toiveet/tanaanmietintoiveitajatoivonkin.txt
2005-04-27
Tänään mietin toiveita ja toivonkin
Tämän nettipäiväkirjan yhtenä tarkoituksena on tukea ja vahvistaa otettani oman toiminnan ohjaajana. Siksi selkiytän käsitystä siitä, miksi ja miten periaatteessa kuka tahansa voi ryhtyä toiveista tekoihin. Olen omallakin asiallani, kun ajattelen, että kuka tahansa. Sillä minä itse - siinä missä kuka tahansa muukin - voin onnistua toteuttamaan parhaita toiveitani.
Toteutan toiveitani tekemällä tekoja ja tekemättäjättöjä. Kokemuksesta toki tiedän, että jotkut teot sujuvat hyvin, toiset onnistuvat jonkin verran ja jotkut jäävät kokonaan tekemättä. Tekojen ajoitus ja vauhdin määritys voivat myös olla ongelmallisia. Todella nopeat ratkaisut ja lähes pysähtymiseen asti hidastuva eteneminen voivat kummatkin taidolla hallittuina johtaa hyviin tuloksiin, mutta hallitsemattomina niistä voi seurata hankaluuksia. Voin erehtyä ostamaan ripeästi viimeisen tarjouksessa olevan suosikkituotteeni sillä rahalla, jolla piti hankkia parin päivän ruuat. Voin harkita vielä silloinkin vastaustani tehtyyn työtarjoukseen, kun hommaa on jo pitkään tehnyt joku muu.
Virta siis vie elämänpurtta sattumasta toiseen, ellei eläjä kykene purttaan itse ohjaamaan. Pelkkä ohjaaminenkaan ei silti aina riitä, vaan on oltava myös uutta luovasti aloitteellinen ja tilanteille herkkänä valmis tukemaan toisten uusia pyrkimyksiä. Joskus on kyettävä liittymään reippaasti johonkin toisten kehittelemään tärkeään hankkeeseen, mutta toisinaan taas on pidättäydyttävä tunkeilemasta muiden juttuihin ja luotava ihan omaa. Aivan ainutkertaiseen tilaisuuteen on kuitenkin osattava tarttua vaikka heti.
On myös opittava ennakoimaan sitäkin, että elämänvirrassa avautuvalle reitille osuu onnellisten olosuhteiden sijasta iso hankaluuksien tukkilautta, sillä ihan riittämiin niitäkin on. Entisten kokemusten opetus herättää tulevaisuutta tarkastelevan katseen eteen vastaavanlaisia ja joskus pahempiakin uhkakuvia. Esimerkiksi sairastuminen tai työttömyys jarruttavat kenen tahansa menestystä ja pysäyttävätkin joskus uralla etenemisen. Siksi ne ovat hyvässäkin elämäntilanteessa eläjille mahdollisia uhkakuvia, joita on torjuttava etukäteen, eikä vain valiteltava vieressä, kun kanssaeläjät valittavat vaivojaan ja pyytävät töitä.
Myös elämänvirran itsensä murheelliset uhkakuvat on otettava huomioon. Kaikkien eläjien on varauduttava hiljentämään vauhtiaan riittävästi niin, että on mahdollista tehdä kunnollinen tilannearvio ja määrittää kehityksen suunta sekä etsiä keinot parhaan suunnan pitämiseen. Täällä kuoleman varjon maassa elämä on jatkuvasti uhattuna. Elämän vaaliminen on eläjille vastuullinen haaste, jota kaikki eivät ota vastaan yhtä intohimoisesti.
Oletettavasti useimmat pysähtyvät sentään huolehtimaan sairaan läheisensä hoidon kuntoon, vaikka ehkä ohittavat varovasti epäonnistuneen yrittäjän tai huono-onniset työttä jääneet kanssaihmiset. Matka jatkuu muiden ihmisten ongelmien ohitse, jos on mahdollista jatkaa eteenpäin omalla reitillä. Voi tietysti käydä myös niin, että itse joutuu tuollaisen ongelmista muodostuvan tukkilautan vuoksi syrjään ihanan nautinnoissa ajelehtimisen tai tarkasti nousujohteiseksi suunnitellun uran reitiltä ja etsimään uusia keinoja omalle reitille pääsemiseksi. Silloin voi myös arvioida tilanteensa uudelleen ja kartoittaa aivan uuden reitin, joka - jos hyvin käy ja sujuu - johtaa myöskin perille. Ei kai kukaan toivo tällaista käännekohtaa omalle kohdalleen, mutta jos tai kun niin käy, niin toivottavasti elämä sujuu hyvin näissäkin olosuhteissa.
