Archive for the ‘Aloitusmaisema’ Category

Jonkinlaista kulttuuria

Tuesday, March 25th, 2008

Hankin kotiini ikkunan tieteisseikkailujen maailmaan. Tein sen ostamalla kanavia televisiooni.

Olen katsellut sarjoja (Andromeda ja Babylon 5) ja juuri nyt yksi kanava tarjoaa Avaruusseikkailu 2010 -elokuvan. Ihmiskunta ei kai ole kohdannut ihan sellaista avaruutta kuin Avaruusseikkailu 2001 näytti.

Ehkä saan itse aikanaan nähdä, ollaanko vuonna 2010 oikeasti lähelläkään sitä, mitä tämän jatkoelokuvan avaruusseikkailun tiimellyksessä kuvitteellisena vuonna 2010.

Mitähän avaruusseikkailuille ja maapallon ilmastonmuutoksessa kärvistelevälle ihmiskunnalle kuuluu vuonna 2010 eli kahden vuoden kuluttua?

Vieläkohän minä kirjoittelen vuonna 2010 näitä viestejäni tuuleen?

Olen kokeillut nyt toisaalla myös sellaista kirjoittelemista, johon joku vastaa. Se on kai sitä chattailua, josta olen aiemmin kuullut. Ei se korvaa haaveitani, mutta on omalla tavallaan arvokasta.

En chattaillessani (sättäillessäni?) voi ihan varmasti tietää, kuka viesteihini oikeasti vastaa. Ainakin vastauksia satelee samaan tahtiin, miten itse osallistun viesteilläni. Joku siellä on, joka suostuu keskustelemaan kanssani.

Odottelen vastauksia myös terveyteni suhteen. Tulisipa tieto vatsatutkimusajasta pian, että tutkimus ja hoitokin tulisivat pian.

Hyvää terveyttä (tai ainakin parempaa terveyttä) toivotan, parasta mitä kukin kohdallaan voi saada: Voi hyvin!

Valokuvia maaliskuun alkupuolelta

Monday, March 17th, 2008

01032008026.jpg

Tapasin Antti-Juhanin jokin aika sitten hänen junamatkatauollaan Porista Jyväskylään.

05032008031.jpg

Kuvasin junia myös taannoin palatessani laboratoriotutkimuksista.

12032008032.jpg

Kännykän kamera taltioi tämmöisen ilmeeni vajaa viikko sitten.

Lauantain tapahtumia ja seurauksia

Sunday, March 16th, 2008

En saanut viime yönä nukutuksi, sillä jalkojani ja osan aikaa käsiänikin vaivasivat kivulloiset ja sinnikkäät suonenvedot. Niin minulle käy nykyisin enemmän kävelyä sisältävien päivien jälkeisinä öinä.

En tiedä, mikä keinoista auttoi, sillä kaikkia tietämiäni kokeilin: painoin jalkaa lattiaa vasten, liikuskelin, laitoin villasukat, join vettä, nautin hiukan suolaa ja hiukan sokeria sekä ikäisilleni naisille suunnatuissa ravintolisäpillereissä magneesiumia. Vaiva kesti kolmisen tuntia, tunti kerrallaan ja välillä unen horrosta, joten ehdin uusia hoito-operaatiokierroksen kolme kertaa. Lopulta raajat rauhoittuivat, eikä neljättä suonenvetosarjaa tullut.

Olen ollut nyt sunnuntaina apea. Osa apeudestani johtuu yöllisistä suonenvedoista ja liian vähästä yöunesta. Mistähän muu apeus johtuu?

Olen apea myös siksi, että en tavannut Ystävää eilen seminaarissa ja kokouksessa, joissa hän olisi saattanut olla, niin oletin. Missä voi tavata Ystävän, jonka kirjeblogissa ei ole kommenttipalstaa ja joka asuu jossain muualla kuin täällä? Ei näköjään ainakaan tämän blogin kommenttipalstalla, vaikka siihen olisi hyvä mahdollisuus. Tervetuloa kommentoimaan, Ystävä.

Muuten oli mukava reissu. Paikalla oli paljon kivoja paikkakuntalaisia ja toispaikkakuntalaisia. Kaksi paneelin alustajista oli paikkakunnalta kolmas oli minulle tuttu kansanedustaja. Asiapitoisuus oli antoisa, keskustelu vilkasta ja tunnelma mainio.

Sain mainiota ruokaakin, vaikka en ollut ilmoittautunut etukäteen.

Ruokailun aikana keskustelin kahden koululaisen kanssa heidän ympäristöystävällisestä toiminnastaan omassa koulussaan. Pojan kanssa keskustelin myös yhteisestä harrastuksestamme pelaamisesta. Emme pelaa samoja pelejä, mutta samantapaisia.

