Archive for the ‘Politiikka’ Category

Kulttuurikuvana Keittäjättären patsas

Saturday, July 5th, 2008

Tämä valokuva täyttää sunnuntainta vuoden niin kuin minäkin. Viime vuoden synttäreitteni kulttuuripläjäyksen tarjosi poikani, jonka kanssa olimme kävelyllä muun muassa Hämeensillalla. Yksi neljästä Hämeensillan patsaasta on tämä Suomen neito. Näiden Wäinö Aaltosen tekemien ja Rafael Haarlan lahjoittamien patsaiden yhteinen nimi on Pirkkalaispatsaat ja miespatsaiden nimet ovat Eränkävijä, Kauppias ja Veronkantaja. Meneeköhän patsaiden kertomus Pirkanmaasta näin: Eränkävijä metsästi, sitten saaliista osa kaupattiin, osa meni veroihin ja osa tuotiin naisväelle ruuan aineksiksi. Miksei neljäs patsas siis ole nimeltään vaikkapa Keittäjätär? Ovathan suunnilleen kaikki Suomen neidot (etenkin ennen vanhaan ja iästä riippumatta) huolehtineet pötyä pöytään niin Eränkävijöille ja Kauppiaille kuin myös Veronkantajille. Minä en ole kummoinenkaan keittiötaiteen harrastaja, joten ehkä etsin synttäriherkkuni jostain kuppilasta, kuten taannoin.

Sademetsien puolesta -näppäin

Sunday, June 22nd, 2008

Pelaan kasvokirjassa monenlaisia maailmanparannukseen osallistuvia pelejä. Minun pelitekoni lisäävät sponsorien panosta jollakin maailmanparannuksen osa-alueella. Suojelen palan sademetsää lähettämällä fb-kavereille leikkimielisiä kukkakuvia. Tämän nappulan kautta Sinäkin voit osallistua urakkaan. Pienin askeleinkin voi kulkea pitkän matkan.

Onko Mikkeliin menijöitä?

Thursday, May 15th, 2008

Sovin äskeisessä puhelinkeskustelussa huomisen kyydin Mikkelin. Mukava ystävä on lähdössä sinne miehensä kyydissä omalla autolla. Siihen kyytiin minäkin menen, sillä vihreiden naisten ensimmäinen tapaaminen on jo perjantai-iltana. Takaisin pääsen samassa kyydissä kuin menomatkan. Vai pääsisinkö kotiin mahdollisesti samassa kyydissä kuin edellisellä kerralla? Kuvan tie autoineen ei liity tähän juttuun muuten kuin vertauskuvallisesti ja salaisten aatosteni suunnan vuoksi.

Kaksi valokuvaa viime lauantailta

Monday, March 17th, 2008

Olin niin kiinnostunut alustuksista ja keskusteluista, että en huomannut valokuvata viime lauantain seminaari- ja kokouspäivän mittaan. Aamulla ja paneelikeskustelun edetessä otin kaksi melkein samanlaista kuvaa. Riku on selin, edessä Heli ja Killi sekä Jouni.

15032008036.jpg

15032008035.jpg

Yksinhuoltajuus pelasti Jooseppi-ukin v. 1918

Monday, January 28th, 2008

Seurasin aamulla teeveeykköseltä keskusteluja vuoden 1918 tapahtumista. Puhujat aloittivat joitain kertoja joko “Luokk…” tai “Vap…”, mutta saivat kielensä kuriin ja pulauttivat kokonaisena “Sisällissota…”.

Joku noista asiantuntijoista totesi, että sisällissodassa kaatuneiksi kirjatuista ei voi tietää, josko he sittenkin kuolivat teloitettuina. Perustelut vaikuttivat pitäviltä.

En vain ymmärrä, miten siinä auttaa se, että omaistensa kohtaloita selvittelevät aikalaiseni voivat mennä kansallisarkistoon ovesta tai internetistä tarkistamaan kuolleita. Jos teloitus on kirjattu sodassa kaatumiseksi, niin vain sen sankarivainajuuden arkistosta löytää.

