tunteet/sydantasarkee.txt
2004-08-24
Sydäntä särkee
Jotenkin on kovin vaikeaa tunnustaa itselleen, että työn ja rakkauden luuserihan tässä ollaan.
Kotona on kirja- ja paperipinoja lattialla ja tuoleilla. En ole vielä keksinyt, miten löydän kaikelle keskeneräisille harrastuspapereille tilaa. Särkee sydäntä, kun pitää puhua harrastuksesta, vaikka haluaisi puhua työstä. Tosin hieman tätä kärsimystä häiritsee se, että täällä (missä lienenkään) siivoavat tilojaan myös tohtorit ja dosentit, joilla ei ole voimassa olevaa pestiä.
Sydäntäni särkee myös siksi, että olen ah niin onnettomasti ja voih niin riuduttavan totisesti tuntenut toivotonta salarakkautta menestyvään mieheen, joka minusta katsoen on korkealla vuoren huipulla tavoittamattomissa. Rakkauden tunne pyrkii kuitenkin nykyisin työntämään itseään kaikkialle, minne vain on mahdollista: rakas päiväkirja ja rakas kone äskettäisissä blogijutuissani ovat hyviä esimerkkejä.
Eikös riutuva rakkaus ole hyvä käyttövoima näyttämisen halulle? Kyllä minäkin menestyn ja joskus vielä räväytän, miten kaunis tässä sentään ollaan! Kasvatan hattuuni propellin ja lentää liihotan miehen luo vuoren huipulle. Elämähän voisi tälleen päästä ihan kelvolliseen vauhtiin taas, kun vain sydänparka malttaisi vähän rauhoittua.
- maura
12:58 - /tunteet