Ruokailun jälkeen tutustuimme seminaariväen porukalla luontaiskylpylään, joka oli perustettu 1900-luvun alkupuolella ja oli yhä perustajasuvun omistuksessa. Kauniit rakenukset ovat kauniin maiseman keskellä taajamassa järven rannalla.

Luontaiskylpylän tarjoamia vesihoitoja en ole koskaan kokeillut. Niistä kuitenkin muistui mieleeni isäni äidinisä, joka oli yrteillä ja saunalla hoitava kansanparantaja. Tämän sukulaismiehen tunnen vain sukulaisten puheista ja koulukaupunkini paikallislehden jutusta vuosien takaa.

Palasimme seminaariin kuuntelemaan toisen tutun kansanedustajan alustusta ja keskustelemaan hänen kanssaan. Antoisaa, kiinnostavaa ja haastavaa alustusta oli hyvä kuunnella ja siitä oli helppo keskustella vilkkaasti.

Kokous alkoi ajallaan ja eteni jouheasti. Minulla oli yllättäen myös äänioikeus.

Olin valitsemassa väkeä hallitukseen, jonne olin itse kelvannut vain varajäseneksi. Ei minua huvittanut syksyllä toipilaana kamppailla moisesta. Minun jälkeeni valittu saman yhdistyksen edustaja kelpasi suoraan varapuheenjohtajaksi. Nyt hän luopui saamastaan paikasta muuton vuoksi. Kannatin varapuheenjohtajan kauden jatkajaksi ihan toisen yhdistyksen edustajaa. Tällä kannatuksellani taisin menettää ystäviä.

Surullista, mutta en toimisi nytkään toisin. Kun ehdokkaina on kaksi ystävää, ei voi äänestää molempia. Äänestin “omien” yhdistysteni ehdokasta.

Varapuheenjohtajaksi valitulta ystävältäni vapautui tavallinen hallituspaikka. Siihen olisin kannattanut ketä tahansa omien yhdistyksieni ihmistä – kun en kuitenkaan olisi itse kelvannut. Kannatin häntä, jota esitettiin. Valinta oli yksimielinen.

Kun lähdimme porukalla jatkamaan juttelua Paikallisessa, huomasin vähän kerrassaan mielessäni kasvavan surun siitä, millä tavalla minut oli puhuttu syksyllä syrjään perustamani yhdistyksen puheenjohtajuudesta. Siis sen, jonka edustajana en kelvannut kuin varajäseneksi hallitukseen, vaikka jouduin osallistumaan kaikkiin kokouksiin, mihin pääsin. Sijaistamani varsinainen jäsen ei osallistunut kokouksiin.

Surun noustessa tietoisuuteeni huomasin joidenkin muiden kapakkakeskustelussa esiin nousseiden asioiden ja huomautusten sattuneen ja sattuvan.

Mietin bussimatkaa kotiin, sillä bussilla olin tullutkin. Kun kimppakyyti tuli tarjolle, lähdin mukaan.

Tampereella kyyti päättyi entisen työpaikkani pihaan. Autoin entisen työkaverini seuraajaa ja paria muuta joidenkin tavaroiden siirtämisessä toimistolle. Sitten kävelin kotiin.

Hidastusta hapanjuuren tekoon

Sunday, March 9th, 2008

Kävin keskiviikkoaamuna nälkäisenä laboratoriossa antamassa näytteitä itsestäni tutkittavaksi. Samalla matkalla palautin kirjoja yliopiston kirjastoon. Linnan kuppilassa syödyn aamiaisen jälkeen kävin ostoksilla. Puhtaat jauhot pussissa ja muutkin ostokset kangaskassissa palasin kotiin.

Ostamani ruisjauhot ovat luomua. Aioin laittaa niistä ja vedestä hapanjuuren aluilleen ja tehdä aikanaan juuren avulla hapanta ruisleipää. Jauhot ovat yhä avaamattomassa pussissa kaapissani.

Kyse ei ole tällä kertaa pelkästään meinaamiseen juuttumisesta.

Olen sairastanut keskiviikosta asti vatsatautia, välillä tuntikausia tuskaillen, toisinaan taas vain hienokseltaan kipuillen.

Varasin perjantaina puhelimitse ajan omalääkärille. Aika on maanantaina. Toivottavasti saan samalla tietää, riittävätkö nykyinen tyroksiinilääkitykseni ja diabetesruokavalioni hoitamaan omatoimisen tyroksiinin ja insuliinin tuotannon puutteet elimistössäni.

Haikailen kaikesta huolimatta hapanjuuren ja sillä hapatetun ruisleivän tekoon, kunhan tästä tokenen.

