Pidän vaaleista – eikä tämä ole blondi-vitsi

Pidän tosiaan vaaleista, sillä niistä riittää kohtaamisia, puhuttavaa ja puuhaa. Sitä paitsi saan silloin oman ääneni vaikutusvaltaiselle paikalle eli muodostamaan kekoa jonkun ehdokkaan tueksi. Jos muita ei ole riittävästi, ääniä ei kerry tarpeeksi, mutta ainakin minä olen tehnyt osani.

Tässäkin vaalissa olen äänestänyt ensimmäisellä kierroksella parasta eli Heidi Hautalaa, mutta hän ei valitettavasti päässyt toiselle kierrokselle. Siksi äänestin toisella kierroksella Tarja Halosta eli ensimmäisen kierroksen toiseksi parasta, josta tuli toisen kierroksen paras minun kannaltani.

Lopputulokseksi tuli, että olen äänestänyt kumpaakin naista presidentiksi kerran. Tämä on tietenkin linjakasta sitä ajatellen, että olen Tampereen Seudun Vihreät Naiset ry:n puheenjohtaja. Olisin kuitenkin äänestänyt vihreää ehdokasta, vaikka siinä kohdassa olisi ollut mieskin. Olisin myös äänestänyt toisella kierroksella Tarja Halosta, vaikka hän ei olisikaan nainen.

Pidän vaaleista, koska opin silloin aina jotain uuttakin. Eilen kävelin pitkän ja monia kiivettyjä portaikkoja sisältäneen kotiäänestyskierroksen jälkeen Tampereen virastotalolta keskustorille. Huomioni kiinnittyi kahden siellä olevan vaalikojun eroihin.

Työväen presidentiksi tahtovan Sauli Niinistön nimissä oli torin keskelle pystytetty kahdesta rekkakontista ristin muotoinen valtava valkoinen pytinki. Mieleeni juolahti rakennelmaa katsoessani, että presidenttiehdokas Niinistön tulkinta työväestä taitaa olla isoa palkkapussia korostava: hän näyttää olevan itsensä kaltaisen suurituloisen työväen asialla.

Vierastan muutenkin tätä presidenttiyden alan kavennusta, mitä ehdokas Niinistö kampanjoi. Vallan määrästä hän ei tahdo tinkiä, mutta kohdistaa lupauksensa vain jollekin, mitä sanoo työväeksi: Työväen presidenttinä hän olisi (esimerkiksi joissain televisio-ohjelmissa) omalla tavallaan määrittelemänsä työväen asialla. Hän ei kuitenkaan olisi perinteisen työväen luokan asialla, sanovat monet tuntemani työväenluokkaan itsensä määrittävät. Hän ei “työväen presidenttinä” olisi myöskään lasten, nuorten, vanhusten, sairaseläkeläisten, kotiäitien, omaishoitajien, työttömien tai hänen määrittelemänsä työväen ulkopuolelle jäävien muidenkaan suomalaisten presidentti.

Tampereen keskustorilla on toisenkin presidenttiehdokkaan koju. Se on pieni punainen tupa aivan jalkakäytävän vieressä. Kahvin tuoksu oli eilisiltana kotiäänestyskierrokselta kuivin suin palatessani niin houkutteleva, että poikkesin kojuun sisään kahvikupposelle. Sain hyvää kahvia ja kiitettävän yhdeksikön: siellä jaettiin muun vaalikaman ohella tarraa, jossa lukee “Kiitettävä 9 NYT”. Kerroin äänestäneeni jo, joten sain juoda kahvini rauhassa. Kuuntelin muiden keskusteluja toisella korvalla ja mietin sitä, missä vaaleissa mennään.

Presidentin pätkäpestiin toiselle kaudelle pyrkivän Tarja Halosen tavoitteena on olla “koko kansan presidentti”. Minä olisin mielelläni antanut tuon pätkäpestin Heidi Hautalalle, mutta tarpeeksi moni ei ollut kanssani samaa mieltä. Jouduin toisella kierroksella valitsemaan kahdesta jäljelle jääneestä.

Jo pelkästään siksi, että presidenttiehdokas Tarja Halonen määrittää presidenttiyttä työhakemuksessaan ilmauksella “koko kansan presidentti”, on tässä toisen kierroksen kaksinkamppailussa miettimisen arvoinen asia. Kun hänestä tulee presidentti, voi koko kansa saada hänen tukensa eli saamme jatkaa keskinäistä kisailuamme paremmasta tulevaisuudesta yksilöinä missä tahansa yhteiskunnallisessa asemassa olemme. Hän ei anna etuoikeutta tukeensa niille, jotka pärjäävät työnhaussa, työelämässä ja elintasokilpailussa parhaiten, vaan hänelle kelpaa koko kansa sellaisena kuin se on.

