Häät

Kävin sittenkin lauantaina kirkossa siskon, veljien, heidän perheittensä ja laajemmankin seurueen kanssa.

Nuori mies ja nuori nainen vihittiin avioliittoon perinteisin evankelis-luterilaisin menoin, tosin papin viljelemän huumorin sävyttämänä. Vai niinköhän nykyään on tapana yleisemminkin? Toisaalta huumorimieleen oli tarvetta sikäli ainakin, että sillä seudulla päivä oli kauttaaltaan sateinen, mitä ulkoilmaan tulee. Jos siis hääpäivän sateesta mitään voi päätellä, niin ainakin se kastelee hääväen ja tuo ulkoilmaosuuksiin oman tunnelmansa. Myös sillä on tunnelmaan osuutta, että meilläpäin luotetaan sateen tuovan mukanaan tavallista paremman avio-onnen.

Sateen läpi me, siis koko hääväki, vaelsimme autot täysinä ja turvavälein eroteltuina pitkin perinteisiä suomalaisittain mutkittelevia kapeita sorateitä ja leveitä kärrypolkuja aika kauan. Mahtoi siinä olla matkaa kilometri poikineen. Sateen saattelemina saavuimme juuri oikeaan maalaistaloon jatkamaan juhlimista.

Kaikki sujui hyvin, vaikka sade laati lätäköitä pihamaalle ja hetkeksi sähkötkin katosivat tilaisuuden alussa. Valo löytyi ja kaikille paikkansa. Tunnelma, tarjoilu ja ohjelma maistuivat hyvältä. Jopa niin hyvältä, että voisin itsekin vihkiytyä avioliittoon, jos olisi joku sulhaseksi. Ehkä.

Leave a Reply