Hapanta leipää

Wednesday, March 5th, 2008

Minä olen ostanut hapanta leipää silloin tällöin lähes koko ikäni. Viime aikoina olen ostanut sitä harvemmin. En siksi, että mieltymykseni olisi vähentynyt, vaan siksi, että ostan kalliimpaa leipää kuin ennen. Ehkä tarkoita hinnankorotuksien vaikutusta.

Ostan hapanjuurella hapatettua ruisleipää. Se on hyvää.

Mainitsin asiasta pojalleni, joka on viime aikoina harrastanut omalla tahollaan leivän leipomista. Hän kertoi aikovansa kokeilla hapanjuuren valmistamista.

Viime lauantaina hänellä oli mukanaan kotitekoista leipää minua varten maistiaisiksi, kun tapasimme rautatieasemalla hänen matkatauollaan. Se ei ollut hapanta leipää, mutta tavattoman hyvää tummahkoa leipää kuitenkin. Nostatukseen oli käytetty kaupan hiivaa.

Viime sunnuntaina poikani teki valmistamansa hapanjuuren avulla happaman ruislimpun. Ohjeet juureen ja leipään ovat hänen blogissaan otsikolla Ruisleipä. Leipä näyttää maukkaalta.

Aioin kokeilla hänen ohjeitaan piakkoin, sillä tulos onnistuessaan on varmaan kaiken vaivannäön arvoinen. Aloitan meinaamisen suunnittelun aikomisen heti, joten tulosraporttia voinee odottaa jolloinkin joskus tai hieman tuonnempana.

Ehkäpä terästäydyn ja ryhdyn ruisjauhojen omistajaksi jo huomisella kauppareissulla, sillä haluaisin olla kuin se muori, joka onnistui ottamaan tilaisuudesta vaarin.

Aurinkoisen päivän illansuussa

Monday, February 25th, 2008

Tänään on ollut aurinkoinen päivä, ainakin ajoittain. Nyt ennen iltapäiväkuutta on hämärää. Olisikohan valoisampaa, jos ei olisi pilvistä? Ehkä aurinko on vielä pilvien takana, eikä taivaanrannan.

Tämä hämäräkin riittää siihen, että ikkunnat näyttävät kaupunkipölyn harmaannuttamilta. Näyttää siltä, että täällä on satanut pölyistä vettä. Vai lieneekö lumettomilla kuivilla talvisäillä tuullut pölyä kadulta tänne seitsemänteen kerrokseen asti?

Mielessäni soi nyt jonkinlaista kevyttä musiikkia muutaman vuoden takaa: “Kaduilla tuulee. Asvaltti kiiltää…”. Vaikka nyt juuri ei asvaltti kiillä sateesta, niin olisi mukava muistaa, jatkuvatko tuon laulun sanat sinun odottamisestasi ihan saapumiseen asti, vai kaipaustako se vain on alusta loppuun.

Joko on aika?

Monday, February 18th, 2008

Olen odotellut flunssan paranevan, eikä enää olekaan kuin hiukan äläkkää korvassa.

Olen odotellut hiihtolomaa ja ihmetellyt, missä se on. Ehkä sitä ei olekaan kuin kouluväellä perheineen, asemaan ja ikään katsomatta. Onkohan heillä nyt hiihtoloma? Tätä alkavaa viikkoako olen odotellut kuin kuuta nousevaa?

Tietokoneen näytöllä oleva sääruutu väittää, että pakkasta on. Lukema on tällä hetkellä kuusi pakkasastetta. Vielä 15 vuotta sitten harrastin näillä säillä hiihtämistä, mutta nykyisin vain kävelen.

Jos tuohon pakkasmäärään kuuluu myös tuulta, niin talvea on jo ihan kelvollisesti. Raappahousut ja villahousut ovat tarpeen, saatikka kaikki muutkin tuhdit talvikamppeet. Villaa ylle!

Yksi serkuistani soitti nyt sunnuntaina, että hän järjestää meille äidin puoleisille serkuilleen tulevana lauantaina tapaamisen kotonaan Sysmässä. Hän kertoi jotain myös vaimovainajastaan ja nykyisestä naisystävästään.

Kerrottuani yksin elämisestäni serkku tokaisi, ettei kenenkään tarvitse nykyisin yksin olla, jos ei itse halua. Minä voin mennä serkkujen tapaamiseen myös seuralaisen kanssa, jos haluan. En sanonut asiaan juuta, enkä jaata.

Mietin itsekseni puhelun jälkeen, mitä tekisin. Mennäkö vai eikö mennä? Kaksin olisi mukavaa. Ei siellä juhlavaatteita tarvittaisi, tuommoisessa tapaamisessa. Kyllä raappa- ja villahousuissa voisi mennä. Niistähän meillä – Ystävä – on puhe ollut.