Äitini ja hänen sisarensa kertoivat lapsilleen – ainakin minulle – isästään, joka oli saanut aikanaan torpan isosta talosta ja perustanut sinne vaimonsa kanssa perheen, kaikkiaan seitsemän lasta. Nuorimmat lapset, kaksospojat olivat kuolleet parin päivän ikäisinä äidittöminä vauvoina.

Mitä lie tapahtunut, mutta äidinäiti kuoli kaksossynnytykseen. Äidinisä jäi viiden lapsen yksinhuoltajaksi. Hän teki kuutena päivänä viikossa taksvärkkiä talolliselle ja vietti seitsemännen päivän lastensa kanssa.

Sisällissodan sytyttyä lapsikatraan kuopus, äitini, oli 4-vuotias. Kaksi häntä vanhempaa lasta oli ainakin osan aikaa muualla, toinen sukulaisten luona palkattomana piikana ja toinen piikaa vähempiarvoisena elättinä vieraalla, joka suostui halvimmalla hänet ottamaan. Toiseksi vanhin lapsista, tyttö, huolehti äidistäni ja kotitaloustöistä. Vanhin lapsi, poika, teki töitä milloin isänsä apuna, milloin siskonsa tukena.

Kylä eli sisällissodan alkaessa sopuisasti. Jostain tuli valkoisia isäntiä hevospeleillään ja haki kylän isännät mukaansa. Tarkoitus oli koota kylän punaiset miehet teloitettavaksi. Kylässä ei ollut sen paremmin punaisia kuin valkoisakaan. Niin kuin isännät luokiteltiin puoliväkisin valkoisiksi, niin torpparit, mökkiläiset, työväki määriteltiin punaisiksi.

Jooseppi-ukki oli torppari, joten hän oli vieraiden valkoisten mielestä punainen ja yksi teloitettavien rivissä.

Perimätieto (tilannetta katselleiden lasten muistelema) kertoo, että Jooseppi-ukin torpan päätilan isäntä säikähti pahanpäiväisesti nähtyään teloitettavien rivin. Hän huusi, ettei saa ampua.

Ei hän sitten kuitenkaan koko teloitusta ollut estämässä. Hänellä oli muuta mielessä.

Isäntä kysyi vierailevalta teloitusryhmältä Jooseppi-ukin hintaa. Kai siinä väiteltiin punikkien suosimisesta ja rankaisemisesta, mutta isäntä voitti. Hän väitti, ettei viiden äidittömän lapsen isä, joka teki hänelle viikot töitä, ehtinyt punikiksi. Isäntä lupasi maksaa siitä, että lapsilla säilyy huoltaja ja hänellä työntekijä. “Kalliiksihan tuollaisen työmiehen tappaminen kunnalle ja talolle tulee. Halvempaa on pitää mies elossa.”

Näin muistan äitini, nyt jo vainaan, kertoneen. Näin muistavat ainakin jotkut serkuistani äitiensä kertoneen.

Äitini kertoi vielä, ettei hänen isänsä päässyt tilanteesta helpolla. Jooseppi-ukki otettiin pois teloitettavien rivistä, mutta hänen piti kuitenkin katsoa teloitus ja peittää hauta.

Kaunis ilma tänään – entä 27.1.2028?

Sunday, January 27th, 2008

Olen taas nähnyt auringon paistavan! Lumi kuuluu myös maisemaani, eivätkä lumiaurat katkoneet untani viime yönä. Ehkä myös lumiaurojen kuljettajat saivat nukkua yöunensa rauhassa.

Ei muuten, mutta sama kerrostalo, jonka ikkunoista ja kuparikatosta heijastuvan auringonpaisteen näen useammin kuin auringon talon katon yllä, – sama kerrostalo toimii vastapäisenä seinänä oman kotikerrostaloni muodostaman seinän kanssa siinä yli seitsemän kerrosta syvässä kuilussa, jonka pohjalta öiset lumiaurauksien pauhut monikertaistuvat nukkujan korviin.

Ei sillä, että valittaisin lumien auraamisesta, mutta talven ensimmäiset aurapauhut vaativat totuttelemista.