Aika pienen pohtimisen pohjalta huomaa sen, että jotkut toiveet toteutuvat helpommin kuin toiset. Joskus voi toivoa löytävänsä sopivan hetken tehdä jotain uutta. Ehkä tuota hetkeä ei löydy siksi, että on sitoutunut velvollisuuksiin, jotka tahtoo hoitaa kuntoon vastuullisesti. Vasta sitten uusi on todella mahdollista. Kun velvollisuuksista on tullut tottumuksia ja jokapäiväistä rutiinia, saattaa muutos tosiaan olla tarpeen. Tottumusten vahvan voima ja aikansa eläneiden velvollisuuksien paine ovat työläitä voittaa, ellei niitä tiedosta. Niinpä toiveena muhiva uuden elämäntavan aloittaminen onkin luultua isompi ja vaativampi haaste.
Toteutuneiden toiveiden tuoma tyydytys ei ole pysyvä tila, vaan jostain nousee taas uusia toiveita. Vaikkapa niin, että ihmisten seurassa voi herätä toive saada omaa aikaa ja voida olla yksin rauhassa. Sitten, kun toive toteutuu ja yksinoloa riittää, niin tekeekin mieli olla yhdessä muiden ihmisten kanssa. Silloin odottaa toiveikkaana puhelimen tai ovikellon pirahdusta.
Olen yrittänyt vakuuttaa itselleni, että oikeastaan ei pitäisi mitata itseä ja muita rahalla tai maineella, vaan sallia jokaisen olla oma itsensä ja toimia parhaansa mukaan. Lähtökohta voi olla yhteiskunnallisen hierarkian kannalta yhtä lailla menestyksen huipulla kuin rinteellä matkalla huipulle tai alamäkeen, taikka vaikka laakson pohjalla ja jopa kainaloita myöten suossa. Olennaisempaa kuin se, miten menestyy tai epäonnistuu rahalla tai maineella mitattuna, on se, miten tyytyväinen voi olla omaan toimintaansa kulloisessakin elämän vaiheessa.
Huipulla on usein tuulista ja tasapainoilu on vaikeaa varsinkin silloin, jos lähellä olevat eivät tue, vaan odottavat hyvän paikan vapautumista. Suossa on toki surkeaa olla, mutta jos ympärillä on muita ihmisiä, heistä joku voi päätyä ojentamaan auttavalla kädellään pitkän riu'un, johon tarttuen suosta voi nousta. Sitten sama riuku kelpaa pitkospuuksi, jota pitkin voi siirtyä hiukan kiinteämmälle maalle.
Tyytymättömyys tai tyytyväisyys onnistuvat yhtä lailla huipulla seistessä, rinteitä kiivetessä tai laskeutuessa taikka vaikka maakalliolla, ruohonjuuritasolla tai suolla. Vaikeisiin olosuhteisiin voi tottua ajan kanssa, eikä toisaalta mikään menestys riitä, jos enempään pyrkii ja lisää on tarjolla. Jokapäiväinen elämäntapa - millainen tahansa - on oppimisen ja olosuhteisiin sopeutumisen tulosta. Myös muutosten oppimiseen ja muuttumiseen sopeutumiseen on varattava aikaa, jos toivoo ja tahtoo muutosta parempaan.
Minä ainakin toivon monenlaisia asioita, mutta monet niistä jäävät toteutumatta ja omille voimilleni mahdollisista toiveistakin toteutan vain osan. Toivon kuitenkin, että voin aina hyvällä omallatunnolla muistella menneitä ja pyrin siksikin toimimaan oikein. Toivon myös, että osaan ensin suunnitella tulevaisuutta hyvin ja sitten valita oikein, mitä teen ja mitä jätän tekemättä. Toivon itselleni malttia omien toiveitteni punnitsemiseen ja sisua tavoitteiksi valittujen toiveitteni toteuttamiseen. Kaikkea hyvää toivon kaikille muillekin tasapuolisesti.
13:57 - /toiveet
