Perjantain aamusta sunnuntai-iltaan

Perjantaina siivoilin varhain. Jo aamuyhdeksältä pakenin kaupungille kotikerrostalon tuholaismyrkytystä. Oli kuukauden takaisen turkiskuoriaisten myrkytyksen uusintapäivä. Kävely ei sujunut ylävatsakipujen vuoksi. Poikkesin lähimpään kuppilaan. Jouduin odottamaan kassalla pitkään, sillä myyjä taisi ollakin vasta opettelemassa tehtävään. Kipu yltyi. Myyjä oli avulias ja kantoi tarjottimeni pöytään. Minä voin pahoin, mutta hoidin asian tyylikkäästi roskikseen. Toinen myyjä siivosi jälkeni ja keskusteli rauhallisesti kanssani, kunnes vointini tasaantui. Kävin aikani kuluksi vielä internetkahvilassa ja lähikaupassa.

Autokyyti oli mukava. Mikkelissä oli mukavaa. Perjantai-iltana ja lauantaina aamulla oli vihreiden naisten koulutusta. Meitä naisia kannustettiin pitämään ainakin yksi puheevuoro, siis jokainen yksi. Arvelin, että en sitä jaksa, mutta aloin samalla jo valmistella mielessäni omaa osuuttani. Tapasin poikani pitkästä aikaa ja iloitsin hänen ensimmäisestä puoluekokouspuheenvuorostaan. Siinä vaiheessa minullakin oli puheevuoropyyntö jo vetämässä. Nii n sitten pidin elämäni ensimmäisen puoluekokouspuheenvuoron. Aiheeni oli epäonnistuminen: “Epäonnistuminen vs vihreä elämäntapa – toimeentulotuki vs perustulo.” Olin elämäni toisessa puoluekokouksessa muutenkin ahkera. Kämppäkaverinani oli Onni äitinsä kanssa. Onni oli kolmen vanha ja hänen äitinsä piti yhtä monta puheenvuoroa kuin poikani ja minä yhteensä. Juuri muuta en heistä tiedäkään, sillä liikuimme omilla tahoillamme. Tapasin viikonlopun aikana myös vanhoja tuttavia ja ystäviäkin, joiden kanssa oli antoisia keskusteluja vihreistä aiheista ja hiukan muustakin. Sunnantaina päästiin pitkälle iltapäivään ennen kuin kokous Mikkelissä päättyi. Ystäväpariskunnan autossa paluumatka sujui rattoisasti.

Kotonakin on mukavaa, vaikka tuholaismyrkytyksen tieltä siirtämäni tavarat ovat kasoina keskellä lattiaa. Nyt en niitä järjestele, sillä minua väsyttää jo ihan untenmaille saakka. Unentokkurassa tässä vielä kiittelen itseäni siitä, että otin villahousut mukaan viikonloppuretkelle. Keli oli kolea.

4 Responses to “Perjantain aamusta sunnuntai-iltaan”

  1. aslak says:

    miten saat blogisi “tuoreet” listalle. Minun kirjoitukseni ei koskaan ikinä pääse sinne…vaikka kuinka kirjoitan…

  2. …kiitos tiedosta aslak, en nimittäin tiennyt pääseväni “tuoreet” listalla. Enhän minäkään ole omaa blogiani “tuoreet” listalta koskaan löytänyt, vaan aina toisten…

  3. Haa, nyt löysin blogini tuoreeksi listattuna.

Leave a Reply