tunteet/perjantaistaonneajatyytyvaisyytta.txt
2005-11-11
Perjantaista onnen tunnetta ja tyytyväisyyttä
Nukahdin tämän vuorokauden puolella jostain syystä valtavan onnellisena. En oikein tiedä, mistä tunne tuli, mutta melkein pelottavalta se tuntui. Sydämessä tuntui niin hyvältä, että tunsin hukkuvani siihen onnellisuuteen. Oli kuin olisin ollut vaaleanpunaisessa ei-missään.
Nukuin hyvin ja heräsin virkistyneenä joskus kuuden jälkeen. Pidän siitä, että aamua on paljon edessäkin vielä, kun herään.
Kirjoitin varhain aamulla jonkin verran NaNoWriMo -tekstiä, mutta sitten tuli kiire toimistolle. Etsin päivän mittaan kyytia aamuun ja iltapäivän loppuun, sillä torille kuljetettavaa tavaraa on sentään aika paljon. Kaksi naista tarjoutui kuljetukseen, toinen aamuun ja toinen iltaan. Pakkaajat ja purkajat sekä teltalla päivystäjät, kahvin keittäjä ja pullat on kunnossa. Tuntuu hyvältä.
Pitkin päivää toimistolla kävi ihmisiä. Molemmat kolleegat kävivät toimistolla ja Heidi Hautalan vaalikampanjan Pirkanmaan tukiryhmän vetäjä myös, mutta hän lähti melkein heti, kun saavuin. Ensimmäinen kolleega keitti aamupäivällä kahvia niin, että minullekin riitti. Jonkin aikaa tein töitä itsekseni ja selvittelin tavaroita ja tarvikkeita, joita tarvitsemme lauantaina Keskustorilla. Toinen kolleega tuli iltapäivällä kun kaikki huomenna keskustorille vietävät tavarat olivat vielä levällään toimistossa. Olin kuitenkin vain tohkeissani ja jatkoin pakkaamista.
Siihen samaan hässäkkään saapui sekä hänelle että minulle omien yhdistystemme asioissa kävijät. Ensin tuli tasvinalais-treviläinen hakemaan pirviläis-kavilaisia presidentinvaalimatskuja. Minä sain tarvikkeiden noutajalta apua keittiössä vesikanistereiden kanssa, mikä oli mainiota. Sillä aikaa kolleega sai tehdä hommia toimistossa itsekseen. Kun palasin toimistoon yksin ja jatkoin pakkaamista, toimistoon tuli kävijä, jolla oli asiaa kolleegalle. Minä pakkasin. Kaikille tuntui löytyvän paikkansa laatikoissa ja kasseissa. Oikein hyvä.
Kun kaikki oli pakattu, päivitin vähän nettisivuja ja katsoin vielä varmuuden vuoksi sähköpostia. Hyvä niin, sillä jouduin soittamaan aamun avauksesta, siis siitä, miten tavaroiden noutajat pääsevät tekemään hommansa. Siitä seurasi vielä yksi onnistunut palaveri.
Puheluja tuli pitkin päivää ja soittelin itsekin. Sähköposti kulki puolin ja toisin. TASVINAn jäsenmäärää kysyttiin. 20 ja kiinnostuneet lisäksi, niin ja kansanedustajahenkilö kannatttajajäsenenä, vaikka ei sitä kysytty.
Taas taivalsin tunnelmallisesta Kehräsaaresta pimeässä pientä siltaa pitkin Tammerkosken yli ja tavalliset kolme kortteliani kotiin. Ovien avaajia oli tänään vähän joka mutkassa, joten olen joko kaunistunut tai vanhentunut tai sitten miehet ovat kilttejä isänpäivän lahjoja odotellessaan. Tänään pidin siitä, sillä minulla oli kantamuksia.
Kävin vielä tekemässä pieniä hankintoja huomista varten.
Kotona olen miettinyt filosofian tehtävääni, että teon tutkiminen pysyy vireillä. Olen miettinyt sitten vähän myös elämää, ihmisiä, politiikkaa, huomista Heidi Hautalan kampanjapäivää ja sitä, miten ihmeessä teltalle saa kunnollisen juhlatunnelman. Kotiinkin tuli vielä yhteydenottoja huomisesta, mutta se on sikäli myönteistä, että väki on vastuullista. Olen tyytyväinen järjestelyjen tähän vaiheeseen ja odotan kiinnostuneena huomista.
Pesin pyykkiä. En tiskannut. Etsin vasaran mukaan huomiseksi ja jotain muuta tarpeellista. Tuntui mukavalta, että muistin huolehtia nämä asiat kuntoon jo nyt illalla.
Kirjoitin NaNoWriMo-teksitäni vähän lisää. Sanoja on nyt 13883, mikä on reippaasti liian vähän tasaiseen vauhtiin verrattuna, mutta enemmän kuin uskoin ehtiväni kirjoittaa näinä päivinä. Uskoisin, että minulla on vielä toivoa edetä 50000 sanaan marraskuussa, niin kuin on tavoitteena.
Nyt minua nukuttaa kovasti ja aamulla on oltava torilla ennen kuutta. Toivon kauniita ja virkistäviä unia.
-- mmmt
23:53 - /tunteet
