toiveet
2005-10-15
Tavoittelemisen arvoinen toiveeni on "Teko"
Filosofikollega väittelee tänään Tampereen yliopistossa aiheenaan "Schopenhauer and Kant's Transcendental Idealism (Schopenhauer ja Kantin transsendentaalinen idealismi)".
En ehdi väitöstilaisuuteen. Olen täyttänyt kauan sitten tämän päivän muulla, joka minun on tehtävä, ennen kuin lähden illaksi Hämeenkyröön.
Minäkin haluaisin tehdä väitöskirjatutkimukseni "Teko" valmiiksi. En töiltäni ehtinyt tehdä väitöskirjatutkimusta viime vuosituhannella, vaikka tein työn ohella muuten jatko-opinnot kuntoon. Väitöskirjatutkimusta olen tehnyt välttämättömän toimeentulon hankinnan ohella yhtä kauan kuin olen ollut iältäni lähempänä satasta kuin ykköstä. Törmäsin ratkaisemattomaan tieteenfilosfiseen ongelmaan, joka liittyy teon ymmärtämiseen ja selittämiseen. Toivon, että saan ongelman ratkaistua ja siksi huomaan apurahojen hakuajat. Suomen Kulttuurirahastolla on nyt meneillään apurahojen hakuaika.
Haluaisin päästä seuraamaan tutkimusteemaani lähellä olevaa seminaaria, josta Tieteellisten seurain valtuuskunta kertoo sivullaan näin: "Unesco julisti v. 2001 marraskuun 10. päivän Maailman tiedepäiväksi rauhan ja kehityksen edistämiseksi. Tämän johdosta ja Einsteinin suhteellisuusteorian juhlavuoden kunniaksi Tieteellisten seurain valtuuskunta järjestää Suhteita tieteessä -seminaarin 10.11.2005 klo 17-20."
Tuolla edellä linkitellyllä TSV:n sivulla on linkki seminaarin pdf-muotoiseen ohjelmaan. Ohjelma kiinnostaa minua samoin perustein kuin tutkimukseni alaotsikko on "Teon syyn ja perusteen yhtenevyysongelma Georg Henrik von Wrightin filosofiassa".
-- mmmt
11:27 - /toiveet
2005-05-28
Toivottavasti uuden luominen onnistuu
Yksi askel: Päättyneenä perjantaina vietiin yhden hyvän yhdistyksen tekemä yhdistelmätukihakemus työvoimatoimistoon. Matkassa on ollut asiapapereihin liittyviä mutkia, muttei ole enää. Työvoimatoimiston virkailija on tarkastanut paperit alustavasti, eikä ole löytänyt mitään esteeltä näyttävää. Hakemuksen viralliseen käsittelyyn menee kuitenkin viikko. Sitten yhdistys saa päätöksen, joka toivottavasti on myönteinen.
Reittiä: Jos päätös on myönteinen, voi yhdistys palkata yhdistelmätukikelpoisen työnhakijan osa-aikaiseksi työntekijäkseen. Työntekijän työssäoloehtoon kelpaa pelkällä yhdistelmätuella rahoitetusta ensimmäisestä vuodesta vain puolet, mutta yhdistykselle tuo vuosityö on lähes ilmainen. Toisena vuonna työnantajan on sijoitettava omaakin rahaa pestaamiseen ja työssäoloehtoa kertyy koko työajasta.
Uutta: Ihan uuden työpaikan luominen on haastavaa. Onnistuuko yhdistys hankkimaan rahoituksen? Jos yhdistys onnistuu, syntyy uudenuutukainen työpaikka ja minä pääsen sitä yhdistyksen kanssa kehittämään.
00:22 - /toiveet
2005-05-26
Toivon, toivon...
Toivon, että osaisin toimia paremmin kuin olen osannut elämäni mittaan ja paremmin kuin nyt osaan toimia. Toivon, että opin parempaa omien tekojeni hallintaa, että en ainakaan itse omilla hallitsemattomilla ja taitamattomilla teoillani mitätöisi parhaitten toiveitteni toteutumista.
