Kaivelee

Mieltäni kaivelee kaipaus. Osa siitä on vieläkin työn kaipuuta, vaikka tämän kaipuun poistuminen onkin enää ajan kysymys minun osaltani. Alankohan sitten kaivata vapaa-aikaa? Kaivelevalla kaipuullani on muitakin puolia juuri nyt. Kaipaan turvatumpaa toimeentuloa. Ja yllätys, yllätys! Siihenkin tuo piakkoin käynnistyvä palkkatyön tekeminen tuo mukavaa helpotusta. Tosin työn alkaminen heinäkuun alussa muuttaa toimeentulon kaipaamisen kuukausipalkan odotteluksi, mutta onpa mitä odottaa. Uudessa työssäni palkan maksupäivää saa odottaa kuun loppuun. Sitten on vielä muutakin kaivelevaa. Enkä nyt tarkoita itseäni kaivelemassa lohjenneen hampaan kolosta soijamurua. Suomalaisen yhteiskunnan epäkohdat kaivelevat mieltäni alituiseen ja sen kaivelun ajamana olenkin taas vihreänä ehdokkaana syksyn kunnallisvaaleissa. Eiköhän siitä tule puhe kesän mittaan uudelleenkin, joten jääköön tähän tällä kertaa. Joskus olisi mukavaa tuntea sellaistakin kaivelua, mistä jonkinmoinen runoilija on tokaissut: “Rakkaus se on, joka rinnassa raivoo. Se kiikertää, kaakertaa, kiertää ja kaivoo.” Minua kaivelee tuommoisen elämyksen kaipuu, vaikka, jos ihan rehellinen olen, on tuommoista kiikerrystä meilläkin koettu, muistaakseni. Ohessa on käsittämättömällä onnella, enempiä kaivelematta, kännykkäkameraan kuvautunut konkretisointi sanalle “kaivelee” ja murreilmaisulle “kaivoo”.

Leave a Reply