tunteet/ahistaahavettaajasurettaa.txt
2005-05-09
Ahistaa, hävettää ja surettaa
Ahistaa. Kun olen elämän mittaan kohdannut ja kokenut asioita, joista ei ole tapana puhua julkisesti, on joistain noihin kiellettyihin asioihin liittyvistä tavallisistakin asioista vaikea puhua selkeästi. Valitsen kiertoteitä. Minä en esimerkiksi koskaan käytä ruuanvalmistukseen munia, vaan valitsen kaupasta ostoskoriini vain kananmunia. En tee ruuakseni edes munakasta, mutta omelettia kuitenkin joskus. Niin, ja karjalanpiirakoitten päälle tahdon mieluummin kananmunavoita kuin jotain muuta.
Hävettää. Tuo edellä oleva esimerkki tuli mieleeni siitä häpeästä, jota tunnen yhden keskustelun vuoksi. Jos en olisi yliherkkä joillekin sanoille, en olisi kysynyt tuon keskustelun avauskysymystä. Jos olisin voinut kertoa tarkemmin, miksi kysyin, olisin varmaan saanut asiallisen vastauksen, eikä keskustelu olisi satuttanut niin kovasti tunteitani. Olisin myös säästänyt muiden ihmisten tunteita, jos olisin voinut kertoa suoraan, mitä tarkoitin.
Surettaa. Sota päättyi seitsemän vuotta ennen kuin minä synnyin. Sota vaikutti silti minun lapsuudessani ja nuoruudessani välillisesti isäni kautta. Isä oli suorittanut ensin asevelvollisuutensa ja taistellut heti siihen perään tykkimiehenä talvisodan ja jatkosodan rauhaan asti haavoittumatta kertaakaan todella pahasti. Ei hänkään silti vahingoittumatta sodasta selvinnyt. Minua surettaa edesmenneen isävainaan kohtalo. Suren siihen liittyen myös muuta.
07:46 - /tunteet