Toivon olevani taitava toimija. Toivon osaavani tunnistaa, millaista toimintaa ja millaisia tekoja minun on todella mahdollista toteuttaa nykyisillä taidoillani nykyisissä olosuhteissani. Toivon oppivani vielä nykyistäkin taitavammaksi toimijaksi, joten yritän tunnistaa taitojeni lisäksi myös mahdollisuuksiani ja rajoituksiani.
Sen tiedän, että olen tähän mennessä elämässäni kyennyt oppimaan melko hyvin ja melko paljon kaiken muun lisäksi myös sellaista, mitä olen toivonut oppivani. Tietysti toivon myös pystyväni hiomaan jo osaamiani tekoja sujuvammiksi. Toivon myös yhä olevani oppimiskykyinen. Toivon oppivani uusia tekoja ainakin silloin, kun se on elämäntilanteessani tarpeen. Toivon, että en heittäydy liian toiveikkaaksi, mutta toivon silti kykeneväni yhä itsekasvatukseen.
Toivon, että pystyn tunnistamaan - miten elämänkulkuni sitten eteneekin ja millainen nykyhetkeni kulloinkin onkaan - itseni juuri sellaisena kuin minä olen itse tässä nyt.
Toivon, että muistan olla rehellinen myös toiveitteni tiedostamisessa. Näin minä toivon siksi, että omien toiveitteni toteuttamisen sijasta minulla on ollut elämässäni tapana yrittää ottaa omiani enemmän huomioon muiden ihmisten toiveet ja toivoa osaavani toteuttaa niitä. Muun maailman toiveiden toteuttamisessa ei olisi silloin tällöin tehtynä kovin suurta vikaa, elleivät mielessäni olevat toisten toiveilta näyttävät mielikuvat olisi tähän mennessä aivan liian usein osoittautuneet omiksi kuvitelmikseni.
Toivon, että en enää yrittäisi miellyttää toisia ihmisiä, vaan olisin hienotunteinen ja kohtelias ihan muuten vaan. Olen nimittäin huomannut, että olen yrittänyt miellyttää muita arvaamalla heidän puheistaan ja toiminnastaan heidän odotuksensa ja toiveensa minun suhteeni. En sentään läheskään aina ole alkanut arvailemiani toiveita toteuttamaan. Tuskinpa olisin siihen edes pystynytkään. Olen kuitenkin yrittänyt olla häiritsemättä omilla toiveillani toisten ihmisten parhaita toiveita, jos olen uskonut huomanneeni toiveemme keskenään yhteensopimattomiksi.
Omien toiveitteni tunnistamista - ja tunnustamista ainakin itselleni - minä pidän nykyisin tärkeänä, jopa tärkeämpänä kuin muiden ihmisten minuun kohdistuvien toiveiden arvailemista. Tahdon tunnistaa toiveeni siksikin, että tahdon osata erottaa toiveitteni (tai joskus myös pelkojeni) mukaisesti kuvittelemani elämäntilanteen todellisesta elämäntilanteestani ja siitä, millainen suhde minulla on itseeni ja muuhun todellisuuteen juuri nyt. Toivon, että todellisen elämäntilanteen tunteminen antaa realistisen perustan toivoa parasta tai ainakin parempaa tulevaisuutta ja jopa ihan hyvää elämää.
Toivon toimivani niin, että pystyn liittymään myös vastuulliseen yhteistyöhön muiden ihmisten kanssa. Onnistunut yhteistyö on siis myös toiveeni. Siksi toivon osaavani riittävästi sellaisia tekoja ja sellaista toimintaa, joka herättää muissa ihmisissä kiinnostuksen tehdä yhteistyötä minun kanssani. Muutenkin toivon kelpaavani ihmisenä ihmisten joukossa.