Joko on aika?

Ystävänpäivän ensitunneilla

Thursday, February 14th, 2008

Muistaakseni nyt on se aika vuodesta, jona kevät alkaa kaihertaa sydämissä. Pääni on kuitenkin flunssaisen pöpperöinen ja vatsaan sattuu, joten sydänääniä – varsinkaan romanttisia – on vaikea tunnistaa.

Kulkurin valssi on romanttinen elokuvana ja näytelmänä. Lauluna myös.

Jossain ihan muussa näytelmässä kettu neuvoo läheisyydestä: “…Mutta jos kesytät minut, niin silloin tulosi aavistaisin. Olisit ainoa maailmassa. Elämäni Aurinkoinen…”. Tämänkin voi laulaa.

Ajattelin kirjoittaa enemmänkin, mutta olen flunssainen, enkä nyt jaksa. Uni kutsuu.

Kävelyllä kaupungilla

Wednesday, February 6th, 2008

Kävin eilen kävelyllä kahteen kertaan. Kummallakin kerralla oli ohjelmassani ensin asiointia, josta oli helppo sitten asettua kaupungille kävelytunnelmiin. Päivällä hoidin itseäni ja ostokset, illalla yhteisiä asioita. Tapasin kummallakin reissulla kivoja ihmisiä.

Kukapa näitä muuten luettelisi, mutta minun kohdallani tämä on saavutus: minä tosiaankin olen voittanut nykyisten vaivojeni elämää lamaannuttavan vaikutuksen. Voimistun. Tulen takaisin ihmisten ilmoille.

Tänään menen iltapäivällä kokoustamaan ja sen jälkeen taas kävelylle.

Tässä on kolme valokuvaa eiliseltä päiväkävelyltä. Tosin tässä vaiheessa olin istuskellut bussipysäkin penkillä, katsellut talven kaunista harmautta ja koonnut voimia jatkaakseni matkaa.

05022008017.jpg

05022008018.jpg

05022008019.jpg

Aamuhetki

Friday, January 18th, 2008

Jostain syystä olen hereillä aamulla jo viiden jälkeen. Tänään siis ja silloin tällöin muutenkin. Entisinä virkeinä aikoina tälläinen varhaisherännäisyys ei ollut lainkaan harvinaista elämässäni, pikemminkin päinvastoin.

Pidän siitä, että kaupunki ei ole vielä herännyt. Jos pitäisi lähteä asioimaan tai virka-ajaksi töihin, näillä aamutunneilla olisi vielä enemmän arvoa. Nämä ovat omaa aikaa, jolloin juuri mikään ei tunkeudu häiritsemään keskittymistä.

Nykyisin olen vielä hiukan varovainen innostumaan aamuhetkien palaamisesta. Entä jos väsyn liian aikaisin ja jäävät illalla hampaat harjaamatta? Siksi aloitin aamun lueskelemalla joitain blogeja sekä yhden englanninkielisen ansioluettelon (onnitteluni tutkinnon johdosta).

Jatkan ahertamista kirjoittamalla tänne omaan nettipäiväkirjaani, vaikka kahvia minun nyt oikeastaan tekee mieleni ja puuroa. Kirjoitan kuitenkin, koska ajattelen tulevaisuutta: kunhan nyt aamulla kirjoitan, niin sitten illalla saatan itsekin lukea valmiin blogimerkintäni.

Mahdanpa tätä lukiessani ihmetellä, mihin kaikkeen ihminen pystyy jo ennen aamukuutta, jos vain on hereillä.

Ajattelin jo suuria tulevaisuudesta: aioin bloggaamisen lisäksi myös tiskata, siivota ja kirjoittaa väitöskirjan valmiiksi, kun olen tälleen vauhdissa. Kävin kuitenkin ensin katsomassa tiskipöytää ja tulin toisiin aatoksiin.

Ehkä sentään pitäydyn eilisessä suunnitelmassa: aamulla aamiainen, aamutoimet ja lukemista. Päivällä päivätoimet (syömiset ja paperityöt ynnä muut) kotona ja asiointia kaupungilla. Illalla kotosalla lukemista ja iltatoimet hampaiden harjaamista unohtamatta, sitten nukkumista yön yli.

Valmistan siis puuroa (kiitos, muistan kyllä syödä, vaikka olenkin keventynyt hiukan) ja kahvia (kupilliseen päivässä on sentään varaa, vielä tai jo). Nautin lisäksi raikasta raanavettä (asunhan Tampereella), lääkettä ja kirjallisuutta.

Näin huolellisesti valmistautuneena käyn päivää päin! Hyvää päivää!