Noin 200 tamperelaista

Olen tavannut viime päivinä ainakin kerran ja useimmissa tapauksissa kaksi kertaa noin 200 tamperelaista heidän kotonaan tai kotilaitoksessaan. Tarkoitan tietenkin heitä, jotka ovat äänestäneet laitosten tai kotien ennakkoäänestyksissä.

Emme ole tuolloin keskusteelleet juurikaan muusta kuin äänestämisen vaiheista. Olen silti kuunnellut jokaista hetken ja kuullut siitä, mistä minulle on tahdottu kertoa.

Liikkumisongelmat ovat läsnä lähes kaikkien puheissa. Hyvin monet valittivat sitä, että eivät enää pääse ulkoilemaan juuri lainkaan. Ketä haittaa hissin puute kerrostalossa. Joillakin on huimausta niin, että juuri ja juuri muuten mahdollinen ulkoileminen juuttuu siihen. Ei huimaukseen sinänsä, mutta kotona tapahtuvat huimauskaatumiset herättävät pelon siitä, mitä seuraa yksin ulkona liikkuessa, jos siellä kaatuu.

Kunto ja terveys muuttuvat paljon kahdessakin viikossa. Jotkut olivat nyt kotiutuneet sairaalaosastolta, toiset taas lähteneet sinne niin, että kotiäänestys oli peruttu. Joku käveli nyt seinistä tukien, vaikka kaksi viikkoa sitten ei juuri päässyt liikkeelle. Joku kohtuullisen ketterästi edellisellä kerralla liikkunut, ei päässytkään nyt vuoteen reunaa pitemmälle.

Jotkut kaipasivat jumalan luo tai pois elämästä, kun ensin kertoivat ulkoilun ja vierailuje puutteesta. Toiset odottivat edellisenä viikonloppuna vierailleita omaisia taas tulevana viikonloppuna käymään ja kehuivat läheisiään. Jossain oli läsnä kotiavustaja, omainen tai naapuri, johon vanhus selvästikin luotti. Nämä vanhukset eivät miettineet kuolemaansa, tai mennyttä ja tulevaa, vaan juttelivat sen hetken jokapäiväisistä asioistaan.

Ihmiset elävät erilaisissa kodeissa myös ikääntyneinä. Koti on heidän omaa aluettaan niin kuin minkä ikäisen ja kuntoisen ihmisen tahansa koti on. Vain läheisillä ja tarvittaessa auttavilla ihmisillä on sijaa kodeissamme. Minä kunnioitan kotien rauhaa asuupa ihminen omillaan tai vaikkapa laitoshuoneessa.

Laitoksien tai ison vanhaikodin eri talojen ja talon sisällä osastojen tunnelmat ovat erilaisia. Eroja näyttää olevan henkilökunnan suhtautumisessa vanhuksiinsa, näiden kykyyn elää omaa elämäänsä ja vaikkapa oikeuteen äänestää presidentin vaalissa.

Komentelun ja kunniottavan puhuttelun välillä on suuri ero, mutta välinpitämättömän näköinen toisaalla seisoskelu tuntui silti ikävimmältä näin kävijän näkökulmasta. Komenteleva henkilökunta sentään huomasi vanhukset ja heidän tilanteensa, vaikka ei aina tuntunut löytävän parasta mahdollista suhtautumistapaa. Paljon oli kuitenkin ihan hyvin käyttäytyvää henkilökuntaa, jonka kanssa ikääntyneet osaston asukkaat näyttivät tulevan luontevasti toimeen.

Sellaiselle osastolle, jossa ikääntyneitä asukkaita yleisesti kunnioitetaan, teki melkein mieli jäädä itsekin.

Sellaiselle vanhaikodin osastolle, jossa ei oltu lainkaan halukkaita ottamaan vaalitoimikuntaa vastaan, ei tee mieli mennä. Ikääntyneiden asukkaiden vuoksi äänestyksen järjestäminen juuri tuollaisella osastolla tuntui kuitenkin entistä tärkeämmältä. Eipä siinä silti ehtinyt paljon tunnelmaan vaikuttaa, mutta saattoihan siellä käyttäytyä rauhallisesti ja kunnioittavasti. Saattoi myös vähän hymyillä ja tervehtiä mennen tullen.

Vanhukset ja muuten terveydellisistä syistä kotiäänestyksen tarvinneet henkilöt olivat ensimmäisellä presidentinvaalin kierroksella useimmiten innoissaan äänestämisestä. Toisella kierroksella useimmat hoitivat määrätietoisesti osuutensa vaaleista, vaikkeivat kaikki niin innoissaan enää olleetkaan.

One Response to “Noin 200 tamperelaista”

  1. […] (1) Pidän vaaleista – eikä tämä ole blondi-vitsi (2) Noin 200 tamperelaista (3) Sairaalabakteeri (4) Auttottomampaa arkea ideoidaan 25.1. klo 17 (5) Monta juttua samana päivänä (tämä juttu siis). […]

Leave a Reply