Toivon aika paljon ja monenlaista. Voidakseni toteuttaa toiveitani omalla toiminnallani, toivon osaavani hallita oman toimintani. Toivon, että hallitsen toimintani niin hyvin kuin se nyt vallitsevissa todellisissa olosuhteissa on mahdollista ja niin hyvin myöskin, että kykenen toteuttamaan toiveitani. Toteuttamista silmällä pitäen valitsen kaikista toiveistani ne, jotka minusta tuntuvat toteuttamisen arvoisilta, kenties jopa kaikkein arvokkaimmilta ja muodostan niistä itselleni toteuttamiskelpoiset tavoitteet. Sitten etsin ja toivon myös löytäväni sellaiset keinot, joilla voin edetä toiveiden mukaisiin tavoitteisiin.
Toivon, että pystyn toteuttamaan arvokkaimmista toiveistani hiomani tavoitteet omalla toiminnallani ja yhteistyössä muiden kanssa. Toivon, että minulla on myös hiukan enemmän hyvää onnea kuin huonoa onnea. Ihan sellainenkin onni riittää, joka ei ole huonoa onnea, vaikka ei se erityisen hyvääkään onnea olisi. Toivon hyvää.
06:59 - /toiveet
2005-05-18
Lahjakortti ja pestuuhidasteet
Minulla on käyttämätön lahjakortti ravintolaan, jossa en ole koskaan käynyt. Vieraassa kaupungissa olisi helpompaa mennä syömään ennastaan tuntemattomaan ravintolaan, mutta täällä kotikaupungissani viihdyn parhaiten oman kotoisen pöydänkaareni ääressä syömässä. - Pöydänkaari on niin kuin pöydänkulma, mutta pyöreässä pöydässä. - Tunsin tällä kertaa suurta houkutusta ulkona syömiseen, mutta en sentään vieläkään edennyt lahjakortin käyttämiseen saakka. Säilytän mielelläni arvokkaita asioita, mutta ehkä lahjakortin arkistointi ei sentään minultakaan onnistu.
Tarinan juoni, jota olen hionut tähän samaan tekstiin useamman päivityskerroksen verran - perustekstin säilyessä ikään kuin runkona tai rankana - kertoo meinaamisista ja on tämmöinen.
Kävin ihan muuten vain yhdessä tilaisuudessa tuttuja tapaamassa, joten saatoin helposti poistua hiukkasen kesken - ja poistuinkin. Jos sanoisin, että siirryin silloin työllistymistäni edistävään palaveriin, liioittelisin, sillä kyse oli parin pikkujutun vauhdikkaasta tarkistamisesta. Seuraavaksi mieleeni juolahti rupatella niitä näitä, mutta koska tällä kertaa ei osunut ketään tuttuja kohdalle, vaikenin. En tykkää puhua itsekseni, enkä viitsinyt noin pienen meinaamisen vuoksi kaivaa edes kännykkää esiin hankkiakseni sitä kautta rupatteluäänen korvaani.
Säästä on tiistaipäivän mittaan jo kuitenkin ollut puhetta, mutta lähinnä seurauksien kautta. Kevään tuulisessa viileydessä on siellä täällä tuttavapiirissäni väen kimppuun iskenyt jokin kevätpöpö. Siltä minä olen vissiin välttynyt, vaikka olen tallustellut jopa jo paljain jaloin yön viileillä nurmilla jonkun pihan perälle ja takaisin. Flunssan sijaan minä olin maanantaina vatsataudissa aamun ensimmäiset tunnit, eikä se ollut yhtään kivaa. Onneksi terveys hallitsi tiistaitani vaivatta.
Minun teki mieleni mennä mahdollista tulevaa työhuonettani kurkistamaan. Ilta oli jo pitkällä ja minua meinasi ruveta väsyttämään, vaikka vain mietin mahdollista työtilaa. Lahjakortilla, ihmisten tapaamisella ja työhuonehaaveillani ei ole tänä tiistaina ollut mitään muuta tekemistä keskenään kuin se, että kaikki kolme asiaa liittyvät jotenkin meinaamiseen. Tai ei niillä ensin ollut yhteyttä toisiinsa edes meinaamisen kautta. Siis ei ennen kuin ryhdyin meinaamaan myös sitä, että söisin ulkona eli ravintolassa. Tuo meinaamisen yhteys syntyi tällä tiistaisella iltakävelylläni perättäisten tapahtumien ketjussa.
