Honor Harrington ja Maria Kallio

Olen lukenut viimeksi pari kirjaa Maria Kalliosta, mutta monilla kotona viettämilläni tauoilla minulla on syksystä saakka ollut seuranani jokin Honor Harrington -kirja. Nyt on kuudes kirja puolessa välissä.

Tämä Honor Harrington on isokokoinen upseerisnainen tasa-arvoisen kulttuurin kasvatti, joka elää ja sotii jossain päin maailmankaikkeuden tulevaisuudessa ja johtaa milloin mitäkin, mitä nyt joskus kaksintaistelee, hoitaa puukissaansa tai seurustelee ja seuraa maailman menoa. Honor Harrington on osaltaan myös yhden hyvin epätasa-arvoisen uskonnollis-patriarkaaisen taivaankappaleen ainoa naisjohtaja.

Olen saanut näitä Honor -kirjoja lahjalähetyksinä postimyynnistä Englannista. Näitä kirjoja voisi lukea Baenilta imuroituna tietokoneen näytöltä, mutta kun valittelin pojalleni, että silleen lukeminen on hankalaa, eikä rentouta, hän päätyi ilahduttamaan minua näiden David Weberin kirjoittamien Honor Harrington -kirjojen paperille painetuilla versioilla.

Kun tekniikan sanasto ei muutenkaan ole mitenkään vahvinta osaamisaluettani, olen joskus aika ymmälläni ihmiskunnan avaruustulevaisuuteen kuvitellun tekniikan englannin kielisen sanaston kanssa. Tässä nyt lukeilla olevassa kirjassa Honor on vihollisten parissa (Honor Among Enemies). Kirja on mainio ja sen vuoksi olen vielä näin aamuyöstä hereillä: olen lukenut avaruusrosvojen etsinnästä.

Honor Harrington on hyvin erilainen nainen kuin Maria Kallio, jonka pariin olen palannut tasvinalaisten naisten dekkaripiirin vuoksi.

Esittelin sunnuntaina Leena Lehtolaisen kirjan Ensimmäinen murhani. Tarkastelin kirjaa lähinnä siltä kannalta, miten kirjailija tässä rakentaa miesvaltaisella alalla työskentelevän naisen kuvaa ja miten Maria Kallion kuva ihmisenä ja toimijana kirjassa rakentuu. Leena Lehtolaisen toinen Maria Kallio kirja Harmin paikka esiteltiin myös ja sitten keskusteltiin näistä Lehtolaisen kahdesta dekkarista. Jatkamme saman dekkarisarjan parissa ja koetamme järjestää syksyllä myös vähän isomman seminaarin aiheesta. Etsimme sitä, mitä kirjoitettu nainen ratkomassa rikosmysteereitä voi näyttää naisen asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa eriarvoisuuden ja tasa-arvoisuuden kannalta. Muutkin ovat olleet näistä teemoista kiinnostuneita.

Ehkä kyse minun lukukokemukseeni välittyvien Honorin ja Marian kohtaloiden kiinnostavuudessa ei ole pelkästään siinä, miten hyvin tai monipuolisesti luotuja kirjallisia naishahmoja he ovat. Honor Harringtonin seikkailut kiinnostavat minua siksi, että peesaan mielessäni mielelläni toimintaa vaikka koko maailmankaikkeuden mittakaavassa, kunhan matkaseura osaa asiansa. Lähes yhtä mielelläni ratkon rikosongelmia esimerkiksi sellaisen asiansa osaavan tutkijan kanssa, jollainen Maria Kallio on. Kuviteltuina seikkailukumppaneina naissankarit ovat minun kannaltani miellyttävämpiä, sillä heidän näkökulmaansa eläydyn helpommin. Ei eläytymisen helppous ihan pelkästään hyvä juttu ole. Luottavaisessa eläytymisessä on riskinsä, kuten kerroin viime vuotisen Maria Kallio -kirjan suhteen.

Tieteisjännärit voittavat vain maalikameran turvin dekkarit, mitä tulee lukuinnostukseeni. Siksi Honor Harrington on tämänhetkinen suosikkini seikkailujen tantereilla. Maria Kallio enemmänkin lukupiirin innoittama tutkimuksen kohde.

Leave a Reply