eloa/tampereenmerkityspiikinruusutjakirjoja.txt
2004-11-22
Tampereen merkitys, piikinruusut ja kirjoja
1. Elimäen tarkoitus ja sen jatkoksi Elimäen perimmäinen tarkoitus on englanninkielisen idean pohjalta suomeksi uudelleen kirjoittu paikannimien selitys. Ensimmäisessä osassa sivulla 133 luonnehditaan myös kotikaupunkini nimen todellinen merkitys osuvasti: Tampere (s.): Pöydältä putoavan pyyhekumin ääni hiljaisessa huoneessa. Myös tunne, joka syntyy juuri ennen kuin nimi, jota yrittää muistella, peruuttamattomasti katoaa kielen päältä.
2. Vaeltelin pitkästä aikaa blogistaniassa ja luin joitain jutusteluja. Fiksua väkeä on kirjoittamassa, monien kirjoittelusta pidän sellaisenaan, mutta joistakin muista ärsyynnyn ja silti palaan niitäkin lukemaan taas joskus. Koko blogien kentällä vaellellessaan löytää vahvoja mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin. Tällä kertaa jäin ilokseni ihmettelemään sitä, miten teräväkielisimmätkin kirjoittajat kohtelevat ainakin joskus ystävällisesti joitain toisia ihmisiä ja näiden tekemisiä jutuissaan. Koska en itsekään ole ilman muuta kaikkien ystävä, enkä varmaan osaa aina olla edes kohtuullisen ystävällinenkään, olen mielissäni havainnostani: Pistävimmänkin piikin alla piilee ruusu kaunehin, vai miten päin tätä pruukataan sanailla.
3. Blogivaelluksellani löysin muita NaNoWriMo-kirjoittajia jopa kaksittain. Toinen on tietysti poikani Antti-Juhani, jota saan kiittää omasta etsiytymisestäni nano-harrastuksen pariin ja toinen on Pinseriläinen Riitta, joka on selvästi vauhdissa. Nanon omilta kirjoittajille tarjoamilta sivuilta meitä suomalaisia löytyi tänäänkin 154, mutta heistä moni on mukana nimettömänä tai nimimerkillä, jota en ensikertalaisena tunne.
4. Löysin kirjalistan, jonka Hillittu Kukko on laatinut aarteistaan lupauksensa mukaan. Minäpä matkimaan tästä heti.
5. Kolmanneksi kiinnostavimmat kirjani. Luettelen tähän sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä minua kiinnostavia kirjoja hyllyltäni, mutta otan niitä tällä kertaa filosofian opusten ja dekkareiden vierestä:
5.1. Douglas Adams: Linnunrata. Opus on 5-osainen trilogia, joka sisältää teokset "Linnunradan käsikirja liftareille", "Maailmanlopun ravintola", "Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki", "Terve, ja kiitos kaloista" sekä "Enimmäkseen harmiton". Huumori ja ajattelu on terävää. Mitä pidätte turistimatkasta, jonka nähtävyytenä on maailmanloppu?
5.2. Eugene Burdick ja Harvey Wheeler: Vuorenvarma. Olen mieltynyt kirjaan jo nuorena ja hankkinut sittemmin kirjan itselleni toistuvia lukemisia varten. Joka kerta uppoudun jännittämään, syttyykö maailmansota sillä kertaa vai ei.
5.3. Karel Capek: Salamanterisota. Terävä parodia, jossa salamanterit ja ihmiset hankkiutuvat taisteluasemiin, mutta sitä, että selviydymmekö me, saa lukija jännittää loppuun asti.
5.4. F.M. Dostojewski: Idiootti. Eläytymään taipuvaisen lukijan kannattaa varautua ennen lukemista kunnostamalla ansioluettelonsa ja muut omaa erinomaisuutta todistavat asiakirjat, sillä oman sisäisen pienen idiootin löydyttyä ei ehkä ihan heti rohkene ryhtyä CV:tä laatimaan.
5.5. Arthur Hailey: Hotelli Iso hässäkkä, joka syntyy ison hotellin toiminnan, ihmissuhteiden ja rikollisten yhdistelmästä, mutta siis myös romantiikkaa on ripaus.
5.6. Franz Kafka: Keisarin viesti. Novellikokoelmassa on hyvin monenlaisia tekstejä. Koen Kafkan kirjoittamistavan jotenkin tutuksi ja ehkä tässä onkin jotain yhteistä sen kanssa, mitä nyt puuhaan nanossa.
5.7. Pavel Kohout: Valkoinen kirja. On tosiaan ikävää, kun painovoiman kumomisen keksijältä terapoidaan hänen matalalentotaitonsa pois. Tämän kirjan tyyli ja tunnelmat ovat myös sukua sille, mitä minä nyt nanossa puuhaan.
5.8. Martti Larni: Neljäs nikama. Amerikka on tässä maailmallakin menestyneessä satiirissa suomalaisen siirtolaisen sopeutumisseikkailujen tapahtumapaikkana oikea hullunmylly.
5.9. Kelvin Lindemann: Ken osaa vapaa olla. Tämän kirjan löysin 13-vuotiaana uuden kotimökkimme ullakolta. Kannet ovat rikki, etusivulla lukee silloisella käsialallani "hyvä kirja" ja sisällä on vuoden 1943 skandinaavista politiikkaa, mutta vuoden 1658 tilanteissa. Kirja ärsytti Gestapoa siinä määrin, että kirja vedettiin yhden päivän kuluttua ilmestymisestään markkinoilta. Minä olen lukenut kirjan mielikseni myöhemminkin.
5.10. Mika Waltari: Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim. Mikaelin seikkailuja Suomesta 1520-luvun sekasortoisen Euroopan kautta Bosborin rannalle. Vauhtia ja jännitystä riittää, mutta ajankuvakin on hyvä.
Toivon hyvää.
13:58 - /eloa
