Melkein saunassa maanantaina

Maanantaina oli vihreän luottamusväen saunailta jossain muutaman kilometrin päässä keskustasta. Kokous se oikeastaan oli, mutta rennommissa puitteissa. Kokous oli silti asiallinen, vaikka maisema oli kaunis ja ruoka hyvää. Oikea luettelointijärjestys olisi ruoka (jolla aloitettiin), kokous (joka kesti kauan) ja kaunis maisema (sillä auringonlasku moninkertaisi maisemallisen nautintoni joskus ennen iltakymmentä.

Kokous sujui tavalliseen tapaan ja keskustelu oli jouhevaa, mutta säntillistä.

Minä olen tämän vuoden loppuun asti yhden johtokunnan varajäsen, mutta vuoden vaihteessa tuon paikka ja varsinainenkin siirtyvät jonkin muun kolmosten (kokoomus, demarit, vasemmisto) ulkopuolisen ryhmän hoitoon. Niin on sovittu aikanaan paikkoja jaettaessa.

En mennyt saunaan, sillä en nykyisin yleensäkään sauno. On vaikeaa löytää minua miellyttävää saunomistilannetta. Lisäksi lämpötasapainoni ei ole nykyisin ihan luotettava ja lämpö tuntui sunnuntai-illan tapaan muuttuvan kuivaksi kuumeeksi ilman saunaakin. En ollut takkahuoneessa yksin.

Sukupuolisidonnaiset saunavuorot pitivät joka tapuksessa toisen sukupuolen takkahuoneessa, jossa jatkui myös saunomattomien kokoiltainen takkahuonevuoro. Siirtymiset saivat kokouksen jälkeisen keskustelun säilymään varsin vaihtelevana: joku liittyi seuraan, joku poistui. Jossain ulkona kuulemma uiskentelivat jousenet ja kävi järvessä joitain ihmisiäkin uinnilla. Joutsenet näin, mutten ihmisiä. Uskon silti jälkimmäistenkin uintiin.

Matkat virastotalon ja saunan välillä sujuivat tilausbussilla. Bussi tuli virastotalon eteen kymmenen minuuttia myöhässä kierreltyään ensin korttelin pariin kertaan ympäri. Ylitorniolainen auto ja kuski olivat saaneet viikoksi komennuksen etelään. Meidän kuljettamisemme oli tuosta turneesta ensimmäinen ja ensimmäinen Tampereen reissukin se tuolle puheliaalle kuskille oli.

Kuskille oli annettu tämän reissun osalta monta virheellistä tietoa, joten ihme, että hän ylipäänsä sai tehtävänsä tehtyä. Odotimme häntä klo 17, mutta hän oli tulossa vasta 17.30, eikä siksi pitänyt kiirettä loppuvaiheessa. Katuosoite virastotalolle osoitti kadun toiselle puolelle, jossa ihan kadunvarrella ei ole rakennuksia. Osoite saunalle oli sen verran pielessä, että automaattinen matkaopas yritti saada kuskin kääntymään loputtomiin vasemmalle (ja siis Näsijärveen) 26 kilometriä. Pari reipasta matkalaista auttoi torniolaistan kuskiamme reittivalinnoissa, joten pääsimme siis lopulta alkuperäisistä ohjeista huolimatta saunalle. Tai ei ihan, sillä auto oli korkea ja alkumatkassa kiersimme etsimässä liian matalalle alikulun aukolle korkeampaa korvikereittiä ja perillä jäimme matalan alikulkusillan edustalla kyydistä kävelemään yli puoli kilometriä.

Paluuauto pääsi saunan pihaan, mutta sekään ei ollut matalalattia-auto, joten esteettömyys jä molempiin suuntiin toteuttamatta ja vahvimmille tuli autoon ja autosta pois kantamisen tehtävä. Ihan hyvin se näytti sujuvan.

Tampereella menimme Plevnaan viittä minuuttia ennen valomerkkiä, ostimme juotavaa ja keskustelimme innokkaasti puolisen tuntia ennen kuin ravintola sulkeutui. Siitä menimme Höyryyn, jossa ehdimme myös ostaa juomaa ja keskustella ehkä kolme varttia ennen kuin paikka sulkeutui. Minä väittelin kiivaasti jostain perustuloa sivuavasta aiheesta. Olin ollut muuten koko illan limsojen ja kahvin varassa, mutta ihan viimeksi juomani neste oli jotain minulle ennastaan tuntematonta olutta.

Kävelimme vielä koossa olevalla puolella porukalla Keskustorille, mistä minä jatkoin muutaman korttelin päähän kotiini pääasiassa Hämeenkatua pitkin ja muut taisivat ottaa taksin kiertelemään kotiovien kautta.

Oikein oli antoisaa, mukavaa ja kiintoisaa.

Leave a Reply