tunteet/iloakerrakseentammerfestsoikoskenyliahkeriinhorokorviini.txt
2005-07-16
Iloa kerrakseen: Tammerfest soi kosken yli ahkeriin hörökorviini
Kuuntelin eilen Apulantaa livenä. En tietenkään maksanut pääsylippuja, vaan tein töitä klo 16 virran toisella rannalla. Silloinhan Apulanta aloitti päiväkeikkansa. Hyvin kuului. Iloitsin, mutta käyttäydyin kuitenkin hyvin. Täytin nimittäin samalla tilanvarauslomakkeita. Lähdin viemään niitä Metsoon jolloinkin klo 17 kieppeillä. Olin kulkiessanikin mielissäni siitä nuoruuden muistojen tuulahduksesta, jonka apulantalaisten heinolaisjuurten muistaminen minussa herätti.
Elämäni Tampereella maistuu nykyisin jotenkin samanlaiselta kuin muinoin Heinolassa. Vaikka Tampere on isompi kaupunki kuin nuoruuteni Heinola, niin tokihan minäkin olen nyt tammperelaisena yli kaksi kertaa massiivisempi ja eläneempi kuin heinolalaisena. Vesi virtaa kummankin kaupungin läpi.
Itse asiassa nykyinen työpöytäni on suunnilleen kolmen metrin päässä Tammerkosken pinnasta: reilu metri lattiapinnantasaista maaperää ikkunan alla vaakatasossa ja sitten reunalta vähän toista metriä alaspäin veden pintaan. Katsonkin ainä töihin tullessani ja töistä lähtiessäni veteen, joskon näkisin kalan tai pari. Tänään näin jonkin kasvin isohkon lehden vaappuvan hiljalleen vajoten katseeni ulottumattomiin. Tammerfest on karkottanut kalastajat vastarannalta, mutta tässä tämän kuvan kalastajat olisin nähnyt, jos olisin ollut kuvaushetkellä työhuoneessani katsomassa kosken veteen, vettä ja ehdottomasti heitä kohti veden yli.
Tänään aloitin työt ennen puoltapäivää ja päätin jatkaa ahkerointia iltaan asti. Työ sinänsäkin motivoi, mutta kyllä nyt vähän painoi sekin, että kuuntelin Coloradon terassilta jälleen veden yli ja työhuoneeni ikkunasta sisään luokseni kajahdellutta ja kaikanutta musiikkia. Kuulin kaikenlaisia hauskoja huutoja, hihkuja ja laulunluikauksia, kun esiintyjät kokeilivat äänentoistolaitteita ennen ohjelmiston alkua. Soitettiinkohan siellä levyjäkin, kun alussa lauloi Jukka Kuoppamäki -ääni ja jossain välissä Hector -ääni? Vai kuuluivatko ne jostain muualta? Tai ehkä kello kuudentoista esiintyjän ääni ja tyyli toivat mieleen nuo minulle hieman tutummat laulajat.
Iltapäiväni ja iltani elävän musiikin annos kantautui korviini joskus vähän liiankin kovana, mutta kun laitoin vähän lasiruutua väliin, niin johan oli sopivaa. Ohjelman mukaan kuulemani äänet olivat näiden esiintyjien: Kalle Ahola, Sadetanssi ja vielä Kari Peitsamo & Freud, Marx, Engels & Jung. Tuosta viimeisimmästä poppoosta nousevat mieleen Jyväskylän vuosieni tunnelmat. Ei siksi, että he olisivat Jyväskylästä tai että olisin heidät siellä kuullut, vaan siksi, että heidän nimiensä, musiikkinsa ja tyyliensä tunnelma tuntuu heijastavan opiskeluaikani elämäntapaa.
Sitten käy niin, että nykyhetken musiikin kuuntelutilanne ja jotkut vastaavat tilanteet opiskeluvuosilta tuntuvat samantapaisilta. Jyväskylän aikani ensimmäinen vuosikymmen liittyy mielessäni opiskelun ja perheen ohella myös ylioppilastaloon, jossa oli ja on muun muassa elokuvateatteri Kampus-Kino. Nykyisyyteni on Tampereella. Täällä kuljen työhuoneeseni samaisen miljöön tunnelmissa käytävää, jonka varrella on myös elokuvateatteri Niagara.
Lähdin töistä kotiin vasta joskus iltayhdeksän jälkeen. Lämmin kesäilta jatkui vielä kutsuvana. Ihmiset kulkivat kesäisen kepeinä. Joitain tuttujakin näin. Kotona katselin netistä huomislauantain Tammerfest-ohjelmaa. Se näyttää niin houkuttelevalta, että tekee mieli mennä töihin. Ehkä en sentään mene.
-- mmmt
00:53 - /tunteet
