politiikka/haasteitavastuullisilleteoille.txt
2004-10-18
Haasteita vastuullisille teoille
Lueskelin useamman päivän aikaisia Aamulehtiä ja viimeisimmän Tamperelaisen. Kommentoin tässä jutussa tutkintojen venymistä, asunnottomuutta, vanhusten ja muidenkin kotihoidon kuihtumista, verojen korottamattomuussitoumukselle antamaani ei-vastausta, tornitaloja kaupunkikuvassa, pikaratikalle antamaani kyllä-vastausta ja kasvavan Tampereen pikaratikkaa.
Huolestuneille yliopistojen rehtoreille: Toivottavastsi nyt valmistumistaan työttömyysuhan vuoksi pitkittävät tulevat maisterit eivät joudu tekemään pätkätöiden lomassa toistakin maisterin tutkintoa, tolkuttomasti jatko-opintoviikkoja ja kenties tohtorin tutkinnon tai kaksikin. Jotkut ovat niin joutuneet tekemään, mutta minä vasta ensimmäistä tohtoriuttani (kuten Akava suosittelee) tavoittelen. Minun pätkätöitteni ja työttömyyteni vuorottelu on tuottanut jo kaksi maisterin tutkintoa, joista kumpikin valmistui aikanaan työttömyyden jälkeisen uuden työpätkän alkupuolella kauan sitten. Näin 52-vuotiaana on työttömyysvaiheen yli tehtävä uutta työpaikkaa kohti edistymisen pitkospuut huippuväitöskirjalla, joten siihen tähtään. Saanko kannustavasti apurahaa vai päädynkö työmarkkinatuelle, jolta on entistä vaikeampi työllistyä, sen aika näyttää.
Asunnottomuus: Lauantaisessa (16.10.04) Tamperelaisessa kerrottiin, että Tampereella on tällä hetkellä 500-600 koditonta ihmistä, joista osa yöpyy taivasalla, porttikongeissa, roskalaatikoissa tai putkassa, jotkut ovat kavereiden tai vanhempien kotinurkissa ja loput eri laitoksissa ja tuvissa. Tampereella osa heistä mahtuisi tyhjiin vuokrataloihin, jos niin tahdottaisiin järjestää. Lisäksi pitäisi rakentaa uusia asuntoja niin, että sopivan pieniä ja asunnon tarvitsijoiden kukkarolle sopivia asuntoja saataisiin tarpeeksi paljon. Televisiossa kerrottiin lisäksi asunnottomien päivän ja yön tiimoilta, että koko maassa lasketaan olevan ainakin 8000 koditonta, vaikka osoitteettomia ei ole niin paljon. Osa asunnottomista ahtautuu joukolla johonkin yksiöön saadakseen edes jonkin osoitteen. Mikään asunnottomuuden syy ei ole riittävä peruste kodin puuttumiselle, vaan asuntoja on oltava riittävästi tarjolla kaikille, jotka sitä tarvitsevat.
Kotihoidon niukkuus: Samassa lauantaisessa (16.10.04) Tamperelaisessa kerrottiin myös siitä, miten vanhusten kotihoito kuihtuu. Siitähän on kyse, kun ikää ja vaivoja kertyy, mutta kotihoito on vanhan sanonnan mukaisesti kiven alla. Kotihoitoa tarvittaisiin vanhuksille paljon enemmän kuin sitä on tarjolla. Monet omaiset, jotka hoitaisivat perheen vanhuksia, eivät saa omaishoidon tukea, koska siihen ei ole varattu tarpeeksi rahaa. Tampereella lisääntyy 75-vuotiaiden määrä 300 henkilöä vuosittain. Tälle vuodelle on Tamperelaisen mukaan saatu jonkin verran lisärahoitusta, mutta ensi vuodelle ole varattu yhtään rahoituksen ja siis kotihoidon kasvunvaraa. Varakkaammat vanhukset tai vanhusten omaiset ja ystävät saavat omilla varoilla tai ponnisteluilla asiat sujumaan, mutta kaikilla ei ole tällaista tukea. Silloin elämä on vanhuksille vaikeaa. Niissä oloissa eläminen olisi ja on vaikeaa kenelle tahansa. Vanhuksien lisäksi myös muiden hoivaa ja hoitoa tarvitsevien tamperelaisten tilanne on hankala.
Kunnallisveron korotuspaine: Aamulehdessä raportoitiin nyt sunnuntaina (17.10.04) puolueittain yksittäisten kunnallisvaaliehdokkaiden vastaukset (tai vastaamattomuus) siihen, sitoutuvatko he olemaan korottamatta veroprosenttia vaalikaudella 2005-2008. Vihreän liiton listalla on muiden joukossa mainittu minunkin kantani eli Maija Tuomaala: ei. Minä en tosiaan voi sitoutua siihen, että nykyistä veroprosenttia ei koroteta, koska sillä ei nykyiselläänkään pystytä säilyttämään kestävää elämänikäistä hyvinvointia jokaiselle tamperelaiselle. Olen kyllä valmis harkitsemaan tarvittavan lisärahoituksen kokoamista muilla keinoin, jotta veroprosentti voitaisiin pitää nykyisellään. Ehkä hallintoa keventämällä sekä ympäristöveron ja kiinteistöveron korotuksella saataisiin kokoon riittävästi rahoitusta nykyisen veroprosentin säilyttämiseen.
