisen sanovan naimisissa olevalle miehelle, kun kummankin aviopuolisot olivat paikalla: "Mitä se sinuun kuuluu, jos minä sinua rakastan." Tämä jäi mieleeni ja käytinkin sitä äskettäin typeryyksissäni, kun itse vapaana naisena huomasin rakastuneeni rengastettuun ja siis ilmeisesti varattuun mieheen: "Mitä se sinuun kuuluu, jos minä sinua rakastan." Tarkoitukseni oli pyytää anteeksi tunkeiluani ja osoittaa, että vika ei ollut hänen: kyseessä oli yksipuolinen syyttömäksi julistaminen, eikä torjunta.
Muissa suhteissa olen yksin kotona pääasiassa siksi, että haluan olla yksin. On tietenkin myös paljon sellaista, mitä tekisin jos voisin. Ja jos voisin niin tehdä, en olisi yksin enkä aina edes kotona. Mutta minä viihdyn kotona ja viihdyn yksin, koska tilanne on nyt tämä.
- maura
18:59 - /tilanne
