historia/matkakertomusparinpaivantakaa.txt
2005-05-16
Matkakertomus parin päivän takaa
Lähdin perjantaina puolenpäivän jälkeen kokousretkelle. Odottelin kyytiä aikani siellä, minne odotus siirrettiin. Sitten aikanaan lähdettiin. Reissutavarat täyttivät pienen auton meidän kolmen naisen lisäksi. Tunsin ennastaan toisen matkustajan ja matkan aikana tutustuin myös kuljettajaan. Menomatka sujui keskustellen auton kierrellessä rauhalliseen tahtiin kauniiden kevätmaisemien lomitse. Soitin matkalla pojaltani tarkempia ajo-ohjeita, joita hän katseli internistä löytyviltä kartoilta. Ei hän ollut tulossa samaan paikkaan, mutta oli sopivasti tietokoneen äärellä kotikaupungissaan, kun soitin.
Pikkuautollinen hyvää seuraa pitää mielen virkeänä pitemmälläkin matkalla, saati tämmöisellä, joka olisi suorimman reitin kautta kestänyt vähän yli tunnin. Maisemat olivat kauniita, joten kyllä niitä katseli reilut parikin tuntia. Kävimme perille saavuttuamme kokouspaikan lähellä Café Sississä pienellä välipalalla, sillä meillä oli siihen hyvin aikaa. Olisimme varmaan ehtineet taidenäyttelyynkin, mutta jostain syystä emme lähteneet sinne, vaan tyydyimme jäämään lauantaisen näyttelykohteen liepeille.
Ehdimme reilusti ajoissa myös Mäntän klubille. Tampereella oli kuulemma sattunut jokin kolari, joka viivytti illan pääpuhujaa seurueineen. Odottelu sujui rattoisasti, sillä tilaisuuden järjestelyistä vastannut Pirvi oli varannut ohjelmaa myös viivytysten varalle. Sitten presidenttiehdokas Heidi Hautala saapui ja väki pääsi keskustelemaan hänen johdollaan. Puhuttiin muustakin kuin hänen puheensa aiheesta, joka oli "Vetovoimainen, viihtyisä ja vihreä kaupunki". Yhtenä juonteena keskustelussa oli Mäntän aie päästä Euroopan kulttuurikaupungiksi 2011. Mäntästä ajelimme samassa tutussa autossa tutulla porukalla jonkin verran muiden jäljessä bensan haun ja muiden asioiden viivyttämänä. Osa kokousväestä tuli mukaan vain iltaa istumaan, mutta minä ja monet muut menimme Vilppulaan vaihtamaan vuorokautta maaseudun rauhassa. Iltapala maistui hyvältä. Illan ääniin liittyvä liikunnallinen ohjelma, jossa olimme itse aktiivesti mukana, sekä siihen liittyvä esitelmä olivat nautittavia.
Käväisin yöllä paljasjaloin pihan perällä, niin kuin muinaisessa lapsuudessani pidin tapanani tehdä heti lumien sulettua. Jalkani tuntuivat yöpuulle paluun jälkeen pysyvän pitkään kipeän kylminä, mutta ei siitä mitään vaivaa sitten seurannut, vaan lämpenin hyvin. Nukuin mainiosti lyhyen yöunen. Olin joskus oikean kukon kieunnan eli kukonlaulun aikaan valmiina yksinäiselle luontokävelylleni. Nousin ensin Elämänmäen luonnonpuistoon Elämänmäelle. Sinivuokoista nautin erityisen paljon. Sitten kuljin aina vain alemmas ja päädyin kauniin järven rantaan.
Linnut sirkuttivat, jokin tikka nakutti ja mikälie lintu huhuilikin kuikan lisäksi. Minua varhaisempi kävelijä tuli vastaan rannalta yöpymispaikan kahden koiran kanssa. Toinen niistä syöksyi luokseni niin kovalla vauhdilla, että meinasin kaatua, mutta toinen tuli rauhallisemmin. Seuraava kulkija tuli vastaan palatessani rannalta talolle. Kukko ja kanat kuljeskelivat pihapiirissä vapaana ainakin tässä aamun vaiheessa. Aamupala maistui. Vähitellen myös sosiaalisuuteni heräsi. Juttelin muiden yöpyjien kanssa ja löysin yhdet keinuhirrelle unohtuneet silmälasit. Kohtasin nyt valppaampana kuin aamutuimaan uudelleen saman koiran vauhdikkaan syöksyn luokseni.
Kyyti Mäntästä Tampereelle oli jo selvillä, mutta en kulkenut sillä vielä. Palasin Vilppulasta Mänttään minulle ennen tätä kokousviikonloppua tuntemattoman herrasmiehen autokyydissä. Juttelimme kokousjärjestelyistä, keskustelukulttuurista ja muista asiallisista teemoista, kunnes tulimme G.A. Serlachiuksen museoon. Siellä kokousväelle tarjottiin opastettu tutustumiskierros ja Café Sississä pullakahvit. Keskustelin Tasvinasta järjestösihteerin kanssa hetken kahvien jälkeen. Pääsin vielä aamuisella kyydillä kokouspaikalle Mäntän klubille. Nyt paikka tuntui tutulta, sillä täällähän olimme jo perjantai-iltanakin. Siirsin kassini ja takkini valmiiksi kotimatkakyydin luvanneen pariskunnan autoon, sillä halusin liikkua päivän vapaana taakoista.
Päivän esitelmöijistä kaksi oli entisestä pitkäaikaisesta kotikaupungistani Jyväskylästä ja vieläpä samasta Jyväskylän yliopistosta, jossa opiskelin ja tein töitä yhteensä yli 20 vuotta. Kolmas esitelmöijä oli helsinkiläinen järjestösihteeri, jonka kanssa jo museolla keskustelinkin. Sekä kaikkiin esitelmiin liittyneet keskustelut että kaikki taukokeskustelut olivat ainakin minun kannaltani antoisia. Suuri osa väestä oli minulle ennastaan tuntematonta, eivätkä aiheetkaan olleet ihan läpituttuja. Ruoka oli tietysti maukasta ja kylläisyys nautinnollista.
Pariskunta, jonka autossa minä ja menomatkan autoton kanssamatkustajani palasimme Tampereelle, oli tullut tutummaksi jo kokouksessa ja kotimatkalla tutustuimme lisää. Ehdimme keskustella aika lailla koko matkan ajan, vaikka tulimmekin kotimatkan vähän yli tunnissa. Minä pääsin kyydissä melkein kotinurkalle asti. Muut jatkoivat matkaa autolla, kun minä tallustelin jo pressuilla hunnutetun kotikerrostaloni telineiden alaiseen käytävään, kotiovelle ja hissillä kotikerrokseen. Kotiin oli kiva tulla, vaikka ikkunoista ei sumeiden muovien, remonttitelineiden ja pressujen vuoksi näy kuin vaaleaa hämyä.
Helluntain minä siis kirjoitin itsekseni ja niin olen tehnyt tänäänkin. Vieläkin esseeni viimeistely on vähän kesken, mutta teen sen kyllä nyt sinnikkäästi valmiiksi. Sitä en tosin tiedä, olenko ylittänyt viimeisen aikataulullisen rajan, vai vieläkö esseeni ehtii mukaan julkaisuun. Itsepä olen jännityksen itselleni järjestänyt. Ryhdyin nimittäin kokousretken keskustelujen innoittamana korjaamaan esseetäni, vaikka olin jo korjauksen alkaessa viimetipan reunalla.
13:44 - /historia
