Katselin unen hakemisista

Hain unessa työtä ja haastattelun sekä taidonnäytteen jälkeen sain sen. Ainoastaan pituushyppytaitoani epäiltiin. En itsekään oikein uskonut pääseväni vaaditun 1,1 metrin tulokseen, mutta sitten muistin osaavani lentää. Lensin aika matalalla, mutta se riitti ja pääsin töihin. Minä opetin isossa, vanhassa, monikerroksisessa koulurakennuksessa jonkin vaihtoehtopedagogiikan mukaisesti yhdelle luokalle kaikkia sen oppiaineita. Oppiaineittain eriytettyjen luokkahuoneiden löytäminen tuotti vaikeuksia, mutta onneksi oppilailla oli tuntien alussa aina joku muu opettaja käynnistämässä tunnin. Jouduin kysymään lukujärjestyksen oppilailta, koska koulussa ei ollut uudelle opettajalle mitään työnohjausta. Jotenkin se harmitti minua suunnattomasti.

Unen päivän päätyttyä kuvittelin pääseväni lepäämään, mutta edessä olikin asunnon hakeminen. Päädyin lopultajonnekin joukkomajoitukseen. Siellä minä pyysin kämppäkaverikseni Sinut Ystäväni . Tulit, mutta et pitänyt valmistamastani ruuasta, riisisoijarouhekeitoksesta, jota itse söin mielelläni uniyön tullen. Jouduin valmistelemaan yöllä seuraavan päivän töitä ja vasta lähellä aamua huomasin, että olisin halunnut viettää yön vieressäsi. Unessa söin aamupalaksi loput illaksi valmistamastani ruuasta. Siinä vaiheessa olin tyytyväinen siihen, että en ehtinyt viereesi nukkumaan, sillä huomasin tietyssä sormessasi kultaisen sormuksen. Kun lähdimme kumpikin tahoillemme, näytit itsekin sormustasi. Nyökkäsin sinulle huomanneeni ja mietin itsekseni, että olisi minun tietenkin pitänyt arvata noin suositun ja ihanan miehen olevan varattu.

Herättyäni oikeasti mietin, mahdatko tosiaan olla oikeastikin jonkun muun mies, Ystävä hyvä. Silloin haaveeni ovat olleet tuulesta temmattuja ja levänneet tyhjän päällä. Myös unen työpaikka tuntui valveilla hämmentävältä.

Leave a Reply