Jonoon

Olin vähän kipeä Hatanpäälle lähtemisen ajan koittaessa, joten tilasin taksin. Oli taksikyydistä sekin hyöty, että en kastunut runsaasta ylhäältä alaspäin suuntautuneesta veden valunnasta (sateesta) huolimatta. Taksikuski olisi halunnut jättää minut Päiväkirurgian ovelle, mutta minä otin koko rahalla vielä joitain metrejä ja pääsin Kantasairaalan oven luo. En juurikaan kastunut. Neuvontahenkilö antoi hyvät reittiohjeet ilmoittautumishenkilön luo ja hän taas kirurgin oven tienoille odottelemaan. Matka oli mutkikas, joten neuvojien kiittäminen on aiheellista: kiitos! Kirurgi oli ajoissa ja ystävällinen. Kuvista, oireista, kipukokemusteni laadusta ja labratuloksista hän päätteli, että leikkaukseen ei voida edetä ilman magneettikuvausta. Siihen on kuukauden jono, sanoi hoitaja ja laittoi minut jonoon. Kun saan kutsun, varaan uuden kirurgiajan mahdollisimman lähelle magneettikuvausajan jälkeen. Kuvaus on Hatanpäässä, joten voin samalla käydä siellä labrassa. Kirurgin tapaamisen jälkeen pääsen sitten muutamassa päivässa leikkaukseen. Jos kaikki sujuu hyvin, olen tuosta parin viikon kuluttua kunnossa. Varsinkin, jos ei uusia kiviä muodostu. Onneksi lääkitykseni on kohdallaan, vaikka tosin pillereiden napsiminen tuntuukin kiusalliselta. Kipu on kuitenkin niin kovaa, että nielen lääkkeeni suuremmin narisematta. Kirurgi muistuttikin, että mikäli kipu tuntuu lääkkeistä huolimatta joskus tosi kovana, on syytä hakeutua heti päivystykseen. Menin Päiväkirurgian osastolta terveysaseman kahvioon syömään, sillä edellinen ateria oli parinkymmenen tunnin takana. Samalla pidin sadetta, joka taukosi mukavasti bussille lähtiessäni. Kuva on bussipysäkiltä Hatanpään terveysaseman suuntaan.

Leave a Reply