Willin Lännen tornitalot: Aamulehdessä oli nyt sunnuntaina 17.10.04 Rahkosen piirros matalassa kaupungissamme siellä täällä törröttävistä tornitaloista ja teksti No, nyt alkaa jo näyttää kaupungilta! Tehdään tämmöinen! Kuva on osuva. Ihmettelen minäkin, miksi Tampereelle halutaan korkeita tornitaloja kaupunkimaisuutta lisäämään, mutta pikaraitiotietä vastustetaan, koska kaupunkimme on liian pieni. Jos Tampere olisi oikeasti niin pieni ja kasvuvoimaton kaupunki, ettei se tarvitse pikaratikkaa, niin pärjäisimme kyllä pikkukaupungin matalammalla rakentamisella. Sen lisäksi, että ympäristöön sopimattomat tornitalot muistuttaisivat Willin Lännen elokuvista tuttuja kaupunkikuvan paisutuskulisseja, ne olisivat koko olemassa olonsa ajan rumia torahampaita Tampereen toistaiseksi vielä kauniissa kaupunkikuvassa. Korkeiden talojen pitää sopia ympäristöönsä muualta kaupungilta ja lähivesiltä katsottuna, sillä ei pelkkä rakennuttajan kukkaron paksuus tai talon asukkaille muiden talojen yli avautuva näköala riitä perusteeksi. Sinällään en vastusta korkeaakaan rakentamista, jos paikka on oikea ja korkeudella päästään edulliseen, laadukkaaseen ja ympäristöön sopivaan asuntotuotantoon. Sellaisestahan ei tamperelaisia puhututtavissa tornitaloissa ole kyse.
Hyvinvoivan Tampereen pikaratikka: Vastasin Aamulehdessä nyt sunnuntaina (17.10.04) julkaistuun kysymykseen pikaratikasta juuri niin kuin lehti listasi eli Maija Tuomaala: kyllä. Minä tosiaan kannatan pikaratikan rakentamista niistä syistä ja niillä perusteilla, jotka tähän mennessä on pikaraitiotien puolesta selvitetty ja esitetty. Jos Tampereen kaupunkimaisuutta tahdotaan todella tuoda esille ja kehittää, siihen seudullinen pikaraitiotie on erinomaisen sopiva. Pikaratikka kulkisi osittain jo olemassa olevassa rataverkossa ja vain osa pikaraitiotiestä olisi rakennettava kokonaan alusta asti. Julkisen joukkoliikenteen reittejä voisimme vahvistaa niin, että pikaratikka raidereiteillä ja linja-autot muualla toisivat ja veisivät väkeä Tampereen eri kaupunginosien ja keskustan välisillä runkolinjoilla, jotka kattaisivat seutuyhteydetkin. Hinnaksi on arvioitu 250 miljoonaa euroa, joka kertapaukkuna olisi iso. Jos hankimmekin summan niin, että sitä sitten maksetaan velkana kolmisenkymmentäkin vuotta ja tamperelaisväestö kasvaa tuona aikana odotusten mukaisesti, tuottaisi raitiotie itse osan rahoituksesta, me maksaisimme veroina osaltamme ja kasvava uusien veronmaksajien joukko keventäisi maksutaakkaa myös osaltaan.
Pikaratikka tukee hyvinvointia: Voisimme rakentaa monenlaisia asuntoja täyden palvelun taajamiin pikaratikan raidereiteistä ja muun julkisen joukkoliikenteen väylistä muodostuvien runkolinjojen lähistölle. Tulemme tarvitsemaan entistä enemmän muualta muuttavaa työväkeä tulevaisuudessa hoitamaan vanhuksiamme ja maksamaan veroja kanssamme, joten heille, mutta myös perheistämme itsenäistyville nuorille sekä jo nyt lukuisille asunnottomille ja muille asunnontarvitsijoille on rakennettava kunnollisia asuntoja toimiviin täyden palvelun asumisyhteisöihin. Sitä paitsi keskustan liikennemelun, ruuhkaisuuden, saasteiden ja ennen kaikkea tuhannen vuoden päästä keskustorilla tallustelevien tamperelaisten vuoksi meidän on kevennettävä keskustan liikennettä ja tultava keskustaan joukoliikenteen keinoilla, jos ei ole ihan välttämätöntä kulkea omalla autolla. Kyllä mahdollisuuksiltaan vauras ja kaupunkikuvaltaan kaunis kaupunkimme tarvitsee pikaraitiotien. Kyllä kasvuhakuinen Tampere kykenee järjestämään pikaraitiotien rakentamisen, rahoituksen hankkimisen ja vuosikymmenille jaettavan rakennusvelanmaksun niin, että hanke onnistuu. Asia on valmisteltava hyvin ja tarkasti, mutta kun todella päädymme pikaraitiotiehen vahvoin perustein, meidän on syytä se rakentaa.
01:31 - /politiikka
