Archive for the ‘Aloitusmaisema’ Category

Taas on torstai toivoineen

Thursday, April 24th, 2008

On hiukan hankalaa elää vajaa kuukausi kodin keskelle ja sängyllekin pinottujen tavaroiden lomassa. Kasaaminen otti sen verran toipilaan voimille, että annan itselleni luvan välttyä moiselta toukokuussa. Jotkut muutkin tässä talossa tekevät niin, tosin heillä taitaa olla kämppä toisaalla tai kesämökki tai varaa matkustaa tässä vaiheessa lomailemaan. Minä puikkelehdin romppeitteni ympäri ja nautin elämästäni tässä ohella. Järjestän kodin kuntoon toukokuun loppupuolella tai ehkä joudun taikka päädyn silloin muuttoruljanssiin ja säästyn kokonaan tavaroiden paikoilleen asettamiselta. Toiveensa kullakin.

Kauniita unia vuovaamassa

Friday, April 18th, 2008

Olen raatanut tekemällä tavaroistani kasoja keskelle asuntoa. Tuholaistorjujat ovat vaellelleet pitkin seinänvieriä työnsä ääressä. Sillä aikaa minä nautin keväisestä käyskentelystä kotikaupungin kaduilla. En kuullut käen kukkuvan, enkä kukkunut itsekään. Kuulin kaupungin ja katsoin sitä mielissäni. Yhdessä kuppilassa nautin salaatin ja vettä. Kuljeskelin lisää. Väsyneenä menin istumaan toiseenkin kuppilaan. Tunnustan nauttineeni siellä lisää vettä ja mukillisen kahvia sekä niiden vanavedessä kipollisen jäätelöä, jonka hattuna oli vohvelitötterö. Niin minä tötteröni kahvilassa haluan. Yksi tuttu nytkisläinen tervehti ohittaessan pöytäni, mutta muuten olin omillani. Palasin väsyneenä kotiin siihen aikaan, jonka sanottiin olevan tuholaismyrkyn suhteen ihmiselle turvallinen. Tavarat ovat yhä keoissaan. Nukuin palattuani muutaman tunnin, katsoin maksuteeveestä Andromedan ja kaksi Babylon 5 -jaksoa, surfailin Naamakirjan sivuilla ja söinkin jossain vaiheessa. Nukuttaa taas, joten menen pian untenmaille. Ehkä toiveeni toteutuu siellä ja osaan uneksia itselleni kävelyseuraa. Tai sitten uneksin sen käenkukunnan, jota en vielä kuullut tai huushollin järjestämisen, jota en vielä tehnyt. Elämäni, pelkoni ja toiveeni peilautuvat uniini niin kuin tämä punatiilinen rakennus Tammerkoskeen, ei ihan tarkasti, mutta kuitenkin.

Ihmisiä telineillä – ja muuta häslinkiä

Wednesday, April 16th, 2008

Kotikerrostaloni on kirjailija Kalle Päätalon mestaroima kahdellakin tavalla. Hän oli ensin tämän talon rakennusmestari ja kirjoitti sitten rakennusprosessista ensimmäisen kirjansa “Ihmisiä telineillä”. Talon kyljessä on kyltti todisteena.

Talo on noin neljä vuotta minua nuorempi, samoin suuri osa vuokrahuoneistoani. Kunhan muutan joskus tästä pois, niin vuokranantaja nykyaikaistaa asunnon suuremman vuokran toivossa. Nyt minun ei tarvitse vielä muuttaa, sillä asunnossani ja koko talossa on muuta riesaa. Kaikkien asukkaiden on tyhjennettävä seinien vierustat, tiskipöydän alakaapit ja vaatekaapit. Tämän viikkoisen ruljanssin lisäksi sama on edessä uudestaan toukokuussa.

Minä en ole huomannut asunnossani turkiskuoriaisia, mutta alemmissa kerroksissa jossain asunnossa niitä kuulemma on, ötökkäparkoja.