Nykytalvina ei tarvitse kovin monena yönä noita ääniä kuunnella, sillä pitkät lumiset talvet ovat enimmäkseen haikeita lapsuuden muistoja tai pelottavia tulevaisuuden jääkauden kauhuja. Voisivat ne olla toiveitakin, jos vaikka sittenkin saisimme ilmaston lämpenemisen kuriin.

Olisi mukavaa saada pitkät lumiset talvet takaisin nyt, eikä nykyisten lämpimien talvien seurauksena ympärivuotista talvea eli jääkautta (lähi)tulevaisuudessa.

“Olla hyvä ja elää sentään”

Tuesday, January 22nd, 2008

Joskus muinoin 1970-luvulla, siis opiskeluaikoina, esitimme Jyväskylän Ylioppilasteatterissa näytelmän “Sezuanin hyvä ihminen”. Teksti on Bertold Brechtin.

Ongelmana näytelmässä on se, että kaikki haluavat osansa hyvän ihmisen, Shen Ten voimavaroista, joten hän luo itselleen toisen hahmon puolustajakseen, serkkunsa Sui Tan. Tuo Sui Ta on kova, pyörittää tupakkatehdasta ja työllistää, mutta ei anna kanssaihmisten hädän nujertaa pehmeää puoltaan.

Näytelmä muistui mieleeni, kun olen seurannut uutisointia tehtaiden lakkauttamisesta ja työpaikkojen menetyksestä. Miten työpaikat voisi säilyttää, niin että kumpikin, lähimmäisiään ajatteleva Shen Te ja näiden työpaikkoja ylläpitävä Sui Ta voisivat hyvin?

Minkä verran hyvyyttä ja ankaruutta pitäisi hyvinvointivaltion voimissaan, riistämättä inhimillisyyttä ja sen tyyssijan, maapallon hyvinvointia? Voisiko jokainen ihminen olla eheästi hyvä ja ankara eläen parhaitten inhimillisten ja vihreiden arvojen mukaan?

Ihanaa syyskevättä 21. päivänä joulukuuta

Friday, December 21st, 2007

Olen kuljeskellut syyskeväisessä säässä kaupungilla, sillä minulla oli asioita hoidettavana.

Vein vuokrasopimuksen kopioitavaksi tämän asunnon myyntifirmalle. Kopiointi onnistui ja muutenkin vuokralaisuuteni näyttää olevan kaupantekoon asti kunnossa. Ei tänne enää tule ostajatarjokkaita, sillä myyntimies on ollut taitava. Minulla on uusi vuokranantaja ensi vuoden alussa, mutta asun yhä tässä nykyisessä asunnossani. Näin on, jos kaikki sujuu kaikkien osapuolten kannalta suunnitelmien mukaisesti.

Kävin kiinteistönvälittäjältä lähdettyäni kaupungin virastotalolla. Papejon sihteeri lupasi keskiviikkoisen kokouksen jälkeen, että voin käydä siellä tarkistamassa Papejon pöytäkirjan. Missähän se muuten olisi ollut? Nyt pöytäkirja oli kuitenkin virastotalon vahtimestareilla. Luin sen, totesin kokouksen kulun mukaisuuden ja allekirjoitin omalta osaltani.

Käyskentelin virallisempien asioitteni jälkeen Keskustorilla hieman tavallista pitempään, sillä siellä oli myyntikojuja. Joulumarkkinat? Maalaismarkkinat? Joka tapauksessa tarjonta oli jouluruokaista ja -lahjaista. Tepastelin kojujen lomassa torin suurta joulukuusta, vähäistä väkeä ja hiljaista torikauppaa katsellen. En minäkään ostanut mitään.

Kävin muualla ostoksilla. Löntystelin ostoskärryä työnnellen ruokakaupan ruuhkaisilla käytävillä niin kuin muutkin eli hankkimassa mieleistäni joulunajan sapuskaa. Juttelin yhden tutun ja useampien satunnaisten kanssaihmisten kanssa kaupassa. Join kuppilassa kahvia levätessäni ostovaellusurakan vaivoista. Lopulta ryhdistäydyin, tartuin ostoskasseihin ja tassuttelin leppeässä säässä rauhallista tahtia kohti kotia.

