Yksinhuoltajuus pelasti Jooseppi-ukin v. 1918

Seurasin aamulla teeveeykköseltä keskusteluja vuoden 1918 tapahtumista. Puhujat aloittivat joitain kertoja joko “Luokk…” tai “Vap…”, mutta saivat kielensä kuriin ja pulauttivat kokonaisena “Sisällissota…”.

Joku noista asiantuntijoista totesi, että sisällissodassa kaatuneiksi kirjatuista ei voi tietää, josko he sittenkin kuolivat teloitettuina. Perustelut vaikuttivat pitäviltä.

En vain ymmärrä, miten siinä auttaa se, että omaistensa kohtaloita selvittelevät aikalaiseni voivat mennä kansallisarkistoon ovesta tai internetistä tarkistamaan kuolleita. Jos teloitus on kirjattu sodassa kaatumiseksi, niin vain sen sankarivainajuuden arkistosta löytää.

Äitini ja hänen sisarensa kertoivat lapsilleen – ainakin minulle – isästään, joka oli saanut aikanaan torpan isosta talosta ja perustanut sinne vaimonsa kanssa perheen, kaikkiaan seitsemän lasta. Nuorimmat lapset, kaksospojat olivat kuolleet parin päivän ikäisinä äidittöminä vauvoina.

Mitä lie tapahtunut, mutta äidinäiti kuoli kaksossynnytykseen. Äidinisä jäi viiden lapsen yksinhuoltajaksi. Hän teki kuutena päivänä viikossa taksvärkkiä talolliselle ja vietti seitsemännen päivän lastensa kanssa.

Sisällissodan sytyttyä lapsikatraan kuopus, äitini, oli 4-vuotias. Kaksi häntä vanhempaa lasta oli ainakin osan aikaa muualla, toinen sukulaisten luona palkattomana piikana ja toinen piikaa vähempiarvoisena elättinä vieraalla, joka suostui halvimmalla hänet ottamaan. Toiseksi vanhin lapsista, tyttö, huolehti äidistäni ja kotitaloustöistä. Vanhin lapsi, poika, teki töitä milloin isänsä apuna, milloin siskonsa tukena.

Kylä eli sisällissodan alkaessa sopuisasti. Jostain tuli valkoisia isäntiä hevospeleillään ja haki kylän isännät mukaansa. Tarkoitus oli koota kylän punaiset miehet teloitettavaksi. Kylässä ei ollut sen paremmin punaisia kuin valkoisakaan. Niin kuin isännät luokiteltiin puoliväkisin valkoisiksi, niin torpparit, mökkiläiset, työväki määriteltiin punaisiksi.

Jooseppi-ukki oli torppari, joten hän oli vieraiden valkoisten mielestä punainen ja yksi teloitettavien rivissä.

Perimätieto (tilannetta katselleiden lasten muistelema) kertoo, että Jooseppi-ukin torpan päätilan isäntä säikähti pahanpäiväisesti nähtyään teloitettavien rivin. Hän huusi, ettei saa ampua.

Ei hän sitten kuitenkaan koko teloitusta ollut estämässä. Hänellä oli muuta mielessä.

Isäntä kysyi vierailevalta teloitusryhmältä Jooseppi-ukin hintaa. Kai siinä väiteltiin punikkien suosimisesta ja rankaisemisesta, mutta isäntä voitti. Hän väitti, ettei viiden äidittömän lapsen isä, joka teki hänelle viikot töitä, ehtinyt punikiksi. Isäntä lupasi maksaa siitä, että lapsilla säilyy huoltaja ja hänellä työntekijä. “Kalliiksihan tuollaisen työmiehen tappaminen kunnalle ja talolle tulee. Halvempaa on pitää mies elossa.”

Näin muistan äitini, nyt jo vainaan, kertoneen. Näin muistavat ainakin jotkut serkuistani äitiensä kertoneen.

Äitini kertoi vielä, ettei hänen isänsä päässyt tilanteesta helpolla. Jooseppi-ukki otettiin pois teloitettavien rivistä, mutta hänen piti kuitenkin katsoa teloitus ja peittää hauta.

Leave a Reply