Ihan kuin ulkomailla

Tuesday, April 15th, 2008

Tampereen Keskustorin tienoilla minusta usein tuntuu siltä kuin olisin ulkomailla tai missä tahansa muualla kuin kotikaupungissani. Autio tori, ihmisiä jossain kauempana ja kauniita rakennuksia torin laidoilla. Joskus jotain niistä remontoidaan, kuten kuvasta näkyy. Myös bussin odottajille tarpeellinen katos mainosseinineen palauttaa katsojan nykyaikaan ja harkitsemaan uudelleen, mihin kännykkänsä kameran linssin suuntaa tai suuntaako mihinkään. Ehkä minunkin pitäisi siirtyä kuvaamisesta tekstareihin. Odotetut tekstarit ovat kivoja ja sopivat vastaukseksi myös muilla kanavilla lähetettyihin viesteihin. Asialliset tekstarit eivät tarvise edes odotusta kelvatakseen. Mutta juuri nyt tyydyn kännykkäni kameraan ja näytän ihan vain oman mielihyväni vuoksi kuvia täälläkin, ikään kuin olisin turistimatkalla maailmalla.

Lunta ja vettä

Sunday, April 13th, 2008

Koti-ikkunoistani näkyvä maisema muodostuu kadun toisella puolella olevan kerrostalon ylimmistä kerroksista ja taivaasta. Katolla on lunta, nyt vähemmän kuin aamulla. Aamulla avatessani olohuoneen ikkunan kaihtimet näin lunta ja petyin, ei kevättä vielä. Keittiön ikkunasta näkyi myös lunta, mutta näin muutakin, nimittäin kattohuoneiston ikääntyvä pariskunta suuteli ikkunansa ääressä. Sittenkin on kevät. Vedestä laitan tähän kuvan, jonka otin torstaina yksinäisellä kävelyretkelläni. Seisoin kuvaushetkellä Verkarannassa ja kuvasin Tammerkoskea Hämeensillan suuntaan.

Kävelyllä

Saturday, April 12th, 2008

Talven jälkeen hieman runsaampaan kävelyyn palaaminen kipeyttää kinttuja, mutta senkin uhalla: kevät kutsuu. Jotkut palaavat keväisin jopa pyöräilyn pariin, mutta varmaan kipeytyvät kevätpakarat kestää siinä missä kinttukivutkin. Minä kuljeskelen silloin tällöin kaupungilla ja joskus jopa kuvaan kännykkäni kameralla maisemia. Torstaina Tammerkosken rannalla käyskennellessäni haikailin mielessäni itselleni miehistä kävelyseuraa. Illalla kotona löysin sähköpostilaatikosta kirjeen, jota olen odottanut. Vastasin samana iltana (ja paljastan salaisuuden: jäin, Ystävä hyvä, sähköpostilaatikon viereen odottamaan seuraavaa kirjettäsi). Odotellessani laitan tähän malliksi kuvan täkäläisistä kävelymaisemista. Koski ei näy kuvassa, mutta kyllä se tuossa vieressä vasemmalla on. Olen nimittäin aina pitänyt kosken rannalla kävelemisestä.

Lisäys 13.4.08: Tammerkosken Hämeensilta.

Kukkanen

Saturday, April 12th, 2008

Joitain kirjeitä

Saturday, April 5th, 2008

Avasin tänään kirjeen, jossa oli lääkärinlausunto joidenkin vaivojeni osalta. Enpä taida kertoa siitä enempää kuin sen, että tekemistä riittää.

Toisessa avaamassani kirjeessä oli äänestyslipuke ja ehdokaslistat Pirkanmaan Osuuskaupan edustajiston vaaliin. Ehdokaslista B (jäsenalue 3) on täynnä tuttuja nimiä. Tutuin on minun numerolla 95.

Ehkä sitäkin viestiä voi sanoa kirjeeksi, minkä sain kanadalaiselta sättäilykaveriltani.