Sää ei tosiaankaan ollut talvista, vaan pikemminkin hehkeän syys-keväistä. Niin tuumin Hämeensillan kohdalla. Pari korttelia lähempänä kotia kaipasin talvea ja lohduttauduin toiveella: talvi tulee kyllä.

Kyllä talvi vielä tuleekin, mutta sen laajuus ja sijoittelu ovat muuttuneet sitten lapsuuteni. Silloin talvea kesti kesäloman loppumisesta seuraavan kesäloman alkuun.

Soisin talven osuvan joulunaikaan, mutta kai se taas on helmi-maaliskuun vaihteen tienoilla. Siinä se sitten nököttää syyskevään ja satunnaisten helteisten kesäpäivien pilkkoman kevätsyksyn välissä.

Kuinkahan kauan tätä lumisten pakkastalvien lyhenemistä jatkuu, ennen kuin lämpövirtamme Golf jäähtyy (jäätiköiden sulaessa siihen) ja lakkaa toimimasta? Silloin saamme tänne taas talven. Se talvi kestääkin sitten koko uuden jääkauden verran tai ehkä pitempäänkin.

Voita vai margariinia?

Thursday, November 22nd, 2007

Kävin kaupassa. Ostin leipää ynnä muuta. Ostin tarkoituksella myös ison rasian Keijua, terveellistä ja laktoositonta margariinia. Pienemmän rasian ostaminen tulee kalliimmaksi, eikä houkuta, vaikka siinä näytti olevan “Keiju VOITA”.

Voita? Kyllä.

Monen margariinirasian kannessa lukee näinä aikoina “Keiju VOITA”. Keiju-tuotteen syyskampanjaan näyttää kuuluvan palkintokilpailu, joka esitellään rasian kannessa. Ensimmäinen mielikuva kannen teksteistä yhdistyy kahdesta palstasta: Tuotenimen määritteeksi liittyy kilpailukannustus “… Keiju VOITA…”.

Huppista, miten ovelaa hämäystä!

Luopumisen haikeutta

Wednesday, November 21st, 2007

Olen äskettäin jättänyt pyrkimättä kahteen johtokuntaan, enkä pyri kolmanteenkaan tämän viikon perjantaina. Saa nähdä, milloin ja miten vastaisuudessa puurran, jos tai kun puurran.

Olen tämän vuoden loppuun asti Vihreät Naiset ry:n hallituksen varajäsen, samoin Pirkanmaan Vihreä Liitto ry:n hallituksessa. Jälkimmäisessä minua tarvittiin myös kokouksissa. Näiden tehtävien rasittavuus ei ole suuri, mutta silti viime aikoina liikaa minulle, vaivaini väsyttämälle. Ensi vuoden hallituksiin en kuulu, pitemmälle en osaa ennustaa.

Perjantaina valitaan Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:lle uusi hallitus. Nykyisenä puheenjohtajana poden syyllisyyttä syrjään vetäytymiseni vuoksi. Olenhan viime aikoina levännyt noista TASVINA ry:n puheenjohtajan tehtävistä samoin kuin kaikista muistakin mieliteoistani. Toisaalta, ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: minun uupumukseni on tehnyt sijaa muiden aktiivisuudelle. Onneksi.

Jatkan lepäämistä. Harjoituksen vuoksi (ja näkyäkseni edes tätä kautta sukulaisille, ystäville, yhteistyökumppaneille, ynnä muille) teen näitä nettipäiväkirjamerkintöjäni. Tämä, niin kuin kaikki muukin mielityö, on näinä monenmoisten uupumisteni aikoina hitaasti etenevää ja voimia koettelevaa.

Sähköpostilaatikkoon katson nykyisin vointini mukaan, joskus katsastusväli venyy aika pitkäksi, mutta eilen ja tänään olen katsonut, mitä minulle on viestitetty.

Tänään alkuillasta poimin TASVINA ry:n todennäkoisen tulevan pj:n sähköpostiviestistä pari ilmoitusta, jotka laitoin TASVINA ry:n sivulle. Syyskokouksen (pe 23.11.) lisäksi siellä on tiedot myös KuntaNaistapaamisesta (la 1.12.) Nostalgiassa.