Ensin siis olin meinannut puhua tuttujen kanssa, mutta vaiennut. Sitten osuin kävelemään sen ravintolan viereen, jonne lahjakortti minut joskus johdattaa ja jonne tälleen kohdalle osuttuani meinasin jo mennä ihan sisälle asti ja syömäänkin. Se meinaaminen sujui ikään kuin ikkunaostoksilla, mutta nyt olin ikkunameinaamisilla.
Katselin siinä meinatessani vähän ruokamainoksia, käytettävissä olevien tilojen esittelyjä (sali-infoja?) ja muutamia muita tiedotteita. Tietenkin niitä on muiden ravintoloiden tapaan myös tämän ravintolan ikkunassa ja edustalla, mutta tyylillä. Ihan hieno. Tänään en kuitenkaan mennyt käyttämään lahjakorttiani, vaikka meinasin. Olin yhtäältä kylläinen ja toisaalta haluan vielä haaveilla herkutteluhetkestä.
Jatkoin matkaani ikkunameinaamiseni hetkellä lähimpänänä olleen torin luota seuraavan torin vieressä kulkevalle jalkakäytävälle. Kuljin suoraan, kunnes käännyin täsmälleen oikeassa kohdassa vasemmalle ja löysin kauniin vihreän nurmikaistaleen, joka johti suoraan eteenpäin. Kuljin viherkaistaleen viertä, kunnes nurmi vaihtui kestopäällystetyksi pihaksi ja tulin eräälle ovelle.
Kävin siinä sitten mielessäni pienen äänettömän keskustelun itseni kanssa siitä, miltä tuntuisi kulkea vähintään kaksi kertaa päivässä juuri tuosta ovesta. Kaksi kertaahan siitä nimittäin kertyy, jos ensin menee taloon sisälle pääovesta ja sitten joskus tulee sieltä pois saman oven kautta.
Haaveilin soveliaan tovin siitä, miten touhuaisin muutaman tunnin päivässä aidosti työllisenä ja saisin aikaan tuloksia. Olen minä käynyt aikojen myötä joitain kertoja ihan sisällä saakka siinä huoneessa, josta tulee osa-aikainen työhuoneeni, jos on tullakseen. Tulemisen meinaamista on ollut ilmassa jo joitain aikoja, mutta toteutuminen on ollut pikkuriikkisen takkuista. Joskus meinaan kadottaa perinteisen kärsivällisyyteni, mutta kun meinaamisesta ei oteta, voin todeta, että olen ollut tyylikkäästi rauhallinen.
Tiedän, että maisema huoneen ikkunasta on kaunis, joten valmentaudun jo sen oikeaan katseluun. Meinaan nimittäin niin, että katson ikkunasta vain nähdäkseni työpäivän päättyessä, millaiseen säähän olen poistumassa. Jos samalla havaitsen maiseman kauneuden, niin olkoon. Tällaiseen työmoraalini vahvistamiseen ja houkutusten torjuntaan valmistautumiseen minulla on nyt ollut ihan kiitettävästi aikaa, jos siis siltä kannalta tahdon asioita katsoa.
Saattaa vielä käydä niin, että meinaamisesta tulee totta. Ja tottahan siitä totta tulee, jos on tullakseen. Kyllä minä maltan odottaa rauhassa kaikki tarvittavat vaiheet. Luotan siihen, että vaikka byrokratian mylly on hidas, niin se kuitenkin jauhaa niin kuin pitää. Eiköhän lopulta onnikin suosi.
Minulla voisi olla tänään - kuten melkein kaikkina muinakin työttömyyteni päivinä - jo toinen osa-aikainen työpäivä. Tottahan olisi, jos ensimmäinen työpäivä olisi ollut kulloinenkin eilinen. Sellaista eilistä en ole onnistunut elämään moneen vuoteen, että huomeneni olisi ollut toinen työpäivä. Nyt meinaa näyttää siltä, että ellei ihmeitä tapahdu, ei toisen työpäivän kokeminen onnistu kuin aikaisintaan vasta juhannuksen alla. Ensimmäisen työpäivän kohtalo näyttää nimittäin olevan semmoista tuonnemmas siirtymistä tällä erää.