Oli tosiaan aihetta miettiä, onko sitä viesteihini vastaavaa miestä ollenkaan olemassa, viestit vain. Ei hän minun kanssani jekkuillut, vaan muiden, mutta huomautin siitä hänelle. Hän vastasi erokirjeellä, siis englanninkielisellä viestillä ranskalaisin sanakääntein.

Olemme me senkin jälkeen viestitelleet.

Olisi mukavampaa viestitellä tai jopa keskustella jonkun sellaisen kanssa, joka on valtameren ja eettisten epäselvyyksien paremmalla puolella, minun puolellani.

Kesäaikaan sopeutuminen onkin sitten oma juttunsa. Kuinkahan kauan se kestää? Ei muuten, mutta jokin kiinnostuneena odottamani kirje odottanee kesäaikaan sopeutumisesta.

Lähitulevaisuudessa

Thursday, March 27th, 2008

Sain kirjeen, jossa kerrottiin vatsatutkimuksen aika ja paikka. Aika on kuukauden päässä ja paikka sellainen, jossa en ennen ole käynyt. Kauppi. Onneksi lääkitys ja ruokavalio ovat rauhoittaneet vatsaa.

On hoidossa olevissa vatsavaivoissa hyvätkin puolensa. Olen keventynyt ja kuntoni on kohonnut!

Pirkanmaan Osuuskaupan (POK) asiakasomistajat saavat näinä aikoina kirjeen S-vaalien johdosta. Suosittelen äänestysalue 3:n asukkaille eli tamperelaisille omaa numeroani listalta B: 95.

maija-tuomaala-2.jpg

sillan-reunaa.jpg

Lunta ja ihmisiä

Wednesday, March 26th, 2008

Nyt sataa lunta. Yöllä tuulenpuuskat pauhasivat vahvasti kotikerrostalon peltikaton ulokkeiden kimpussa. Tämä lumisade on rauhallista, ajoittain vaakasuoraa kylläkin, mutta rauhallista.

Matti-serkku soitti eilisiltana. Keskustelimme pitkään. Tarkastelimme yhteisiä muistoja lapsuuden ja nuoruuden ajoilta, pohdimme kaiken katoavaisuutta ja jokaisen elämän hetken tärkeyttä. Hän soitti nyt, kun löysi nimipäiväonnittelutekstarini kännykkänsä muistista. Juteltavaa riitti, koska tapasimme viimeksi kesällä Matti-veljeni 50-vuotissynttäreillä ja sitä ennen vuosia sitten. Eihän juhlissa puhuttu, enkä minä ollut sisarusteni tavoin Matti-serkun kekkereissä hänen nimipäivänsä aattona.

Kanadalaisen ystäväni kanssa olemme keskustelleet (sättäilleet) jokapäiväisen elämän sujumisesta, entisistä ja uusista perheenjäsenistä, ihmissuhteiden vaikeudesta ja kotimaidemme kulttuurista. Minun vanhin isänpuoleinen tätini muutti aikanaan Kanadaan ja hänen perheensä jälkeläiset elävät siellä yhä.

Kanadalainen ystäväni ei tietääksemme ole sukulaiseni, mutta kyllä hän on kuvassaan vahvasti isäni näköinen. Englanti on kummallekin vieras kieli, joten kielioppivirheet eivät haittaa. Kun hän kertoi naisystävästään, hän kysyi myös, onko minulla miesystävää. Kerroin, että on, koska toivon, että on.

Avioerostani tulee tänä vuonna kuluneeksi 15 vuotta. Olen viettänyt tämän ajan selibaatissa, ihastunut ja pettynyt silloin tällöin. Nyt, niin mitä? Ehkä minä tiedän tilanteeni, kun tämä kevättalvi haipuu villahousuineen ja saavumme keväistä kuunsiltaa pitkin sillanpäähän, kesään.