Vihreyttä ei kummassakaan toisen kierroksen presidenttiehdokkaassa juurikaan ole. Koko kansan presidentin eli presidenttiehdokas Tarja Halosen Suomessa vihreät voivat toivoa kaikkien muiden kansalaisten tavoin sitä, että ainakin kukin voi itse keskittyä itselleen tärkeiden arvojen edistämiseen.

Presidenttiehdokas Sauli Niinistö rajaa mahdollisen presidenttiytensä niin, että hän minun tulkintani mukaan pyrkii (kaltaisensa) työväen(osan) presidentiksi. Tämä antaa minulle perusteen olettaa, että presidenttiehdokas Niinistön tukeman kansanosan edut ajavat muiden, myös minun kannattamieni vihreiden arvojen edelle.

Minä valitsin itselleni ja arvostamilleni pyrkimyksille yhden kansalaisen mittaisen annoksen tulevan presidentin tukea ja äänestin Tarja Halosta “koko kansan presidentiksi” tällä toisella kierroksella. Eihän presidentillä ole juurikaan valtaa huolehtia minun asioistani, mutta ainakin tämä ehdokas Halonen lupaa olla minunkin presidenttini.

Muitakin perusteita äänelleni löysin. Pitkän miespresidenttisarjan jälkeen Tarja Halonen on ensimmäinen nainen presidenttinä, enkä soisi tämän työalan palaavan takaisin pelkästään miesten alaksi. Jos en saa vihreää presidenttiä, enkä myöskään saa presidentiltä pois valtaa tai jopa koko presidenttiyttä lakkautetuksi, niin tahdon, että presidenttinä on joku, joka tunnustaa kansakseen kaikki suomalaiset – ja mielellään myös kaikki muutkin Suomessa asuvat.

Naton suhteen olen Vihreän liiton puheenjohtaja Tarja Cronbergin linjoilla, mutta hän valitsi Halosen sillä perusteella lähes viikkoa myöhemmin kuin minä omilla perusteillani. Omasta päätymisestäni toisella kierroksella Tarja Halosen kannalle kerroin täällä blogissani. En tahdo valtuuttaa omalta osaltani sellaista henkilöa presidentiksi, joka jo etukäteen ilmoittaa, että ei olisi presidenttinä minun eikä myöskään arvojeni asialla.

Minä en osa-aikaisella pienipalkkaisella pätkätyöläisyydelläni koe kuuluvani Sauli Niiniston kaltaiseen työväkeen. Tosin Sauli Niinistökin tahtoo jostain syystä pätkätöihin yhteiskunnan palkkalistoille. Ehkä hänen tarkoittamansa työväki näkee siitä meidän muiden tavoin, miten mahdotonta hänen olisi toimia “työväen presidenttinä”: eihän presidentti työväen asioista päätä, mutta ei kyllä mistään muustakaan, jos lupaa jo etukäteen tukensa vain osalle kansasta.

Näitä mietin Tarja Halosen punaisessa vaalituvassa Tampereen keskustorilla toiseksi viimeisen ennakkoäänestyspäivän illan suussa. Kahvi piristi ja istuminen lepuutti kotiäänestyskierroksella portaikkokiipeilyssä kipeytyneitä polviani.

Lähdin omille teilleni kohtuullisen tyytyväisenä siihen nähden, että minun presidenttiehdokkaani Heidi Hautala ei päässyt tälle toiselle kierrokselle. Olinhan sentään äänestänyt toisella kertaa jäljelle jääneista parempaa eli Tarja Halosta, jonka oma väki antoi minulle kahvilla käynnin lähtiäisiksi tarran “Kiitettävä 9 NYT”.

One Response to “Pidän vaaleista – eikä tämä ole blondi-vitsi”

  1. […] Kirjoitin tänään tämän lisäksi neljä muuta juttua tänne blogiini. Otsikot ja linkit ovat tässä jutun ikäjärjestyksessä. Aamuinen juttu on luettelossa ensimmäisenä. (1) Pidän vaaleista – eikä tämä ole blondi-vitsi (2) Noin 200 tamperelaista (3) Sairaalabakteeri (4) Auttottomampaa arkea ideoidaan 25.1. klo 17 […]

Leave a Reply