On joskus vuosikymmenien mittaan ilmennyt ihan kohdallekin osuneita työpäiviä. Yhtä ja toista saa tapahtua ja vähän muutakin niin, että yhä uskon myös uuden ensimmäisen työpäivän koittavan jonain kauniina aamuna. Taidan säästää herkuttelulahjakortin siihen asti, kunnes saan pestin - tai kunnes lahjakortin viimeinen käyttöpäivä tulee vastaan. Kolmaskin mahdollisuus on. Saatan minä nimittäin käydä joku päivä muina naisina hienon ravintolan etuovesta sisään. Voin tehdä meinaamisesta totta ja ryhtyä syömään.
00:01 - /toiveet
2005-04-27
Tänään mietin toiveita ja toivonkin
Tämän nettipäiväkirjan yhtenä tarkoituksena on tukea ja vahvistaa otettani oman toiminnan ohjaajana. Siksi selkiytän käsitystä siitä, miksi ja miten periaatteessa kuka tahansa voi ryhtyä toiveista tekoihin. Olen omallakin asiallani, kun ajattelen, että kuka tahansa. Sillä minä itse - siinä missä kuka tahansa muukin - voin onnistua toteuttamaan parhaita toiveitani.
Toteutan toiveitani tekemällä tekoja ja tekemättäjättöjä. Kokemuksesta toki tiedän, että jotkut teot sujuvat hyvin, toiset onnistuvat jonkin verran ja jotkut jäävät kokonaan tekemättä. Tekojen ajoitus ja vauhdin määritys voivat myös olla ongelmallisia. Todella nopeat ratkaisut ja lähes pysähtymiseen asti hidastuva eteneminen voivat kummatkin taidolla hallittuina johtaa hyviin tuloksiin, mutta hallitsemattomina niistä voi seurata hankaluuksia. Voin erehtyä ostamaan ripeästi viimeisen tarjouksessa olevan suosikkituotteeni sillä rahalla, jolla piti hankkia parin päivän ruuat. Voin harkita vielä silloinkin vastaustani tehtyyn työtarjoukseen, kun hommaa on jo pitkään tehnyt joku muu.
Virta siis vie elämänpurtta sattumasta toiseen, ellei eläjä kykene purttaan itse ohjaamaan. Pelkkä ohjaaminenkaan ei silti aina riitä, vaan on oltava myös uutta luovasti aloitteellinen ja tilanteille herkkänä valmis tukemaan toisten uusia pyrkimyksiä. Joskus on kyettävä liittymään reippaasti johonkin toisten kehittelemään tärkeään hankkeeseen, mutta toisinaan taas on pidättäydyttävä tunkeilemasta muiden juttuihin ja luotava ihan omaa. Aivan ainutkertaiseen tilaisuuteen on kuitenkin osattava tarttua vaikka heti.
On myös opittava ennakoimaan sitäkin, että elämänvirrassa avautuvalle reitille osuu onnellisten olosuhteiden sijasta iso hankaluuksien tukkilautta, sillä ihan riittämiin niitäkin on. Entisten kokemusten opetus herättää tulevaisuutta tarkastelevan katseen eteen vastaavanlaisia ja joskus pahempiakin uhkakuvia. Esimerkiksi sairastuminen tai työttömyys jarruttavat kenen tahansa menestystä ja pysäyttävätkin joskus uralla etenemisen. Siksi ne ovat hyvässäkin elämäntilanteessa eläjille mahdollisia uhkakuvia, joita on torjuttava etukäteen, eikä vain valiteltava vieressä, kun kanssaeläjät valittavat vaivojaan ja pyytävät töitä.
Myös elämänvirran itsensä murheelliset uhkakuvat on otettava huomioon. Kaikkien eläjien on varauduttava hiljentämään vauhtiaan riittävästi niin, että on mahdollista tehdä kunnollinen tilannearvio ja määrittää kehityksen suunta sekä etsiä keinot parhaan suunnan pitämiseen. Täällä kuoleman varjon maassa elämä on jatkuvasti uhattuna. Elämän vaaliminen on eläjille vastuullinen haaste, jota kaikki eivät ota vastaan yhtä intohimoisesti.
