Kauniita unia vuovaamassa

Olen raatanut tekemällä tavaroistani kasoja keskelle asuntoa. Tuholaistorjujat ovat vaellelleet pitkin seinänvieriä työnsä ääressä. Sillä aikaa minä nautin keväisestä käyskentelystä kotikaupungin kaduilla. En kuullut käen kukkuvan, enkä kukkunut itsekään. Kuulin kaupungin ja katsoin sitä mielissäni. Yhdessä kuppilassa nautin salaatin ja vettä. Kuljeskelin lisää. Väsyneenä menin istumaan toiseenkin kuppilaan. Tunnustan nauttineeni siellä lisää vettä ja mukillisen kahvia sekä niiden vanavedessä kipollisen jäätelöä, jonka hattuna oli vohvelitötterö. Niin minä tötteröni kahvilassa haluan. Yksi tuttu nytkisläinen tervehti ohittaessan pöytäni, mutta muuten olin omillani. Palasin väsyneenä kotiin siihen aikaan, jonka sanottiin olevan tuholaismyrkyn suhteen ihmiselle turvallinen. Tavarat ovat yhä keoissaan. Nukuin palattuani muutaman tunnin, katsoin maksuteeveestä Andromedan ja kaksi Babylon 5 -jaksoa, surfailin Naamakirjan sivuilla ja söinkin jossain vaiheessa. Nukuttaa taas, joten menen pian untenmaille. Ehkä toiveeni toteutuu siellä ja osaan uneksia itselleni kävelyseuraa. Tai sitten uneksin sen käenkukunnan, jota en vielä kuullut tai huushollin järjestämisen, jota en vielä tehnyt. Elämäni, pelkoni ja toiveeni peilautuvat uniini niin kuin tämä punatiilinen rakennus Tammerkoskeen, ei ihan tarkasti, mutta kuitenkin.

Leave a Reply