tunteet/karsimyksenjalkeen.txt
2004-08-10
Kärsimyksen jälkeen.
En ihan tarkkaan muista, miltä kärsimys tuntui, mutta nyt se vissiin sitten on päättynyt.
Jo joskus lapsena päätin, etten suuremmin kirjoittele, ennen kuin kärsimys päättyy. Koulussa, opiskellessa ja tutkijan työssä olen silti päätynyt kirjoittamaan jonkin verran. Olen kirjoittanut myös melkoisen pinon päiväkirjoja, joista pääosan hävitin nyt alkukesästä. Niissä oli paljon itsesääliä, syyttelyä ja kärsimyksen makua puolelta vuosisadalta, mutta en minä niitä sen tähden hävittänyt. Kerroin niissä mielestäni liikaa muista ihmisistä ja heidän teoistaan, omista odotuksistani muita ihmisiä kohtaan ja pettymyksistäni myös.
Ehkä olen nyt vakavasti onnellinen siksi, että enää ei satu eikä ahista? Tämä tuntuu hämmentävältä, oudolta ja uudelta. Olemisen onnea?
Tähän asti onnellisuuden tunteet ovat olleet lämpöisiä ja kohteellisia: onnea kesästä, kumppanista, lapsesta. Tällaiset onnen tunteet ovat edelleen olemassa. Nämäkin maistuvat paremmilta nykyisin.
- maura
16:09 - /tunteet