Oletettavasti useimmat pysähtyvät sentään huolehtimaan sairaan läheisensä hoidon kuntoon, vaikka ehkä ohittavat varovasti epäonnistuneen yrittäjän tai huono-onniset työttä jääneet kanssaihmiset. Matka jatkuu muiden ihmisten ongelmien ohitse, jos on mahdollista jatkaa eteenpäin omalla reitillä. Voi tietysti käydä myös niin, että itse joutuu tuollaisen ongelmista muodostuvan tukkilautan vuoksi syrjään ihanan nautinnoissa ajelehtimisen tai tarkasti nousujohteiseksi suunnitellun uran reitiltä ja etsimään uusia keinoja omalle reitille pääsemiseksi. Silloin voi myös arvioida tilanteensa uudelleen ja kartoittaa aivan uuden reitin, joka - jos hyvin käy ja sujuu - johtaa myöskin perille. Ei kai kukaan toivo tällaista käännekohtaa omalle kohdalleen, mutta jos tai kun niin käy, niin toivottavasti elämä sujuu hyvin näissäkin olosuhteissa.
Aika pienen pohtimisen pohjalta huomaa sen, että jotkut toiveet toteutuvat helpommin kuin toiset. Joskus voi toivoa löytävänsä sopivan hetken tehdä jotain uutta. Ehkä tuota hetkeä ei löydy siksi, että on sitoutunut velvollisuuksiin, jotka tahtoo hoitaa kuntoon vastuullisesti. Vasta sitten uusi on todella mahdollista. Kun velvollisuuksista on tullut tottumuksia ja jokapäiväistä rutiinia, saattaa muutos tosiaan olla tarpeen. Tottumusten vahvan voima ja aikansa eläneiden velvollisuuksien paine ovat työläitä voittaa, ellei niitä tiedosta. Niinpä toiveena muhiva uuden elämäntavan aloittaminen onkin luultua isompi ja vaativampi haaste.
Toteutuneiden toiveiden tuoma tyydytys ei ole pysyvä tila, vaan jostain nousee taas uusia toiveita. Vaikkapa niin, että ihmisten seurassa voi herätä toive saada omaa aikaa ja voida olla yksin rauhassa. Sitten, kun toive toteutuu ja yksinoloa riittää, niin tekeekin mieli olla yhdessä muiden ihmisten kanssa. Silloin odottaa toiveikkaana puhelimen tai ovikellon pirahdusta.
Olen yrittänyt vakuuttaa itselleni, että oikeastaan ei pitäisi mitata itseä ja muita rahalla tai maineella, vaan sallia jokaisen olla oma itsensä ja toimia parhaansa mukaan. Lähtökohta voi olla yhteiskunnallisen hierarkian kannalta yhtä lailla menestyksen huipulla kuin rinteellä matkalla huipulle tai alamäkeen, taikka vaikka laakson pohjalla ja jopa kainaloita myöten suossa. Olennaisempaa kuin se, miten menestyy tai epäonnistuu rahalla tai maineella mitattuna, on se, miten tyytyväinen voi olla omaan toimintaansa kulloisessakin elämän vaiheessa.
Huipulla on usein tuulista ja tasapainoilu on vaikeaa varsinkin silloin, jos lähellä olevat eivät tue, vaan odottavat hyvän paikan vapautumista. Suossa on toki surkeaa olla, mutta jos ympärillä on muita ihmisiä, heistä joku voi päätyä ojentamaan auttavalla kädellään pitkän riu'un, johon tarttuen suosta voi nousta. Sitten sama riuku kelpaa pitkospuuksi, jota pitkin voi siirtyä hiukan kiinteämmälle maalle.
Tyytymättömyys tai tyytyväisyys onnistuvat yhtä lailla huipulla seistessä, rinteitä kiivetessä tai laskeutuessa taikka vaikka maakalliolla, ruohonjuuritasolla tai suolla. Vaikeisiin olosuhteisiin voi tottua ajan kanssa, eikä toisaalta mikään menestys riitä, jos enempään pyrkii ja lisää on tarjolla. Jokapäiväinen elämäntapa - millainen tahansa - on oppimisen ja olosuhteisiin sopeutumisen tulosta. Myös muutosten oppimiseen ja muuttumiseen sopeutumiseen on varattava aikaa, jos toivoo ja tahtoo muutosta parempaan.
Minä ainakin toivon monenlaisia asioita, mutta monet niistä jäävät toteutumatta ja omille voimilleni mahdollisista toiveistakin toteutan vain osan. Toivon kuitenkin, että voin aina hyvällä omallatunnolla muistella menneitä ja pyrin siksikin toimimaan oikein. Toivon myös, että osaan ensin suunnitella tulevaisuutta hyvin ja sitten valita oikein, mitä teen ja mitä jätän tekemättä. Toivon itselleni malttia omien toiveitteni punnitsemiseen ja sisua tavoitteiksi valittujen toiveitteni toteuttamiseen. Kaikkea hyvää toivon kaikille muillekin tasapuolisesti.
13:57 - /toiveet
2005-04-26
Vauhdissa hiukset hulmuten - mutta hiukan tuulta siihen tarvitaan myös
Olen ottanut lusikan kauniiseen käteen, kuten sanonta kuuluu. Tamperelaisen ilmastopolitiikan pohtimisen jälkeen ja ennen sittemmin käymättömäksi jäänyttä filosofian iltaa, olin mainiossa palaverissa. Yksi hyvä yhdistys ja minä keskustelimme työtehtävistä ynnä muusta. Tänään olen käynyt tulevan työnantajani puolesta työvoimatoimiston työnantajapalveluissa neuvottelemassa ja valmistellut omastakin puolestani työsuhteen solmimiseen liittyviä seikkoja. Pestautumisruljanssi ja osa-aikapestin rakentelu ovat hiljalleen käynnissä. Ihan hyvältä näyttää, jos tälleen jatkuu. Byrokratia vie oman aikansa, mutta raksuttaa silti usein ihan perille asti.
Pitkä ja kapea kaurahiutalepolku on rakentumassa, jos onni/luoja/yhteiskunta/sattuma - kuten sanonnat kuuluvat - potkaisee/suo/sallii/luo satoaan tästä hetkestä päivä kerrallaan vuoden päähän asti. Polku rakentuu melko käytännöllisenä työnä. Niin käy. Pidän huolen, että myös filosofian tutkimiselle osuu oma aikansa. Olenhan jossain tilanteessa ennen muinoin valinnut sille perustuvan tavoitteen, enkä ole löytänyt muuta keinoa perille pääsyyn kuin sen, että teen taivalta tahtomaani suuntaan sen minkä voin silloin kun on mahdollista. Tavoitteen suuntaan otetut askeleet lyhentävät etäisyyttä päämäärään, vaikka vähän hitaamminkin kulkisi, pitäisi taukoja ja tekisi matkalla yhtä sun toista muutakin askaretta. Tässä vauhdissa eivät hiukset hulmua, mutta onneksi on vastatuulta sentään riittänyt. Siitähän mäkihyppääjätkin ottavat pontta huimiin ennätyksiinsä.
Yhden uuden yhdistyksen perustaminen etenee vakain askelin. Siitä on jo tiedotettu valtakunnallisesti alan väelle, vaikka on meillä vielä ihan pientä hienosäätöä meneillään. Perustavan kokouksen toukokuinen päivämäärä on jo kerran päätetty, mutta hiukan on painetta sen vaihtamiseen. Voi olla, että myös paikka on vaihdettava. Saisimme vaihdolla paikalle ulkopuolista asiantuntemusta. Sitä on hyvä olla, jos vaikka tekee mieli kysäistä vielä viime hetkellä ennen nuijan napausta yhtä sun toista. Katsotaan nyt, mikä päivä voittaa. Muita sijoja ei jaeta.
Ikkunoiden vaihtajafirman väki tulee huomisaamuna kotiini asentamaan uudet ikkunat vanhojen tilalle. Johan tässä on elettykin autio kahden metrin turva-alue ikkunan ja jokapäiväisen elämän välillä. Työväki on ilmeisesti parantunut maanantaiaamun sairaustapauksesta, koska peruuntunut kahden päivän työ tehdään huomenna päivässä. Ainakin uudemmassa postiluukusta luiskahtaneessa ikkunafirman lapussa väitetään, että ikkunoiden asennustyöt alkavat huomenna klo 7.30 ja kestävät päivän. Olen aika toiveikas sen suhteen, että työ tulee tosiaan huomenna tehdyksi. Uuden ja kirkkaan näköisiä, mutta pikkuisen pinnalta pölyyntyneitä ikkunoita on tuolla kadulla nipuissa koko joukon toista mokomaa. Oi, on ihanaa saada joskus jotain uutta kotiin - vaikka vain vuokra-asunnon ikkunat.
16:59 - /toiveet
2005-01-20
Bibliotheca Wrightiana
Sain eilen sähköpostiviestin, jossa kirjan tekijä kertoi uudesta tänä vuonna ilmestyneestä kirjastaan. En ole tietenkään vielä itse lukenut kyseistä kirjaa, mutta tahdon saada sen ja lukea. Kirjahan raottaa ovea erääseen uuteen ja minua kiinnostavaan Helsingin yliopiston kirjaston erilliskirjastoon, jonka aarteita tahtoisin päästä tarkemminkin tutkimaan.
Kirja Bibliotheca Wrightiana (Helsingin yliopiston kirjaston julkaisu 77) on saman niminen kuin sen esittelemä erilliskirjasto. Kirjan on kirjoittanut FT Risto Vilkko. Hän on myös luetteloinut Kansalliskirjastossa olevan Georg Henrik von Wrightin tieteellisen kotikirjaston ja kirjeenvaihdon. Juuri tuohon erilliskirjastoon sisältyvään aineistoon kirja johdattaa lukijansa.
10:09 - /toiveet
2005-01-08
Toiveista valoa tulevaisuuden suuntaan
Olen elämäni mittaan toivonut paljonkin. Osa toiveistani on toteutunut, mutta useimmiten jotenkin eri tavalla kuin olen kuvitellut. Tuntuu siltä, että toiveiden toteutuminen vaikuttaa elämään odotusten lisäksi myös sellaisilla tavoilla, joita ei välttämättä osaa ottaa huomioon. Toivomisen suhteen toivonkin, että osaisin osua olennaisen toivomiseen. Arvokasta olisi osata toivoa sellaista, minkä toteutuminen on laajemminkin hyväksi kuin vain tuottamaan itselleni tyydytystä.
Toivon, että opin paremmin arvostamaan sitä, mitä minulla on. Toivon, että opin elämään rauhassa itseni, asioitteni, muiden ihmisten ja maailman kanssa. Toivon, ettei ennustettu suomalaismyrsky, eikä mikään muukaan tule esteeksi esitelmälleni, joka nykyisessä tilanteessani on iso toiveen toteutuma. Toivon, että työllistyn. Toivon myös lisää kärsivällisyyttä ja arvostelukykyä elämässä suunnistamisen eteeni tuomien haasteiden edessä.
Toivon maailmanrauhaa, joka toisi kaikkien maapallolaisten elämään turvallisuutta ja tekisi tilaa maapallosta, luonnosta ja kaikista ihmisistä huolehtimiselle. Toivon kaikkialle rauhaa ja ihmisille hyvää tahtoa. Toivon, että osaan itsekin elää rauhallisena ja hyvässä sovussa yhtä lailla kanssani samoin kuin toisinkin ajattelevien aikalaisteni kanssa.
10:57 - /toiveet
2004-07-26
Saisinpa pitkän pestin
Toivon kahdeksattakymmenennettä pestiä varsin hartaasti. Lyhytkin pesti kelpaa, pitkä pesti olisi parempi. Paras pesti olisi sellainen, jossa saisin tehdä rauhassa loppuun aloittamani teonteoreettisen tutkimuksen.
- maura (maura@mmmt.info)
17:36 - /toiveet
